Yli-Ii Purkajasuo
Pk. 3512 07 Yli-Ii
x = 7252 98 - 7253 36, y = 3448 30 - 3448 82, z = 50,5 m - 53 m
Konekaivuun valvonta muinaismuistoalueella
Kierikkikeskus
Kaivauksenjohtaja: fil. yo Sini Annala ja FM Sami Viljanmaa
Yli-Iin Purkajasuolla suoritettiin sähkölinjan tolppien uusimista helmi-maaliskuun vaihteessa 2006. Purkajansuo on noin 5000 vuotta sitten ollut merenlahti Iijoen suistossa. Alueelta on aiemmissa tutkimuksissa löydetty kivikautisten
kalastusansojen kappaleita. Uusittavat tolpat sijoittuivat Purkajasuon suopellolle tai pellon välittömään läheisyyteen.
Purkajasuon muinaismuistoalue ei konekavuun valvonnassa tehtyjen havaintojen perusteella juurikaan jatku suopellon pohjoispuoliselle alueelle. Muinainen rantavyöhyke noudattelee karkeasti suopellon pohjoislaitaa. Aivan rantavyöhykkeeseenkin on kuitenkin ajautunut hajanaisesti ihmisen työstämää kivikautista puumateriaalia, mistä todistavat alueelta tavatut mäntyliisteet sekä maanviljelijä Helmeri Jussilan pellonraivuutöissä pellon pohjoisesta
reunaojasta tapaama usean metrin pituinen seitsensärmäiseksi veistetty salko.
Kaikkinensa havainnot konekaivuun valvonnassa vahvistavat käsitystä, että Purkajasuon maakerrosten keskinäinen järjestys eri osissa suota on jokseenkin sama, mutta kerrospaksuudet vaihtelevat voimakkaasti, ja kaikkia kerroksia ei tavata kaikissa osissa suota. Paikoin suolla tavataan pitkänomaisia jokiuoman suuntaisia virran kasaamia hiekkamuodostumia. Hienojakoinen silttikerros, jonka yhteydestä pääosa puulöydöistä on tavattu, vaihtelee alueellisesti vain noin 15 senttimetrin paksuisesta vähintään kahden metrin paksuiseksi. Paikon tavattu hyvin syvälle jatkuva silttikerros ilmentää todennäköisimmin muinaisen syvänteen paikkaa, ja koska kerroksen pohjaa ei konekaivuussa tavoitettu, on mahdollista, että kerroksen syvemmissä osissa voi yhä olla löydettävissä erittäin hyvissä
säilymisolosuhteissa olevaa puutavaraa.
Löydöt:
Ajoitus: Neoliittinen kivikausi
Tutkitun alueen laajuus: noin 150 m2
Kenttätyöaika: 20.2.-10.3.2006
Tutkimuskustannukset:
Tutkimusraportti: Sini Annala & Sami Viljanmaa 21.3.2006
Museoviraston arkeologian osaston topografisessa arkistossa.
Kopio Kierikkikeskuksen arkistossa |