Helsingin kaupunginmuseo valvoi huhti-toukokuussa ja heinäkuussa 2010 Ritaritalon puistikon suihkualtaan peruskunnostamista. Sen aikana valvottiin suihkualtaan eteläpuolelle tehdyn pumppaamon, erilaisten kaivojen ja niiden välisten putki- ja kaapelilinjojen maarakennustöitä. Valvonta käsitti myös suihkualtaalta kaakkoon ja lounaaseen johtavien puistokäytävien kohdalle tehtyjen sähkökaapeli- ja vesijohtokaivantojen kaivamisen. Kohteet kaivettiin ja dokumentoitiin vaiheittain.
Suihkualtaan eteläpuolella pintakerroksena todettiin viheralueella olevan erittäin paksun multakerroksen ja puistokäytävillä sekoittuneen hiekan. Uuden pumppaamon kohdalla ja sen pohjois- ja itäpuolella oli suihkualtaaseen liittyviä vanhoja kaivoja ja putkia. Tästä johtuen alempana oli puhtaaseen hiekkakerrokseen asti ulottuva uudempi sekoittunut, mm. louhintakiveä sisältänyt maakerros.
Edellisen alueen lounaispuolelta paljastui vaiheittain osia vanhasta kivikellarista noin metrin syvyydestä lähtien. Kokonaan esille saatu kellarin pohjoisseinä oli 5,5 metriä pitkä. Pohjois-eteläsuuntaisia seiniä tuli esiin 1,5 metriä. Seinien säilynyt korkeus oli enimmällään 1,4 metriä. Muuratut seinät muodostuivat isoista käsittelemättömistä kivistä, jotka olivat vain yhdessä rivissä. Sisäseinillä oli ollut laastikerros. Rakennus on entisen asemakaavan suuntainen ja rakentaminen ajoittuu ilmeisesti 1600- ja 1700-luvun vaihteeseen. Viimeistään 1700-luvun puoliväliin mennessä se on todennäköisesti poistettu käytöstä.
Puistikon lounaaseen johtavan puistokäytävän länsipäästä ja Ritarikadun jalkakäytävältä ja puistokäytävän keskiosasta löytyi pienet pätkät toisen rakennuksen länsi- ja itäseinien lohkotuista kivistä muurattuja kivijalkoja. Rakennuksen sisällä länsiosassa oli paksu laastikerros, jossa oli yksi tiilirivi. Tämä kerros oli ainakin osittain muodostunut vuoden 1808 tulipalon seurauksesta. Rakennuksen itäosaan kaivannon alapuolelle kaivetusta koekuopasta löytyi 1,2 metriä maanpinnalta rakennuksen mukulakivilattia. Rakennus osuu vuoden 1808 tulipalokartassa näkyvän, 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla rakennetun kruunun rakennuksen kohdalle. Rakennus tuhoutui palossa.
Edellä mainittujen rakennusten välissä, lounaaseen johtavan käytävän kohdalla, on säilynyt uudempien täytemaiden alla vanhoja kulttuurikerroksia noin 70 cm paksuudelta. Kaakkoon johtavan käytävän kohta oli sen sijaan tuhoutunut kokonaan ainakin kaivettuun syvyyteen saakka. |
takaisin
Kuvaus
Vironniemen Helsingin vanha asemakaava-alue 1000006099, asuinpaikat