Kallonlahden hylky sijaitsee Mäntyluodossa Porin sataman laajentamisalueella. Muinaisjäännös jakaantuu kahteen osaan, suurempi hylky (A) sijaitsee noin 60 metriä sataman rannasta ja pienempi hylky (B) aivan rannan tuntumassa. Aluksen voidaan olettaa uponneen yli sata vuotta sitten. Alue tullaan täyttämään sataman laajentamisen tarpeisiin, ja muinaisjäännösalue tulee jäämään täytön alle.
Koekaivauksen tavoitteena oli saada selville hylyn A laajuus, jonka perusteella tulevaisuudessa on mahdollista suunnitella kohteelle meriarkeologiset kaivaukset sekä hylyn dokumentointi, jos satama edelleen haluaa käyttää aluetta läjitykseen.
Kallonlahden suurempi hylky (A) sijaitsee noin 60 metriä Porin sataman rannasta 1,5 – 2,5 metrin syvyydessä vedenalaisella rinteellä, joka heti hylyn jälkeen viettää jyrkästi noin 8 metrin syvyyteen – paikalta on aikaisemmin nostettu merihiekkaa. Hylky makaa pohjalla pohjois-eteläsuunnassa, mahdollinen keula melko suoraan kohti pohjoista. Merenpohja on hylyn kohdalla pintakerrokseltaan hienoa, kovaa hiekkaa ja sen alapuolella suurirakeista soraa, joukossa on myös runsaasti pikkukiviä. Koekuopassa 1 todettiin hiekan alla ennen pohjasoraa myös ohut savikerros ja myös 5.11.2009 tarkastussukelluksen videonauhassa näkyy pohjassa savinen kohouma. Pohjassa ei ole kasvillisuutta eikä suuria kiviä. Sataman toiminnan sekä aiemman luonnollisen väylän tukkimisen vuoksi näkyvyys lahdessa on erittäin huono, tämän kenttätyön aikana keskimäärin noin 10 cm. Näkyvyys saattaa kuitenkin hetkellisesti parantua, jos sataman toiminnassa on tauko, eikä sinne ole laivaliikennettä. Lahden idänpuoleisen rannan peittää satama ja sen rakennukset, länsirannalla Kallossa sijaitsevat mm. Porin merivartioasema ja purjehdusseuran paviljonki sekä näiden venelaiturit ja -tilat. Mäntykallossa on myös yksi yksityisomistuksessa oleva asuinrakennus.
Esiin saadun hylyn A pituudeksi mitattiin noin 27 metriä ja leveydeksi noin seitsemän metriä. Hylkyä kuvattiin videonauhalle, mutta huonon näkyväisyyden takia nauhalla näkyy vain osa hylystä ja paikoin video on vaikeasti tulkittava. Dendrokronologisten näytteiden paikoista pystyttiin todennäköisesti tunnistamaan videonauhan perusteella näyte 5 ja näyte 6 sekä epävarmana näyte 7. Todettiin myös, että tarkastussukelluksen jälkeen hylky on kärsinyt vaurioita todennäköisesti kovan talven ja meren jäätymisen seurauksena: muutamia tukkeja on irronnut perästä. Kenttätöitä vaikeuttivat jo mainittu erittäin huono näkyväisyys vedenpinnan alla sekä muutamana kenttätyöpäivänä kova tuuli. Lisäksi rajallinen työaika, kokonaisia työpäiviä oli vain kolme, vaikutti tuloksiin. Esimerkiksi hylkykohde B jäi kokonaan paikantamatta kiireen vuoksi. |