Kaava-alueen arkeologinen inventointi suoritettiin kahden arkeologin voimin hyvissä olosuhteissa marraskuussa 2010. Ennen inventoinnin maastotyötä perehdyttiin aluetta koskevaan kirjallisuuteen sekä lisäksi vanhaan kartta-aineistoon Kansallisarkistossa ja Maanmittaushallituksen arkistossa Tampereella.
Kirjallisuuteen ja kartta-aineistoon pohjautuvia viitteitä mahdollisista vanhoista rajapaikoista, tielinjoista, sillanpaikoista, myllynpaikoista ja muista mahdollisista muinaisjäännöksistä tarkistettiin maastotyön aikana. Lisäksi tarkistettiin vanhoille kartoille merkittyjen peltokuvioiden ja sittemmin metsittyneiden peltojen liepeitä. Muinaisjäännöksiä etsittiin myös topografisten seikkojen perusteella maastossa kulkien.
Inventoinnissa kaava-alueelta löydettiin kaksi sellaista kohdetta, jotka historiallisen lähdeaineiston ja maastohavaintojen perusteella on luokiteltavissa muinaisjäännöksiksi. Kyseessä on kaksi vanhaa rajapaikkaa ja niihin liittyvät maastossa edelleen näkyvät ja hyvin säilyneet rajamerkit (Tampere Ruskevaha ja Aitovuoren rako). Lisäksi muinaisjäännöksiksi merkittiin vanhojen teiden mahdollisesti käytöstä poistuneita osia.
Alue on lähes asumatonta, kallioista metsämaastoa, kallioiden välissä on soita. Muinainen Näsijärvi ei ole ulottunut alueella kuin aivan pieneltä osalta Olkahistenlahden pohjukassa. Ihmisasutuksen aikainen Ancylusjärvi ei ole ulottunut alueelle, joten rantasidonnaisia pyyntikulttuurin muinaisjäännöksiä ei siis ole löydettävissä. Nuorakeraamisen kulttuurin asuinpaikkoja voi sijaita kaukana nykyrannoista, yleensä purojen varsilla olevilla hiekkamaaperäisillä kumpareilla. Sellaisia ei tavattu ja muutenkin alue on sen luontoinen, että siellä tuskin on nuorakeraamisia asuinpaikkoja muutoinkaan ollut. Alueen sijainti, maasto ja maaperä soveltuvat huonosti tunnetun kaltaisille rautakautisille muinaisjäännöksille. Sellaisia ei ollut odotettavissa, minkä myös maastohavainnot alueen luonteesta vahvistivat
Historiallisen ajan karttojen perusteella alue on ollut täysin asumaton ja ”rakenteeton” vielä 1700-luvun lopulla. |