Kaivausalue, joka oli kooltaan 1,1 x 2,6 m, sijaitsii vuonna 1640 palaneen Pyhän Kolminaisuuden kirkonraunion runkohuoneen keskellä itä-länsisuunnassa. Kirkon raunion keskellä olevaan 1950-luvun pylväsvalaisimeen piti vaihtaa maan sisällä oleva kaapeli. Ensimmäisestä kaivannosta löytyi ilmeisiä ihmisen luita ja pääkallo, joten löydöstä ilmoitettiin Rauman museolle, joka järjesti paikalla pienen pelastuskaivauksen.
Kalloista päätellen hautauksia oli ainakin kolme. Mikään tutkituista haudoista ei ollut täysin ehjä. Useassa kohdassa havaittiin jälkiä puurakennelmista. Hautojen ajoituksesta antavat viitteitä 1500-luvun ilmeisesti tallinnalainen raha ja ruotsalainen raha vuodelta 1609. Kaivannon luoteiskulmassa oli paikoillaan säilynyttä tiililattiaa.
Vaikka Volter Högman mainitseekin kaivaneensa koko kirkon loppuun asti vuonna 1898, näyttää siltä että ainakin osa nyt tutkitusta alueesta ja välittömästi siihen lännessä rajoittuvat alueet eivät olisi ennestään tutkittuja. Tähän viittaa se, että luurangot olisivat suhteellisen oikeassa asennossa ja se, että eheää tiililattiaan oli jäljellä. Kaikki rahat ovat ilmeisesti 1410-lukua nuorempia eikä mikään viittaa kirkon rakentamiseen 1300-luvulla. Kaivauksessa ei saatu selvyyttä siihen, onko kirkko rakennettu suoraan kalliolle.
Löytöinä talletettiin 8 hopearahaa, ihmisen luita, tiilen katkelmia sekä metalli- ja lasikatkelmia. |