Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti toukokuussa 2010 arkeologiset koekaivaukset Tampereen Pappulanmäen rautakautisen polttokenttäkalmiston reuna-alueella. Tutkimukset liittyivät Isomäenkadun–Veijanmäenkadun asemakaavan muutoksen suunnitteluun. Koekaivausten tavoitteena oli selvittää, ulottuuko kiinteä muinaisjäännös tilojen 2:44 ja 2:7 tonttialueelle.
Koekaivausten yhteydessä kaivettiin 12 koekuoppaa. Kaikissa koekuopissa oli yhtenäinen moderni multakerros tai useita päällekkäisiä, moderneja multa- ja täyttömaakerroksia. Pohjakerroksena suurimmassa osassa koekuopista oli tummankeltainen hiekka. Neljässä kuopassa tuli vastaan peruskallio. Rautakautista keramiikkaa, ns. yleis- tai käyttökeramiikkaa, löytyi koekuopista 35, 79, 11 ja 12.
Saviastianpalojen lisäksi rautakaudelle ajoittuu ainakin osa muista luetteloiduista löytölajeista (palanut luu, palanut savi, rauta- ja savikuona). Myös palanut luu keskittyi tontin 2:44 länsikulman tuntumaan (koekuopat 3, 1, 4). Vähiten löytöjä tuli koekuopasta 12, joka oli kaikista koillisin ja kauimpana kalmiston mäeltä.
Rautakautisen kulttuurikerroksen jäännöksiä tai muuten suhteellisen häiriintymättömiä, vain rautakautisia löytöjä sisältyviä konteksteja todettiin neljässä koekuopassa. Mahdollisia rautakaudelle ajoittuvia rakenteita tai niiden jäännöksiä havaittiin vain yhdessä koekuopassa (koekuoppa 9). Kyseessä on kolme pientä, 10–20 x 10–30 senttimetrin kokoista ja enintään 15–20 senttimetriä multakerroksen alapuolelle ulottuvaa, rautakautisen kulttuurimaan täyttämää kuoppaa pohjahiekassa. Niiden tarkoitus/alkuperä on epäselvä. Mahdollisesti ne ovat syntyneet asumiseen tai kalmiston käyttöön liittyvän toiminnan tuloksena tai ovat vain kulttuurikerroksen täyttämiä luontaisia painaumia. |
takaisin
Kuvaus
Pappulanmäki 837010021, hautapaikat, asuinpaikat