MIKKELIN MLK ORIJÄRVI KIHLINPELTO
Pk. 3142 05 MIKKELI
x = 6840 28, y = 3511 50, z = 102–103
Rautakautisen löytöpaikan koekaivaus
Museoviraston arkeologian osasto
Kaivauksenjohtaja: FM Esa Mikkola
Orijärven rakennussuunnitelma-alue sijaitsee Rantakylän taajaman länsipuolella. Suurin osa alueesta on vanhaa peltoa, joka viettää etelään kohti Orijärveä. Alueen maaperä on hienoa hiekkaa ja hiesua. Paikalla kasvaa runsaasti tummaa tulikukkaa (Verbascum nigrum). Kohteesta ei tunnettu ennen vuotta 1998 esihistoriallisia löytöjä.
Kohteen tutkiminen tuli ajankohtaiseksi, kun alueelta löytyi vuonna 1998 viikinkiaikainen hopearaha. Suunnitelma-alueen inventointiin varattiin viikko ja koekaivauksiin kolme viikkoa. Rahan löytöpaikalta löydettiin heti lisää hopearahoja, joten koekaivausalue sijoitettiin löytökeskittymän kohdalle. Peltomultakerros poistettiin lapioiden. Kaikki irtain maa-aines seulottiin. Peltomultakerroksen alta paljastuneet kiinteät rakenteet tutkittiin puolittamalla ne ja kaivamalla rakenteen puolikkaat tasokaivausmenetelmällä. Ruumishautaa muistuttava rakenne tutkittiin tasokaivauksena. Tutkimuksissa löydettiin 114 hopearahaa, leimakoristeisen hopealevyn kappale, vyönheloja, soikean kupurasoljen katkelma, jääkenkiä, savitiivistettä ja rautakautista keramiikkaa sekä historiallisen ajan asuinpaikkamateriaalia. Rahat ajoittuvat 1000-luvun alkupuolelle. Niiden joukossa on harvinainen Ukailidi-dirhemi, 22 kappaletta englantilaisia Æthelred II aikaisia hopearahoja ja kaksi skandinaavista englantilaisen rahan jäljitelmää. Loput rahoista ovat saksalaisia, pääasiassa keisari Otto III aikaisia penninkejä.
Kihlinpellon löytöpaikka osoittautui rautakauden ja historiallisen ajan asuinpaikaksi, jonka laajuutta ei ehditty vuoden 1999 koekaivauksen perusteella määrittää.
Löydöt: KM 31608:1–607
Ajoitus: rahat terminus post quem AD 1014, muu esineistö 1000-luvulta 1700-luvulle
Tutkitun alueen laajuus: kaivausalue 156 m², inventointialue 30 ha
Kenttätyöaika: 7.9.–1.10.1999
Tutkimuskustannukset: Mikkelin mlk 171 000 mk
Tutkimusraportti: Esa Mikkola 17.3.2000 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa.
|