Inventoinnin maastotyö suoritettiin elokuun puolessa välissä. Alue on kauttaaltaan kangasmaastoa, jossa maaperä vaihtelee lähes kivettömästä, lajittuneesta hiekasta soraiseen ja kiviseen hiekkamaahan. Rannat ovat pääosin jyrkkä- ja korkeatörmäisiä. Paikoin törmä on loivasti rantaan laskeva. Leirintäalueen uimaranta on loiva ja avointa hiekkarantaa. Alue on kaiken kaikkiaan hyvin soveliasta pyyntikulttuurin ranta-asuinpaikaksi.
Alueen luoteisosassa, Suiponnimessä, tunnetaan ennestään kivikautinen asuinpaikka. Se sijaitsee muinaisessa, kapean ja matalan salmen mantereesta erottamassa saaressa, jossa rantatörmä on suhteellisen matala ja kohoaa muutaman metrin vedentasosta.
Missään ei havaittu nykyisen rannan yläpuolella muinaisia fossiloituneita rantamuodostumia, joten on ilmeistä, että vedentaso järvessä on ollut esihistoriallisena aikana lähes nykyisellä tasolla.
Alueella havaittiin seitsemän erillistä taisteluhautaa ja pari pesäkettä. Epäselväksi jäi, koska taisteluhaudat on tehty. Talvisodan aikana eivät taistelut ulottuneet Ruhkarannan tasalle. Lähin taistelupaikka on siitä runsaat kolme kilometriä kaakkoon Taivallammilla. On mahdollista, että Ruhkarannan varustukset on tehty ilmeisesti pikaisesti venäläisten kiertohyökkäysyritysten varalta. Toinen vaihtoehto on, että varustukset kuuluvat Salpalinjaan, vaikka niitä ei ole mainittu Salpalinjaa käsittelevissä lähteissä. Kaiken kaikkiaan Ruhkarannan varustukset ovat huonokuntoisia ja sortuneita Hautaniemen kärjen taisteluhautaan verrattuna. |
takaisin
Kuvaus
Hautaniemi 1 1000018656, puolustusvarustukset