LEMPÄÄLÄ KUOKKALANKOSKI
Rautakautisen röykkiöalueen kaivaus
Pk 2123 07 Lempäälä
x = 6803 23, y = 2487 28, z = 89,3–91,4
p = 6807 504, i = 3326 722
Museoviraston arkeologian osasto
Kaivauksenjohtaja: FM Eeva-Liisa Schulz
Röykkiöalue, jossa oli 9–12 erikokoista ja muotoista kiven- ja maansekaista röykkiötä tai muuta kiveystä, sijaitsee Lempäälässä pienellä niemenkumpareella Kuokkalankosken länsirannalla, uuden Helsinki–Tampere ratalinjan alla. Lempäälän kirkolle etelälounaaseen on matkaa 2,7 km, Sarapiston viikinkiaikaiselle kalmistolle ja asuinpaikalle lounaaseen 1 km ja Naarankalmanmäen muinaisjäännösryhmälle koilliseen vajaat 2 km. Alue oli osittain pahoin tuhoutunut. Jos koskenperkaus ja vanhan linjauksen mukainen rautatien rakentaminen 1700- ja 1800-luvuilla jätetään huomiotta, suurimmat ihmisen aiheuttamat vahingot muinaisjäännökselle olivat peräisin vasta 1900-luvun jälkipuoliskolta.
Syksyllä 2000 kävi ilmi, että Lempäälässä oli jäämässä rautakautisia röykkiöitä Hollon rataoikaisun alle. Paikkaa kartoitettiin ja sinne kaivettiin koekuoppia samana syksynä, jolloin myös alustavasti määriteltiin seuraavana keväänä ja kesänä suoritettavien varsinaisten tutkimusten laajuus ja menetelmät. Muinaisjäännösalueesta kaivettiin vuonna 2001 reilu kolmasosa. Kolme alueen kivirakenteista, joista osa oli kaksoisrakenteita, kaivettiin kokonaan kaivinkoneen ja lapioiden avulla, loput perinteisin menetelmin lähes kokonaan tai vain pieneltä osalta. Lisäksi röykkiöiden välisiä alueita tutkittiin koeojin ja röykkiöalueen reunaa kuorittiin koneellisesti. Röykkiöistä viisi osoittautui varmasti rautakautisiksi ja kolme verraten nuoriksi, yksi kiveys oli ainakin osittain luontainen. Vaikka koneellisesti kaivetuista röykkiöistä oli lähes mahdoton tehdä rakenteellisia havaintoja, voidaan alueen esihistorialliset röykkiöt jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Osa erottui matalina, mutta selkeinä kiveyksinä maanpinnalle, kun taas osa paljastui kunnolla vasta maanpinnan alapuolelta. Viimeksi mainitun ryhmän röykkiöt koostuivat maakivien ympärille kootuista tiheistä ja paksuista sirpalekivikerroksista, ja ne näyttivät jatkuvan laajalle alueelle muodostaen oikeastaan maanalaisia sirpalekiviryppäitä.
Kaikki esihistorialliset rakenteet olivat löytöaineistoltaan samantapaisia, verraten vaatimattomia lukuun ottamatta yhden koneella kaivetun röykkiön pohjaa, josta löytyi miekan katkelma. Suurimman löytöryhmän muodostivat saviastian palat, jotka olivat pääasiassa peräisin karkeatekoisista, väriltään rusehtavista tai mustista tasapohjaisista ruukuista. Muutoin löydöt koostuivat rautakuonasta, jota oli paikoitellen runsaasti, savitiivisteestä ja -kuonasta, muutamasta savihelmestä ja kuutiokivestä, lisäksi löydettiin jonkun verran palamattomia eläinten luita. Miekan lisäksi löytyi metalliesineitä tai sellaisten katkelmia löytyi vähän. Palaneita luun paloja koko tutkimusalueelta saatiin talteen vain 130 kpl, eikä yhdestäkään röykkiöstä pystytty toteamaan varmaa hautausta, vaikka ainakin yhtä röykkiötä miekkoineen voidaankin pitää hautana.
Löydöt: KM 32989:1–1439
Ajoitus: kansainvaellusaika, merovingiaika; rautakautista keramiikkaa (Hela-575: 1615 ? 45, Hela-576: 1645 ? 40, Hela-577: 1260 ? 45), ns. länsisuomalaisen miekan katkelma
Tutkitun alueen laajuus: n. 3700 m², josta eri menetelmin kaivettujen alueiden koko yht. 1170 m²
Kenttätyöaika: 15.5.–3.8.2001
Tutkimuskustannukset: Ratahallintokeskus 681 000 mk
Tutkimusraportti: Eeva-Liisa Schulz 6.5.2002 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa |
takaisin
Kuvaus
Lempäälä Kuokkalankoski. Rautakautisen röykkiöalueen kaivaus 15.5.-3.8.2001; Kaivaus; 2002