Ks. vuoden 1999 kaivaus
RANTASALMI TUUSMÄKI PAHAKKALANLAMPI
Pk. 3233 05 TUUSMÄKI
x = 6879 88, y = 3550 05, z = n. 95
Historiallisen ajan raudanvalmistuspaikan kaivaus
Tuusmäen kylätoimikunta
Kaivauksenjohtajat: FK Leena Lehtinen ja fil. yo Risto Karasmaa
Pahakkalanlammen kaivaus liittyy Tuusmäen kylätoimikunnan EU-rahoitteiseen Rautainen Rantasalmi-projektiin. Rantasalmen–Juvan rajoilla sijaitsevan Tuusjärven ympäristöstä tunnetaan noin 40 raudanvalmistuspaikkaa ja vahva raudanvalmistukseen ja -käsittelyyn liittyvä perinne. Tutkimuskohteeksi valittiin ehjä, keskikokoinen ja kohtalaisten kulkuyhteyksien varrella oleva paikka. Tutkitun hytin vieressä on toinen, kuonakasaltaan matalampi raudanvalmistuspaikka ja siitä pohjoiseen tehdyssä systemaattisessa kairauksessa löydettiin raudanvalmistuksesta kertovaa materiaalia useamman kymmenen metrin matkalta. Kaivausalueen vierestä löydettiin matala hiilen, malmin ja murskatun kuonan sekainen kumpare, joka voisi viitata kuonan uudelleen käyttöön.
Oletetun rautahytin ympärille ja sen länsipuolelle avattiin 32 m²:n ala, jonka länsireunalla oli noin 10 m²:n kokoinen matala puhtaan hiekan kumpare todennäköisesti raudanvalmistuksessa tarvittavaa hiekkaa. Viereisen hiilihaudan poikki kaivettiin koeoja jolloin todettiin sen länsireunassa paksuhko kerros hiilen poltossa syntynyttä jätettä.
Suurin osa raudanvalmistuspaikasta oli epämääräisen kivikasan (tuhottu hytti?) alla. Kasan päällä kasvoi suuria kuusia. Kaivauksen aikana keskityttiin tutkimaan tämä kivikerros ja sen ympäristöä. Hytinpohjan viereisestä isosta kuonakasasta otettiin näytteitä, jotka punnittiin ja tarkasteltiin silmämääräisesti. Eri kuonatyypeistä otettiin näytepaloja.
Oletetun hytinpohjan päällä oleva kivikko kaivettiin yhtenä rakenteena perinteisin menetelmin, valokuvaten ja piirtäen koordinaatistoa käyttäen. Kivikon pohjassa oli runsaasti hiiltä, josta otettiin näytteitä. Hiilijäljet muodostavat uunin pohjasta laajenevan sektorikuvion. Pohjakerroksesta löydettiin v. 1999 kuonaan sulanut yksittäinen hiiltynyt hirrenpätkä, josta saatiin dendrokronologinen ajoitus (FIM2001). Toinen ajoitus tehtiin vuonna 2000 löydetystä kuonanpalasta, jossa oli ”kipsivaluna” puunlustoja. Tämän ansiosta Pahakkalanlammelta lienee saatu maailman ensimmäinen kuonasta tehty dendrokronologinen ajoitus.
Tutkimustuloksena todettiin, että rautahytissä ei ole ollut hirsikerrosta. Ainakaan sellaisesta ei ole löytynyt minkäänlaista merkkiä. Palanutta savea tai tiiliäkin löydettiin vain yksittäisiä kappaleita. Palojen perusteella tiiliä on ollut vain 3–4 kpl. Kaivauksissa löydettiin kuonakasan vierestä yksi pahasti tuhoutunut, kivistä kylmämuuratun hytin pohja, johon on luultavasti liittynyt kahdet palkeet, joskin vain toisista löytyi selviä merkkejä. Samalla todettiin, että ison kuonakasan vieressä oli todennäköisesti muutaman neliömetrin puhdas ”työskentelyala”, jossa oli myös hyödynnetty viereistä isoa kiveä mahdollisesti alasimena tms. työalustana.
Raudankäsittelyalueella tuli pohjassa vastaan selvä, parin sentin paksuinen puhtaan valkoinen kvartsihiekan kerros, jonka esiintyminen rajoittui myös kairauksissa silmiinpistävästi vain sinne, missä raudan raaka-aineita oli käsitelty. Kyseessä voi olla eräänlainen eristemateriaali, jolla haluttiin estää maan epäpuhtauksien sekoittuminen raudanvalmistusprosessissa. Maanäyteanalyysin perusteella valkoinen hiekka on peräisin lähialueelta eikä sitä ole seulottu. Laboratoriotutkimuksissa malmin rautapitoisuus todettiin 45 %:ksi, kuonan 40 %:ksi ja löydettyjen rautalankojen 99,4 %:ksi.
Löydöt: KM hist.os 2001012, mm. 20 kpl tiilenpaloja, järvimalmia, rautaesineen katkelma, rautalangan pätkiä (tutkittu Rautaruukin laboratoriossa), käsiteltyjä kiviä, kuonanpala, jossa puunlustopainumia (näyte FIM 2002).
Ajoitus: Kaksi dendrokronologista ajoitusta (Joensuun yliopisto/P. Zetterberg): 1) v. 1999 löydetystä hiiltyneestä hirrestä 1716–1782 AD (dendrokronologinen näyte FIM2001). Näytteestä on voinut palaa pois pintalustoja. 2) v. 2000 löydetystä kuonasta, jossa oli puunlustopainaumia 1745–1825 AD. (dendrokronologinen näyte FIM2002).
Tutkitun alueen laajuus: kairausala 1500 m²/kaivausala 32 m².
Kenttätyöaika: 4.–11.7.1999 ja 20.–28.5.2000. Vuonna 2000 kaivettiin pohjaan v. 1999 kesken jäänyt alue.
Tutkimuskustannukset: Tuusmäen kylätoimikunta, Rantasalmen kunta, Etelä-Savon kulttuurirahasto, talkootyövoima.
Tutkimusraportti: -
|