Kärmelahden kivikautinen asuinpaikka oli Puumalassa valtion työllisyysrahoituksella tehtävän kolmivuotisen projektin toisen vuoden kohteena syyskuussa 1998 (ks. myös Puumala Karkianiemi 1 ja 2, v. 1997 kaivauskohde).//Asuinpaikan pääkohteena oli kolmesta maanpinnalle erottuvasta painanteesta keskimmäinen (asumuspainanne 2). Painanteet sijoittuvat muinais-Saimaan maksimiterassille, n. 83 m korkeuteen merenpinnasta, nykyään runsaan 100 m etäisyydellä Saimaan vesirajasta (n. 76 m mpy).
Aluekaivaus (117 m²) kattoi painanteen länsipuoliskon, jota tutkittiin normaalina tasokaivauksena.//Kaivauksessa saatiin runsas löytöaineisto, erityisesti saviastianpaloja (yli 4000 palaa/9 kg), joita valtaosin voi pitää tyypillisenä kampakeramiikkana. Tämän sekoiteaines oli pääosin sangen karkeaa hiekkaa ja kivimurskaa. Myös asbestisekoitteista keramiikkaa löydettiin runsaasti. Asbestisekoitteen määrä näyttää vaihdelleen keramiikassa suuresti hiekkasekoitteen ohella olevista aivan yksittäisistä kuiduista tavaraan, jossa asbesti oli yksinomaista tai lähes yksinomaista sekoiteainetta. Osa runsaan asbestisekoitteen aineistosta oli kuopanneleimarivikoristeista. Löytösuhteiden perusteella erilainen keramiikka näyttäisi olleen ainakin suhteellisen samanaikaisesti käytössä, vaikka levinneisyydessä oli joitakin selviä erojakin. Myös orgaanissekoitteista tavaraa oli löydöissä (mm. höyhenpainanteita) ja pienten savikuppien paloja löydettiin (sekä asbesti- että ei-asbestisekoitteisia). Muu löytöaineisto koostui vähemmän hyvälaatuisesta kvartsista (n. 1100 kpl/4 kg), joiden joukossa oli niukasti esineitä. Piiaineisto oli vaatimaton muodostuen kuitenkin pääosin (10/7 kpl) esineistä tai niiden katkelmista. Kivilajiesineistä mainittakoon kynsitaltta ja muutamat taltan katkelmat sekä hioinlaa’an kappaleet painanteesta. Palanut luuaineisto oli lukumäärältään suuri (yli 7000 fr.) mutta hyvin pientä ja fragmentaarista, ilmeisesti osin murskattuakin aineistoa. Toistaiseksi luut ovat analysoimatta, mutta sekä kalat että nisäkkäät ovat joka tapauksessa edustettuina.
Itse asumus näyttää länsipuoliskon kaivauksen perusteella olleen osittain maahan kaivettu suoraseinäinen rakennus, jonka seinissä on käytetty puuta (hirsiä ?) ja kateaineena ainakin tuohta. Seinämien kohdat erottuivat palaneen hiekan juovina sekä näihin liittyneen puuaineksen hiiltyneinä jäänteinä ja likamaina. Ainakin länsipäädyssä - mahdollisesti itäpäädyssäkin - on ollut matalampi oviaukko, joka on saattanut olla käytävämäisesti yhteydessä länsipuoliseen asumukseen 1. Asumuksen pinta-ala on arvioitavissa n. 70 m2 suuruiseksi (n. 7 x 9 m). Länsiosan keskellä on ollut kivetön tulisija tai keittokuoppa, jossa oli valtaosa palaneista luulöydöistä. Ajoitusnäytteistä analysoitavina on seinä- tai kattorakenteeseen liittyvää tuohta ja rakennuksen sisäosan mahdollista paaluhiiltä sekä lisäksi kaksi pihkanäytettä painanteen kohdalta.
Aloitetun koekuopituksen perusteella ei ole selviä viitteitä siitä, että asumisjälkiä olisi kauempana painanteista tai paikalla olisi ollut näitä pidempiaikaista asututusta. Sen sijaan Kärmelahden rannassa on ilmeisestikin huomattavasti varhaisemman asutuksen jäljiltä rantakvartseja. Kärmelahden tutkimuksia on tarkoitus jatkaa vielä syksyllä 1999 asumuspainanteen itäpuoliskossa sekä mm. laajentaa sen ympäristön koekuopitusta. |
takaisin
Kuvaus
Kärmelahti 623010013, asuinpaikat, työ- ja valmistuspaikat