Kaapelilinjan valvottu kaivaminen alkoi linjaston itäpäästä, noin 20 m kylänpaikan läpi kulkevan tien pohjoispuolelta. Ojaa kaivettiin siitä lounaaseen, tien pohjoisreunalle asti, josta jatkettiin tienmyötäisesti luoteeseen noin 40 metriä, pellon kulmalle asti. Tämän jälkeen kaapeliojaa kaivettiin koilliseen noin 40 metriä pellon reunaa pitkin. Viimeiseksi avattiin linjan osuus, joka lähti tienmyötäiseltä linjalta pellolle lounaaseen. Kaapelilinjat kaivettiin siis hieman eri lailla, kuin vastuumuseon lausunnon liitekartalle oli merkityt suunnitellut linjat.
Tienmyötäinen linja jatkui lausunnon aikaisessa suunnitelmassa pellon kulmalta pidemmälle luoteeseen. Kaivajalta saadun tiedon mukaan, sitä ei tultaisi tekemään. Kaikki valvottu kaivu tehtiin kaivinkoneella, arkeologin seurannassa ja ohjeistuksessa, kaapimalla maata mahdollisimman pitkinä ja ohuina vetoina. Ojaa kaivettiin pääasiassa kaapelin asennussyvyyteen asti, mutta ajoittain arkeologisten ilmiöiden poissulkemisen tai kerrostumien tulkinnan varmistamiseksi tehtiin koneella myös pistoja syvemmälle ojaan. Kaivettu syvyys siis vaihteli n. 40 ja 60 cm välillä tarpeen mukaisesti.
Valvonnassa kaivetun ojan maat olivat melkein kaikkialla samankaltaiset: päällimmäisenä entisen peltomaan noin 10–30 cm multakerros, jonka alla oli pohjasavea. Linjojen aivan pohjoisimmassa päässä, muutaman viimeisen metrin kohdalla, maapohja vaihtui lohkareiseksi hiekaksi. Tien myötäisen osuuden luoteispäädyssä linjalla oli kaksi suurta luonnonkiveä. Mitään arkeologisesti suojeltaviin jäännöksiin viittaavia merkkejä ei valvonnassa tullut esille. |