Rahakankaan kivikautinen asuinpaikka löytyi vuonna 2003 Pohjois-Karjalan museon inventointiprojektissa ”Polkuja esihistoriaan”. Tämän projektin ja sitä seuranneiden jatkoprojektien puitteissa perusinventoitiin arkeologisesti kaikki Pohjois-Karjalan kunnat vuosina 2002–2006. Inventoinnin yhteydessä paikalle tehdystä koekuopasta löytyi palanutta luuta, jonka radiohiiliajoitus on yksi Suomen vanhimmista kivikautiselta asuinpaikalta saaduista ajoituksista, kalibroituna 8800–8550 calBC. Kohteen tutkimiseen saatiin rahoitusta Oskar Öflundin säätiöltä vuonna 2009 ja tutkimukset saivat jatkoa kesällä 2010 kun rahoitusta saatiin edelleen Oskar Öflundin säätiöltä ja lisäksi Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä.
Vuoden 2009 kaivaus kohdistettiin asumuspainanteeseen, jonka rakenteista ei kuitenkaan saatu täyttä varmuutta. Mielenkiintoisimpana yksityiskohtana kaivausalueelta paljastui punamultahauta, jossa oli säilynyt hammaskiillettä. Kaivauksilta löytyi varhaismesoliittiseen kivikauteen viittaavia pii-iskoksia ja kaksi piisäleen katkelmaa. Vuoden 2009 kaivausaineistosta tehtiin kaksi radiohiiliajoitusta, joista toinen oli vielä aiempaa hieman vanhempi. Punamultahaudan täytemaan hiilestä saatu ajoitustulos oli puolestaan myöhäismesoliittinen.
Vuonna 2010 Rahakankaalle tehtiin pieniä arkeologisia tasokaivauksia edellisvuoden kaivausalueiden jatkoksi ja lisäksi kohteelle tehtiin koekuopitusta, tarkoituksena selvittää asuinpaikan laajuutta ja mahdollisia muita käyttöajankohtia. Rahakankaan kaivausten yhteydessä tehtiin koekaivauksia myös läheisillä Kaiskunsärkkä 1:n ja Jokivarsi 1:n asuinpaikoilla. Vuoden 2010 kaivausalueet sijoitettiin niin, että niiden avulla pyrittiin 1) saamaan lisätietoja edellisvuoden löytökeskittymien laajuudesta, 2) selvittämään asuinpaikan laajuutta, johon pyrittiin myös koekuopituksella, 3) saamaan lisää piilöytöjä sekä 4) tutkimaan, onko paikalla enemmänkin punamultahautauksia. Kaivausalueet sattuivat osittain tulkitun asumuspainanteen alueelle, mutta mitään rakennehavaintoja tästä ei nyt saatu. Myöskään punamultahautoja ei tullut enempää. Muutenkaan vuoden 2010 kaivausalueilta ei löydetty rakenteita. Löytöjä sen sijaan saatiin runsaasti. Asuinpaikan laajuutta saatiin myös hahmotettua koekuopituksen avulla.
Löydöistä mielenkiintoisimpia ovat liuskeisen kivikirveen katkelma, purupihkan palanen ja erittäin runsas luuaineisto, josta on tunnistettu etenkin hirven, majavan ja kalojen luita. Palaneen luun joukossa on myös muutamia luuesineiden katkelmia, joista osa saattaa olla nuolenkärkien katkelmia. Piitä löydettiin vuonna 2010 yhteensä 21 kappaletta, joten vuosina 2009–2010 Rahakankaalta on saatu talteen kaikkiaan 50 piin palasta. Vuoden 2010 piilöydöissä on enemmän säleiden ja retusoitujen piiesineiden katkelmia (9 kpl) kuin edellisen vuoden löydöissä (2 kpl). Lisäksi mukana on yksi piinodulin kappale, loput 11 kappaletta ovat pieniä tai pienehköjä iskoksia.
Rahakankaan löydöt ovat merkittäviä Suomen asuttamisen kannalta. Itä-Suomi on avainasemassa selvitettäessä itäisiä asutusvirtauksia maahamme. Mesoliittisia piilöytöjä on Suomesta edelleen varsin vähän ja pienestä määrästään huolimatta Rahakankaan piit ovat merkittävä lisä tässä aineistossa ja kertonevat osaltaan juuri asutuksen lähtöalueista. Asumuspainanne on sellaisenaan varhaisin tunnettu Suomesta, sillä tähän mennessä vanhimmat kohtalaisella varmuudella ajoitettavat asumuspainanteet ajoittuvat myöhäismesoliittiselle kivikaudelle. Mikäli punamultahautaus on varhaismesoliittinen, on se selvästi vanhin Suomesta löydetty. Myös tähän saakka vanhimmat tunnetut punamultahaudat ovat olleet myöhäismesoliittiselta kivikaudelta. |
takaisin
Kuvaus
Rahakangas 1 1000000787, asuinpaikat, hautapaikat
