Tutkimus oli jatkoa vuoden 1968 toukokuussa tehdylle tutkimukselle.
Vuoden 1969 tutkimuksen tehtäväksi tuli tutkia lähemmin Herniäisten rantapolun viereinen, rantatöyrään yläpuolella sijaitseva mahdolllinen uuni ja piirtää karttaan Herniäisten kartanon nykyiseltä alueelta mahdollisesti löytyvät tiilentekoon viittavat yksityiskohdat sekä mahdollisuuksien mukaan inventoida lähialueita ja etsiä samanlaisia merkkejä kartanon ja vanhan kirkon väliseltä ranta-alueelta.
Tutkimus kohdistui lähinnä sen seikan selvittämiseen, löytyisikö alueelta keskiaikaiseen tiilentekoon viittavia seikkoja - edellisen vuoden tutkimuksessa oli rannasta löytynyt tiilenkappaleita, joiden korkeusmitta (9-9,5-9,8 cm) ja leveys 16,5 cm viittaisivat, että kysymyksessä on varhainen tiilentekopaikka.
Samaten rantatöyrään jyrkän, koverretun osan huomattava ulottuvuus viittasi pitkäaikaiseen savenottoon. Paikka olisi myös mitä sopivin Hämeen linnaa ja vanhaa kirkkoa silmällä pitäen, koska kuljetus olisi saattanut tapahtua vettä pitkin. Paikalla on myös ollut runsaasti savea, vettä ja hiekkaa, joita tiilenteossa on tarvittu.
Kaivauksissa todettiin, että paikalla on sijainnut maahautatyyppinen tiiliuuni, joka on iältään varsin nuori. Tähän viittaavat löydetty solki ja tiilien koot. Kaivettu tiilihauta on mitä todennäköisimmin 1800-luvulta, jolloin Herniäisten kartanon mailla on tiedetty poltetun tiiliä.
Tutkimuksen tulos ei anna minkäänlaista pohjaa väittää keskiaikaista tiilenpolttoa esiintyneen Herniäisten alueella. Tästä ovat tiilenkoot tärkein todiste, jotka ovat harvinaisen leveitä. Tätä kokoa ei esiinny Hämeen linnan keskaikaisesa muurauksessa. Lisäksi samaan kokoa löytyy runsaasti maan päältä Herniäisten alueelta. |
takaisin
Kuvaus
Herniäisten tiiliruukki 82010074, teollisuuskohteet