Tutkimukset liittyivät Tielaitoksen Hämeen tiepiirin suunnitelmiin rakentaa Hämeenlinnasta Pälkäneelle johtavan kantatien 57 varteen kevyen liikenteen väylä välille Ojoinen-Kirstula. Aiempien tietojen perusteella Museovirastossa katsottiin tarpeelliseksi suorittaa koekaivauksia kantatien ja Kirstulantien väliin jäävällä Riihimäen kumpareella, josta tunnettiin ennestään viikinkiaikainen polttokenttäkalmisto.//Kevyen liikenteen väylän alue tutkittiin kokonaisuudessaan kesän 1997 aikana. Kantatien ja Kirstulantien väliin jää edelleen kiinteä muinaisjäännös, josta on tutkimatta 1300 m². Suuri osa muinaisjäännöksestä on tuhoutunut 1960-1970 -luvuilla kantatietä rakennettaessa.//Muinaisjäännös muodostuu erilaisista, todennäköisesti eri toimintoihin liittyvistä rakenteista. Alueen pohjoispään kulttuurikerros liittyy polttokenttäkalmistoon, joka on todettu jo aiemmissa tutkimuksissa. Moreenikivikkoon tehty kalmisto on rajattu kulttuurikerroksen rakenteellisten piirteiden ja hautausindikaattoreiksi tulkittavien löytöjen – metallit, palanut ihmisen luu, lasihelmet – levinnän perusteella. Esinetypologisen, erityisesti solki- ja asemuotojen ajoituksen perusteella kalmistoa on käytetty sekä vanhemmalla että nuoremmalla viikinkiajalla, lähinnä 900- ja 1000-luvuilla. Kalmiston rovioksi tulkitusta kuopasta peräisin oleva radiohiiliajoitus sijoittuu kansainvaellus- tai merovingiajalle. Se poikkeaa siis selvästi esineajoituksesta, jota tässä tapauksessa voidaan pitää varsin luotettavana.
Etelässä polttokenttäkalmisto rajautuu kahteen kiveykseen, jotka poikkeavat rakenteeltaan toisistaan. Ylempi, voimakkaasti palanut kiveys tutkittiin vain osaksi ja sen luonne on toistaiseksi epäselvä. Kyseessä voi kuitenkin olla kalmistoon kuuluva polttopaikka; oletusta tukevat paitsi metallilöydöt ja ihmisen luut myös kiuasmainen rakenne.
Toinen kiveys oli ainakin puoliksi tuhoutunut tienteossa. Maakivien varaan tehty röykkiömäinen rakennelma ei sisältänyt selviä merkkejä hautauksista. Runsaina keskittyminä esiintyvä karkeatekoinen keramiikka, eläinten luut ja savitiiviste liittävät kiveyksen erityisesti Hämeessä ja Satakunnassa tunnettuihin maansekaisiin röykkiöihin, joita on pidetty hautausmenoihin liittyvinä uhripaikkoina. Jäännös voi myös kuulua koekuopissa todettuun, asuinpaikkaan viittaavaan kulttuurikerrokseen.
Kiveyksen radiohiiliajoitukset ulottuvat pitkälle aikavälille. Rakennelmaan luotettavimmin liittyvien ajoitusten, varsinkin keramiikan karstanäytteestä peräisin olevan tuloksen perusteella jäännös näyttäisi olevan suunnilleen samanikäinen kuin kalmisto. Vanhemmat ajoitukset niin kiveyksestä kuin kalmiston roviostakin viittaavat ehkä kansainvaellus - tai merovingiajan toimintaan paikalla. Sen ikäisiä löytöjä ei ole kuitenkaan ole tavattu.
Makrofossiilianalyysissä määritettiin poikkeuksellisen runsaasti viljanjyviä, lajeina ohra ja vehnä. Suurin osa niistä on peräisin kiveyksen keramiikkakeskittymistä. Myös kalmiston roviosta löytyi useita jyviä. Luuanalyysin tulos vahvistaa kalmiston rajautumista alueen pohjoisosaan. Kalmiston palaneesta luuaineistosta voitiin erottaa ihmisen lisäksi koira, kissa ja karhu, jälkimmäisestä taljaan viittaavia kynnen osia. Eläimistä tavattiin naudan, sian ja hevosen luita ja hampaita, lähes kaikki alemmasta kiveyksestä. |
takaisin
Kuvaus
Riihimäki 109010019, hautapaikat, kivirakenteet, asuinpaikat