Liedon keskiaikaiseen kivikirkkoon asennettiin sähkölämmitys. Tästä syystä keskikäytävälle avattiin noin 45-50 cm leveä kaivanto. Keskikäytävältä sakariston ovelle sekä asehuoneen ovelle tehtiin vastaavia aukkoja. Lisäksi tehtiin aukkoja kirkon kaikkiin nurkkiin. Näistä kaivannoista oli mahdollista tehdä arkeologisia havaintoja. Tiedossa kuitenkin oli, että Liedon kirkossa oli tehty suuri korjaus vuonna 1902. Tällöin tehtiin kirkossa vielä vuonna 1952 ollut lattia ja kaikki luut, mitä lattian alta oli löydetty, kannettiin ulos ja haudattiin hautausmaalle yhteiseen hautaan.
Keskikäytävän kohdalla kirkon pohja oli 85 cm lattiatasoa alempana; pohjassa oli tomua. Vanhan alttarin kohdalla on pohjasta lattiatasoon vain 60 cm; pohjan päällä on kivestä, tiilestä ja laastista koostuva kerros, joka nousee lattiaan saakka. Vanhan alttarin kohdalla oleva rakennusjätekerros on syntynyt vuonna 1902, kun uusi kuori on rakennettu ja itäseinään on tehty suuri aukko. Kirkon ulkomuureissa ei ole kivijalkaa, vaan muuri jatkuu suorana tomukerroksen alla. Pilareiden todettiin olevan vahvistettu vuoden 1902 korjauksessa. Pilarien alkuperäisiä perustuksia ei kyetty tutkimaan. Sakariston oviaukon kohdalla havaittiin soikeista tiilistä koostuva lattia 66 cm nykyisen lattian alapuolella, joka on mahdollisesti ensimmäisen sakariston ajalta. Sakariston keskellä on holvattu kellari.
Kirkon koillisnurkassa havaittiin harmaakivinen hautakammio, jossa on käytetty pohjois- ja itämuureja kahtena seinänä. Hauta on neliskulmainen harmaakivikammio ilman holvia. Haudan leveys oli pohjois-etelä-suunnassa 170 cm ja itä-länsi-suuntaisen muurin pituus 240 cm. Haudan pohjalta löytyi 95 cm muurin korkeinta kohtaa matalammalta tiililattia. Myös kirkon kaakkoiskulmassa havaittiin avonainen neliskulmainen harmaakivikammio, jossa oli hyödynnetty kirkon itä- ja etelä-seiniä. Haudan pituus oli 285 cm ja leveys 160 cm. Haudan lattiaa ei tavoitettu, koska se oli täynnä kiveä ja tomua puretusta itäpäästä. |