Koskenniska-niminen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Rovaniemen Pullinpuolella, Ounaskosken korkealla rantatöyräällä, Jätkänkynttilän sillan itärannalla. Valion 2000-luvulla puretun meijerin rakenteet sekä Niskan vanha tila rakennuskantoineen ja viljelyksineen ovat todennäköisimmin tuhonneet suuren osan muinaisjäännöstä. Lapin maakuntamuseon vuoden 2001 koekaivausten perusteella asuinpaikka kuitenkin jatkuu eteläpuoleisella puistoalueella rannansuuntaisena vyöhykkeenä noin 80 m mpy korkeuskäyrän tuntumassa. Löytöinä paikalta on saatu talteen kivilaji-, pii- ja kvartsiaineistoa sekä palanutta luuta.
Museoviraston Arkeologiset kenttäpalvelut teki kenttätöitä asuinpaikan säilyneiden osien selvittämiseksi kahden viikon ajan 30.7.-10.8.2012. Esi-, kenttä- ja jälkityövaiheet yhteen laskien koetutkimusten kesto on kuusi viikkoa. Tutkimusten ensisijaisena tavoitteena oli selvittää, onko puistomaisella alueella säilynyt esihistoriallisia rakenteita, kuten asuinpaikkakerroksia, liesikiveyksiä, hautoja tai orgaanisten rakenteiden jäännöksiä. Tarkoituksena oli myös selvittää vuoden 1955 inventointia ja 2001 koekaivausta tarkemmin arkeologisten jäännösten luonnetta, ajoitusta, laajuutta, laatua ja säilyneisyyttä. Alueen luonteen ja maankäyttöhistorian takia koetutkimukset toteutettiin koekuopittamalla aluetta systemaattisesti 10 metrin välein stratigrafisten yleispiirteiden ja mahdollisten jokitulvakerrosten paljastamiseksi. Ennakko-oletuksena oli, että Valionrannan kivikautinen asutus on saattanut liittyä sesonkiluonteiseen kalastukseen Ounaskosken partaalla, mikä otettiin huomioon kaivaustekniikassa ja näytteenotossa.
Kaikista tutkimusalueelle kaivetuista koekuopista saatiin talteen kivikautisia asuinpaikkalöytöjä; kvartsi- ja pii-iskoksia ja -esineitä, palanutta luuta, hiottujen liuske-esineiden katkelmia sekä saviastian paloja. Niskan tilaan liittyvät historiallisen ajan löytöjä ja rakenteita saatiin myös dokumentoitua, mm. 1800-luvun lopun kolikoita, liitupiipun varsia sekä erilaisten rakennusten tai muiden rakenteiden jäännöksiä. Lisäksi yhteensä 15 koekuopasta tehtiin havaintoja säilyneestä kivikautisesta kulttuurikerroksesta, mikä ilmeni punertavana tai ruskeana likamaakerroksena muuten puhtaassa hienossa hietamaassa. Ainakin kolmessa koekuopassa tavattiin liesikiveyksiä tai palaneiden kivien keskittymiä, jotka ovat merkkeinä syvällä maakerroksissa säilyneistä kivikautisista rakenteista.
Koetutkimusten perusteella kivikautisen asuinpaikan tutkimuksellisesti merkittävä alue on laajuudeltaan noin 2000 m2, jossa syvimmät rakenteet ulottuvat jopa metrin syvyyteen nykyisestä maanpinnasta. Säilyneinä rakenteina paikalla on useita liesikiveyksiä sekä todennäköisesti useampaan kivikauden asutusvaiheeseen liittyviä kulttuurikerroksia. Arkeologisen kulttuuriperinnön suojelusta vastaava viranomainen määrittelee kohteen jatkotutkimustarpeen, joka on koetutkimuksen tulosten perusteella ilmeinen. |