Oulussa kesällä 2010 koe- ja pelastuskaivausten kohteena oli Isokatu 11:n (I-28-1) tontin piha-alue. Kyseessä oli muinaismuistolain 15 §:n kaivaus, koska tontille suunniteltiin rakennettavaksi maanalaista paikoitustilaa. Kohde on luokiteltu Museoviraston kaupunkiarkeologisessa inventoinnissa (2002, 2007) luokkaan I, eli se on erittäin todennäköisesti säilynyt ja/tai tutkimuksellisesti erityisen kiinnostava alue.
Syitä laajamittaiseen arkeologiseen mielenkiintoon oli useita. Kohde sijaitsi historiallisten tietojen mukaan 1600–1700-lukujen Oulun kaupungin alueella, eikä siellä ollut tehty kulttuurikerroksia tuhoavia kunnallisteknisiä toimenpiteitä. Kohde sijaitsi siis Oulun vanhimman kaupungin ydinalueella, jossa on ajallisesti pitkä asutusjatkumo ainakin kaupungin perustamisvuosisadalta nykypäivään saakka. Alue sijaitsi myös vanhojen kosteikkoalueiden läheisyydessä, joten odottavissa oli paksuja kulttuurikerroksia sekä paljon orgaanista löytöaineistoa ja erilaisia monikerroksisia puurakenteita. Lisäksi rakennustöitä suunniteltaessa tehty pohjatutkimus kertoi alueesta, jossa kulttuurikerrokset saattoivat olla yli kolmekin metriä paksuja.
Kaivauksissa tutkittiin muun muassa 12–13 rakennuksen perustusta kokonaan tai osittain, maakellari, pihakiveys, puisia pihakatteita, purkujätettä rakennuksista tai muista rakenteista, kosteikon täyttö- ja kuivikekerroksia, vesisammio, paaluja ja useita palokerroksia. Valtaosa orgaanisista löydöistä oli nahkaesineiden osia kuten kenkiä. Lisäksi otettiin talteen erilaisia puu- ja metalliesineitä sekä tyypillistä kaupunkiarkeologista löytömateriaalia. Kaivauksilta kaivettiin esille myös paljon, noin 470 kg kuonaa sekä upokkaiden paloja. Kohteessa oli harvinaisen paksut, 2,2–2,4 metriset kulttuurikerrokset, rikas orgaaninen löytöaineisto ja ehyinä säilyneitä rakennekokonaisuuksia. Nämä kertovat tiiviistä kaupunkirakentamisesta. Vanhaa, taidokasta rakentamista on hyödynnetty uusissa rakennuksissa, ja lisäksi tallennettiin hyvin säilyneitä yksityiskohtia kivi- ja puurakentamistekniikoista.
Löydöt ajoittuvat 1800-luvulta 1600-luvun puoleenväliin. 1700-luvun rakennejäänteet kertovat piha- ja talousrakennuksista, ja löytöaineisto viittaa myös käsityöläis- ja kauppiasammatteihin. Mahdollinen pajatoiminta ja siihen liittyvä aineisto ajoittuu 1700-luvun alkuun ja sekä mahdollisesti 1600-luvun loppuun. 1600-luvun puolessa välissä paikalla on sijainnut seppien asuinalue. 1600-luvun ja 1700-luvun alun rakennejäänteet kertovat eläinten pidosta, varasto- tai talousrakennuksista, asuinrakennuksista ja paalut rakennusten tukemisesta. Rakennejäänteet ja löydöt kertovat harvinaisen ehyen kertomuksen erään oululaisen tontin menneisyydestä. Se alkaa varhaisesta kaupunkikuvasta 1600-luvulta, joka muuttui käsityöläisten, räätäleiden, sorvareiden ja kauppiaiden kaupunginosaksi todennäköisesti 1700-luvun alussa ja jatkui sellaisena 1800-luvulle saakka. |
takaisin
Kuvaus
Oulun vanha asemakaava-alue 1000006102, asuinpaikat