Inventoinnin kohteena oli Savonlinnan eteläpuolella sijaitseva Pihlajaveden suojelualue, jonka pääosa kuuluu hallinnollisesti Savonlinnaan, mutta pienempiä osia suojelualueesta on myös Punkaharjun ja Sulkavan puolella.
Ennen inventointia suojelualueelta tunnettiin yhteensä viisi varmaa ja kaksi mahdollista esihistoriallista muinaisjäännöstä. Tunnetut kohteet olivat kivi ja/tai varhaismetallikautisia asuinpaikkoja.
Inventoinnissa löydettiin 15 uutta esihistoriallista, so. kivi- ja/tai varhaismetallikautista löytö/asuinpaikkaa. Lisäksi dokumentoitiin parikymmentä historiallisen ajan kohdetta. Suurin osa näistä on tervahautoja ja hiilimiiluja. Joukossa on myös muutama melko nuori historiallisen ajan asuinpaikka, so. rakennusten kivijalkoja ja pihapiireihin liittyviä rakenteita. Lisäksi joukossa on yksi puolustusrakenne.
Inventoinnin jälkeen suojelualueelta tunnetaan yhteensä 20 esihistoriallista kohdetta. Useimmat paikoista vaikuttavat melko pienalaisilta joko topografian ja/tai kaivettujen koepistojen perusteella. Joidenkin kohteiden ympäristö rajaa paikkaa siten, ettei kyseessä voi olla kovin laaja asuinpaikka. Ääriesimerkki lienee Pesolansaaressa sijaitseva Haudanpohja 3:ksi ristitty kohde, jonka koko voi olla vain muutamia kymmeniä neliömetrejä.
Kolmelta kohteelta löytyi kivikautisia asumuksen pohjia. Entuudestaan varmoja asumuksenpohjia tunnettiin suojelualueelta kahdesta paikasta.
Historiallisen ajan kohteet olivat pääasiassa tervahautoja ja miiluja. Pienenäkin raapaisuna aikakauden muinaisjäännöksistä ne kertovat saariston elinkeinohistoriasta. Moni miiluista ja haudoista vaikuttaisi olevan ihmisten välittömän elinpiirin ulkopuolella. Tämä saattaa viitata siihen, että tervan ja hiilen tuotanto on alueella ollut selvästi kotitarvekäyttöä suurempaa.
KM Esihistorialliset kokoelmat KM 36964–36978 Löydöt
Kokoelmatiedot
KM Esihistorialliset kokoelmat KM 37002–37003 Löydöt
Liitetiedostot
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.