Turun museokeskus suoritti kaupunkiarkeologisen pelastuskaivauksen Pinellan puistoravintolan ja Gylichin pylväikön Porthanin puiston puoleisella sivustalla vuonna 2010. Kaivaus tuli ajankohtaiseksi, kun ravintola Pinellan uusi omistaja suunnitteli keittiön rakentamista maan alle, Gylichin pylväikön taakse.
Puistokerroksen ja sen alaisen täytön alta tulivat esiin tontin koillisosassa 1700-luvulla sijainneen kellarillisen rakennuksen seinänperustus ja kellariholvauksen jäännös. Sen lounaispuolella oli toisen 1700-luvulle ajoittuvan rakennuksen portaiden perustus ja pihakiveyksen jäännös.
Tutkimusalueen keskeltä ja lounaisosasta paljastuivat viimeistään 1600-luvun alussa rakennetun, ja sen jälkeen useaan otteeseen korjaillun ja laajennetun rakennuksen kellaritilat. Kellareista oli jäljellä seinänperustukset, holvikaarien alaosia, holviruoteiden istutuskohtia, oviaukkoja, portaikkoja, lattiakiveysten jäännöksiä sekä yhdessä kellaritilassa ilmanvaihto- ja vedenpoistoaukot sekä lyhtysyvennykset portaikossa. Kellaritiloja löytyi kaikkiaan neljä. Yhdessä oli erillinen eteistila. Kaksi kellaritiloista oli säilynyt vain osittain. Kellaritilojen välissä oli mahdollisesti porttikäytävään liittynyt mukulakiveys, joka oli ainakin kerran uusittu.
Kellareita vanhemmat jäännökset olivat fragmentaarisia. Kellarillisen rakennuksen leikkaamana löytyi vähäinen kiviperustuksen ja sitä vastaan ladotun mukulakiveyksen jäännös 1500-luvulta tai 1600-luvun alusta. Keskiajan lopulle tai 1500-luvulle ajoittuvat jäännökset rakennuksesta, josta oli jäljellä tiiliarinaa joko tulisijaan tai lattiaan liittyen. Keskiajan lopulla tontilla oli sijainnut kiviperustuksellinen rakennus, jossa oli ollut tiiliarinallinen tulisija. Keskiajan jälkipuolelle ajoittuu myös erillinen kiviperustuksen fragmentti tontin koillispuolella.
Edellisiä vanhemmat, keskiajalle ajoittuvat puurakenteiden, mahdollisesti hirsirakennusten jäännökset olivat huonosti säilyneitä, kuten kaikki orgaaninen materiaali tutkimuskohteessa. Orgaanisen aineksen kuivuminen johtui ilmeisesti juuri 1600-luvulla tapahtuneesta kellareiden rakentamisesta.
Alimpana tuli esiin peltokerros, jonka alapinnassa näkyivät aurankynnen jättämät viillot. Pellossa oli ollut Aurajokeen laskevia ojia. Kerrokseen oli mahdollisesti peltovaiheen jälkeen kaivettu kuoppia. Pelto ajoittuu kolmen radiohiiliajoitetun näytteen perusteella 1200-luvulle.
Kaivauksen vanhimmat esinelöydöt ajoittuvat 1300-luvulle, nuorimmat 1800-luvulle. Talteen saatiin eriaikaista keramiikkaa, kaakelinpaloja, liitupiippujen katkelmia, rahoja, lasiastioiden ja tasolasin sirpaleita, metalliesineitä, rautanauloja ja kiviesineitä. Luusta, puusta ja nahasta valmistettuja esineitä löytyi vain vähän. |