Rahakankaalla tehtiin apurahan turvin pienimuotoinen arkeologinen kaivaus, jossa haluttiin vastauksia kohteen perustutkimuksen lisäksi seuraaviin kysymyksiin: 1) pioneeriyhteisön toimeentulo löytöaineiston sekä ympäristön analyysin perusteella, 2) Sarvingin järven rantojen asutustiheys varhaismesoliittisena aikana, 3) paikalla havaitun asumuspainanteen rakenteet ja niiden säilymisaste ja 4) kiviesineistön teknologia ja sen ilmentämät yhteydet potentiaalisiin asutuksen lähtösuuntiin.
Rahakankaalla kaivettiin kaksi aluetta, yhteispinta-alaltaan 22,5 neliömetriä. Kaivaus oli runsaslöytöinen. Merkittävin löytöryhmä ovat 29 piikappaletta, joista kaksi on yhteenkuuluvia retusoidun piisäle-esineen katkelmia ja muut iskoksia. Suurin osa kvartsi- ja luulöydöistä liittynee myös varhaismesoliittiseen asutukseen. Tunnistetut lajit luuaineistossa ovat hirvi, majava, näätä, kuikka, riekko, hauki, ahven ja siika eli lajit ovat tyypillisiä sisämaan järvialueen saaliseläimiä. Pintakerroksista löytyi neljä palaa asbestikeramiikkaa ja muutama pala asbestia, jotka ajoittunevat myöhäiskivikaudelle tai varhaiselle metallikaudelle.
Kaivausalueiden sijoittelulla pyrittiin keräämään havaintoja asumuspainanteen rakenteista sekä selvittämään sitä, kuuluuko painanne varhaismesoliittiseen asutusvaiheeseen vai onko se nuorempaa perua. Selkeää vastausta tähän ei saatu, sillä mahdollisesta asumuksesta ei itse maan pinnalle näkyvän 5-6 metriä halkaisijaltaan olevan painauman lisäksi juuri muita merkkejä havaittu. Mahdollisesti eräät katkokset kaivauksen profiileissa kuitenkin merkitsevät asumuksen seinämän kohtia, jolloin kyseessä olisi pyöreäpohjaisen asumuksen pohjaksi kaivettu matala kuoppa. Kaivauksen pintakerroksissa tutkittiin pieni kivetty tulisija, joka lienee ollut resentti.
Ensimmäisessä ja toisessa tasoissa hahmottui pitkänomainen palaneen maan alue, kooltaan noin 1,5 x 0,5 metriä, jossa oli runsaasti palanutta luuta. Palaneen maan alue hiipui kerrokseen 3 mentäessä ja samalla myös löydöt vähenivät tällä alueella. Syvemmissä kaivauskerroksissa likamaat keskittyivät painanteen keskialueelle ja erityisesti tasosta 4 lähtien oli nähtävissä likamaakaari, jonka kaakkoisosa oli hyvin punaisenruskeaa väriltään ja siitä löytyi runsaasti pieniä punamultakokkareita. Tasossa 5 tämä likamaa alkoi keskittyä alueen keskiosaan, aivan mainitun tulisijan itäpuolelle, mutta noin 15 cm syvemmällä. Tasossa 6 tämä punertava likamaa lopulta hahmottui muodoltaan suorakaiteiseksi soikioksi ja väri tiivistyi punamullaksi. Punamullan joukossa havaittiin pieniä, valkoisia hammaskiilteen kappaleita. Punamultahaudassa oli havaittavissa lounaassa ”päänpuoli”, jossa suurin osa hammaskiilteen palasista oli. Tämä halkaisijaltaan 20-25 cm ollut alue oli väriltään voimakkaampaa kuin siitä koilliseen ollut punamulta-alue, mitoiltaan noin 35 x 20 cm. Varsinaisen punamultaalueen ympärillä oli rengasmaisesti vaaleanpunaharmaata maata tasossa 7 ja pääpuolen ympärillä vaaleaa hiekkaa tasossa 8. Haudan luoteispuolella oli vaaleanruskeaa likamaata. Laajemman kaivetun kuopan merkkejä ei havaittu, jos ylempien kerrosten punaruskea likamaa punamultakokkareineen ei sitä sitten merkitse. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että varsinainen hautaus on tehty juuri tähän punamultaa sisältäneeseen kuoppaan, johon olisi mahtunut siten noin 70 x 40 cm kokoiset vainajan jäännökset.
Seitsemännessä ja kahdeksannessa kaivauskerroksessa hammaskiillettä oli keskittyminä ja yhdessä kohdassa saatiin kaivettua esiin hammas, joka tosin hajosi noston jälkeen pieniksi kiilteen palasiksi. Hampaasta ehdittiin kuitenkin ottaa kuvia ja osteologin arvion mukaan hammas vaikuttaa etuhampaalta. Tason 8 jälkeen haudan pääpuoli otettiin talteen hiekkapaakkuna, jota on kaivettu laboratorio-olosuhteissa sen verran, että hiekasta paljastui vielä kahden hampaan jäänteet. Hampaat ovat noin 3 cm etäisyydellä toisistaan. Poskihammas on kruunu ylöspäin ja toinen hammas hieman kallellaan. Osteologin arvion mukaan poskihammas on yläleuasta 1. tai 2. poskihammas ja vähäisestä kulumisesta päätellen lapsen tai nuoren aikuisen. Toinen hammas saattaa olla olla premolaari (välihammas kulmahampaan takana). Haudan koon ja hampaiston perusteella kyseessä on melko varmasti lapsen hauta.
Rahakankaan löydöt ovat merkittäviä Suomen asuttamisen kannalta. Itä-Suomi on avainasemassa selvitettäessä itäisiä asutusvirtauksia maahamme. Mesoliittisia piilöytöjä on Suomesta edelleen varsin vähän ja pienestä määrästään huolimatta Rahakankaan piit ovat merkittävä lisä tässä aineistossa ja kertonevat osaltaan juuri asutuksen lähtöalueista. Asumuspainanne on sellaisenaan varhaisin tunnettu Suomesta, sillä tähän mennessä vanhimmat kohtalaisella varmuudella ajoitettavat asumuspainanteet ajoittuvat myöhäismesoliittiselle kivikaudelle. Mikäli punamultahautaus on varhaismesoliittinen, on se selvästi vanhin Suomesta löydetty. Tähän saakka vanhimmat tunnetut punamultahaudat ovat olleet myöhäismesoliittiselta kivikaudelta. |
takaisin
Kuvaus
Rahakangas 1 1000000787, asuinpaikat, hautapaikat
