Oulun Tuomiokirkon kirkkotarhan kunnostustöiden yhteydessä toteutettavaksi aiotut rakennussuunnitelmat osoittautuivat sellaisiksi, että kohteen arkeologisten tutkimusten sivuuttamista ei voitu katsoa mahdolliseksi. Lyhyeksi jäänyt valmistautumisaika ja rakennustöiden paine johtivat pelastuskaivauksiin, joissa päähuomio keskitettiin tavattuihin kiinteisiin rakenteisiin ja näiden dokumentoimiseen. Kaivausten aikana tutkittiin sovelletuin arkeologisin menetelmin yhteensä n. 600 m2. Arkeologin välittömän valvonnan alaisena tehtiin rakennustöiden vaatimaa konekaivua runsaat 400 m2. Lisäksi lähinnä massanvaihtojen vaatimaa väljästi valvottua konekaivua alueella tehtiin noin 900 m2.
Merkittävimmät havainnot tehtiin alun perin 1600-luvun alussa rakennettuun puukirkkoon liittyvistä rakenteista: 1600-luvun lopulla jatketusta kirkon itäpäästä ja 1700-luvun alkupuolella laajennetusta sakastista. Lisäksi tehtiin havaintoja kahdesta nykyistä kellotornia edeltäneestä tapulista vuosilta 1728 ja 1823 sekä kirkkoaitasta, josta varhaisimmat tiedot ovat 1690-luvulta. Lisäksi tavattiin kirkkotarhan eri puolilta useita kivi- ja puurakenteisia kammiohautoja, osa puukirkon mukaisesti pääilmansuuntien mukaisia, osa nykyisen kirkon ja ruutukaavan suuntaisia. Massanvaihtojen tieltä kaivettiin toistasataa yksittäishautausta, lähinnä Kajaaninkadun puolelta. Edelleen tavattiin nykyisen kivikirkon rakentamiseen ja käyttöön liittyviä rakenteita ja ilmiöitä, mm. vanhaa pihakiveystä.
Kaivaukset toivat myös lisävaloa kirkkotarhan vaiheisiin. Puukirkon sakastin luota tavattiin mm. vanhinta kirkkotarhaa ympäröineen puuaidan jäänteitä. Myös Kajaaninkadun puolelta tavattiin vanhan kirkkotarhan rajautumiseen liittyviä ilmiöitä. Edelleen muutamat piirteet kertoivat kirkkotarhan alueen muotoutumisesta aikojen saatossa kunnostustöitä edeltäneeseen muotoonsa. Näihin kuuluvat mm. eri-ikäiset alueen täytöt ja ruutuasemakaavaan 1600-luvun puolivälin jälkeen kirkkotarhaan liitettyjen osien muuttuminen pellosta ja joutomaasta hautausmaaksi.
Varhaisen maallisen elämän merkkejä tavattiin Kajaaninkadun reunamilta ja etenkin Kirkkokadun ja Linnankadun risteyksessä sijainneen lammen rantamilta.
Kokonaisuudessaan tutkimukset paitsi valottavat kirkon ja kirkkotarhan sekä niiden välittömän ympäristön kehityshistoriaa ne antavat myös kiinnekohtia kaupungin aiempien asemakaavojen vertaamiseen nykykaavaan.
Luonti: 1.1.1900
Hanketiedot
Kenttätyöajankohta:
13.5.-18.9.2002
Tutkimusalue:
1900 m²
Tutkimusperuste:
Maankäyttö ja rakentaminen (MML, MRL)
Rahoittaja/tilaaja:
Oulun ev.lut. seurakuntayhtymä
Hankkeen vaihe:
Raportti jätetty
Luvan dnro:
072/302/2002
Deadline:
31.5.2003
Henkilökunta
Vastuuhenkilö:
Aimo Kehusmaa ja Mika Sarkkinen
Kaivausjohtaja:
Aimo Kehusmaa ja Mika Sarkkinen
Raporttitiedot
Raportti:
Oulun tuomiokirkon kirkkotarhasta. Arkeologinen tutkimuskertomus vuodelta 2002.
Tekijä:
Mika Sarkkinen ja Aimo Kehusmaa
Päivämäärä:
29.5.2003
Sijainti(alkup):
PPM
Kopiot:
MV:RHOA
Liitteet:
CD, jossa mm. kaikki kuvat
Kokoelmatiedot
PPM 6482-6593 Diakuvat
Kokoelmatiedot
PPM 38723-39117 Mustavalkokuvat
Kokoelmatiedot
KM Historialliset kokoelmat KM:2002067:1-1054 Löydöt
Liitetiedostot
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.
Oulun tuomiokirkon kirkkotarhasta. Arkeologinen tutkimuskertomus vuodelta 2002. Tutkimusraportti.
Oulun tuomiokirkon kirkkotarhasta. Arkeologinen tutkimuskertomus vuodelta 2002. Luettelot, kartat ja liitteet.