Hartolan Uusi-Ruskealassa tutkittiin valtatien 4 varrella tulevan kevyenliikenteenväylän alikulun ja sen rakentamista varten suunnitellun kiertotien kohdalta 1290 neliömetrin alue. Alueella oli aiemmin havaittu merkkejä kivikautisesta, rautakautisesta ja historiallisen ajan toiminnasta. Tutkimusmenetelmänä oli kuoria peltomultakerros koko rakennettavalta alueelta, puhdistaa paljastuneiden rakenteiden pinta ja sen jälkeen tutkia rakenteet taso- ja profiilikaivauksin. Tutkimukset kustansi Tiehallinto ja kaivaukset toteutettiin 7–8 hengen voimin kahden viikon aikana kesäkuussa 2009.
Peltomultakerros kuorittiin kaivinkoneella ja alue puhdistettiin mullan alaiseen pintaan lapioin. Peltomullan alta paljastui tutkittavalla alueella noin 40 rakennetta, joista 37 tutkittua numeroitiin ja lähes kaikista niistä piirrettiin tasokartta pintatasosta ja useimmista kaivettiin puolikas profiilipiirrosta varten. Joitakin rakenteita tutkittiin tasokaivauksin ja yksi rakenteen osa tyhjennettiin pohjaan asti.
Rakenteet voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: 1) rakennusten pohjat, 2) tulisijat ja 3) jätekuopat. Sijaintinsa puolesta rakenteet jakautuvat neljään ryhmään: pohjoiseen, keskiseen, eteläiseen ja itäiseen alueeseen.
Rakennuksen pohjaksi ovat luokiteltavissa pohjoisella alueella rakenne 2 (todennäköinen paja) ja rakenne 8, keskisellä alueella rakenne 21 sekä eteläisellä alueella rakenne 24 (todennäköinen kellari) ja rakenne 25. Mitä ilmeisimmin myös osa tulisijoista on ollut rakennuksen sisällä, kuten pohjoisella alueella rakenne 6, joka voisi olla tulkittavissa riihen kiukaaksi. Vastaavia suuria, kiuastyyppisiä tulisijoja ovat rakenne 5 ja rakenne 15. Pienempiä tulisijoja lienevät ainakin rakenteet 1, 3, 9, 11, 18, 20, 33, 34 ja 37. Tunkio- tai jätekuopiksi voitaneen lukea ainakin rakenteet 7, 13, 14, 30 ja 35. Loputkin rakenteet lukeutunevat johonkin edellä mainittuista luokista.
Löydöt ajoittuvat todennäköisesti suurimmaksi osaksi 1700-luvulle. Tähän viittaavat erityisesti vuoden 1747 kahden äyrin kupariraha sekä liitupiipun kappaleet. Muussa löytöaineistossa ainoat selvästi vanhemmaksi ajoittuvat esineet ovat rakenteesta 2 löydetty viikinkiaikainen lasimassahelmi sekä peltomullasta löydetty rautakautisen keramiikan pala. Kivikautisia löytöjä ei saatu lainkaan. Löytöinä saatiin em. lisäksi pronssi- ja rautaesineitä (mm. kaksi viskaria, pronssinappi), rautakuonaa, keramiikkaa (punasavi-, valkosavi- ja harmaasavikeramiikkaa sekä fajanssia), pii- ja kvartsikappaleita, palanutta savea, palanutta ja palamatonta luuta. Luuaineistossa on sekä karja- että riistaeläinten luita. Nuorten karjaeläinten hampaat ja luut viittaavat lihakarjaan. Lajilleen tunnistetut eläinlajit ovat hirvi, metsäjänis, karhu, majava (?), orava, koira, nauta, hevonen, sika, lammas, vuohi, kana, ahven ja hauki.
Hartolan Uusi-Ruskeala c -kohteessa on ollut toimintaa ilmeisesti jo kivikaudella, mutta varmasti myöhäisrautakaudelta lähtien. Rautakautista asuinpaikkaa ei tutkittavalla alueella ollut tai se on tuhoutunut historiallisen ajan asutuksen myötä. Tämä puolestaan näyttää kohteen rakenteiden ja esinelöytöjen perusteella ajoittuvan lähinnä 1700-luvulle. Ajoitus sopii hyvin yhteen historiallisiin karttoihin, sillä vuonna 1792 piirretyssä kartassa tälle paikalle on merkitty Oijalan talon vanha tonttimaa. Oijala lienee siirretty muualle ja vanha paikka on jäänyt autioksi, eikä nuorempaa toimintaa ole paikalla enää juuri ollut. |
takaisin
Kuvaus
Uusi Ruskeala c 1000001415, asuinpaikat