 |
| Kymenlaakso | |
| Kotka | |
| Langinkosken keisarin kalastusmaja | 200061 |
| Kiinteistötunnus: | 285-891-1-3; |
| Muu tunnus: | 285-025 VARR |
| Osoite: | 48230 Kotka |
| Nykykäyttö: | Matkailukohde |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Vapaa-aika ja matkailu |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1889-1889 |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Kosken ja pieniä saaria käsittävä Langinkosken alue sijaitsee Kymijoen läntisen haaran suulla lähellä merta. Paikka on jo kauan ennen keisarin kalastusmajan rakentamista tunnettu sekä hyvänä kalastuspaikkana että erityisen kauniin ja monipuolisen luonnonmaisemansa vuoksi. Keisarin kalastusmajan viereisellä Myllysaarella on Valamon luostarin munkkien 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa rakentama pieni, puurakenteinen kappeli (tsasouna).
Keisari Aleksanteri III:lle ja hänen puolisolleen Dagmarille rakennettu Langinkosken kalastusmaja eli huvila on rakennettu 1888-1889. Päärakennus on osin kaksikerroksinen, hirsirunkoinen kesähuvilarakennus. Se on säilynyt hyvin alkuperäisessä muodossaan, mutta väritystä on ehkä aikojen kuluessa muutettu. Viereisellä Myllysaarella on keisariperheen rakennuksen kaltainen, mutta pienempi asuinrakennus, joka rakennettiin keisaria avustaneita kalastajia varten. Pääportin ulkopuolella, siis keisarin kalastusmajan itäpuolella, on alueen vartijan asuinrakennus ja sen pihapiirissä hevostalli-, navetta- ja vajarakennukset sekä hieman sivummalla hirsirunkoinen sauna, erillinen pesutupa, kaksi eri kellaria ja vuonna 1909 rakennettu kalanhautomo. Vartijan asuinrakennus on laajennettu nykyiseen kokoonsa vuonna 1905. Päärakennus ja kalastajien asuinrakennus, jotka ovat vuoraamattomia hirsirakennuksia, on alun perin suunniteltu maalaamattomiksi, tai siveltäviksi läpikuultavalla maalilla. Ulkoseiniä on jossakin vaiheessa ryhdytty maalaamaan punaiseksi, aluksi ilmeisesti keittomaalilla, mutta sittemmin täysin peittävällä, tummanpunaisella öljymaalilla. Julkisivujen yksityiskohtia kuten räystäs-, ikkuna- ja ovilistoja sekä kuistien kaiteita on viimeistään siitä lähtien kun seinät on maalattu punaisiksi, ryhdytty korostamaan keltaisella maalilla. Kalastusmajan alueella on yhteensä kymmenen puusiltaa, jotka on rakennettu osin hirsiarkkujen ja osin kivistä muurattujen anturoiden päälle. Keisarin aikaisia siltoja on aikojen kuluessa rakennettu uudelleen suunnilleen alkuperäisen mallin mukaan. Niiden kaiteet on myöhemmin alettu maalata punaisiksi. Myös puurakenteinen pääportti, joka on malliltaan 1880-luvun lopulla rakennetun alkuperäisen mukainen, on kauttaaltaan maalattu tummanpunaisella öljymaalilla, samoin kuin alueen siltojen puukaiteet. Alueella on jo vuosisatojen ajan ollut kiinteitä kalastuslaitteita. Myös keisarin kalastuspaikkaa varten on rannoille rakennettu kivistä ja hirsistä kalastuslaitteita, mm. kalastuspato kalastajien majan edustalle. Langinkoskella on pyydetty etenkin lohta ja siikaa, mutta myös nahkiaisia. Kalastusmajan itäpuolella, entisillä alueen vartijan pelloilla on Metsähallituksen vuonna 1959 perustama puulajipuisto. Langinkosken alueella on myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia, osin aivan joen rantaan rakennettuja linnoituslaitteita. Vesialue on jonkin verran muuttunut säännöstelypatojen vuoksi. Näkymä merelle on muuttunut Langinkoskentien vuonna 1963 valmistuneen sillan vuoksi. Keisarin kalastusmajaan rinnastettava kohde on keisari Aleksanteri III:n vierailua varten rakennettu Pohjois-Suomeen näköaloistaan tunnetulle Aavasaksan huipulle 1882-1883 rakennettu vuoraamaton hirsirakennus. Langinkosken kalastusmajan päärakennus, kalastajien asuinrakennus, kaksi kellaria, pyydysvaja, kalanhautomo sekä vanha ortodoksinen kappeli on suojeltu asetuksen (480/85) nojalla vuonna 1990. Muut rakennukset, jotka kaikki sijaitsevat pääportin ulkopuolella, on Museovirasto ja rakennushallitus tuolloin todennut rakennussuojelukohteiksi, mutta niitä ei sisällytetty asetuksella suojeluun. Langinkosken keisarillinen kalastusmaja on myös valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY-kohde). |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Historia |
| Muu nimi: Langinkosken luonnonpuisto |
| Käyttöaika: |
| Historia |
| Valamon luostarille oli 1700-luvun lopulla myönnetty kalastusoikeuksia mm. Kymijoen suulle Langinkoskelle, jossa pyydettiin lohta ja siikaa. Valamon luostari vuokrasi Langinkosken kalastusoikeudet vuonna 1847 Suomen valtiolle, joka lunasti ne lopullisesti vasta 1950-luvulla.
Aleksanteri III oli käynyt Langinkoskella ensimmäisen kerran vuonna 1880, ihastunut maisemaan ja koskialueen kalastusmahdollisuuksiin ja ilmoittanut palaavansa. Langinkosken kalastusmajan rakentaminen vuonna 1883 keisariksi kruunatulle Aleksanteri III:lle käynnistyi vuonna 1888. Tarvittavat rakennukset toteutettiin Suomen keisarillisen senaatin toimeksiannosta ja suunniteltiin Yleisten rakennusten ylihallituksessa. Ensimmäiseksi toteutui keisariperheen asuinrakennus. Jo vähän ennen sitä oli rakennettu kalasaaliiden säilytykseen tarkoitettu jääkellari. Seuraavaksi rakennettiin keisaria avustavien kalastajien asuinrakennus sekä alueen vartijan asuinrakennus ja sen pihapiirin talous- ja ulkorakennukset. Langinkosken kalastusmaja rakennettiin keisarin ja hänen perheensä ”piilopirtiksi”, jossa heillä oli tilaisuus lomailla vain oman perheen kesken. Sitä ei suunniteltu suuria päivällisiä tai virallisia tapaamisia varten. Kooltaan kaupunkilaisherrasväen kesähuvilaa vastaavan päärakennuksen ensimmäinen kerros käsitti tilavan eteishallin, salin eli olohuoneen, keisarin työhuoneen, keisarinnan pukeutumishuoneen ja keittiön. Perheen makuuhuoneet sijoitettiin toiseen kerrokseen. Huoneiden seinien, lattioiden ja kattojen puupinnat jätettiin vaille pintakäsittelyitä. Rakennus sisustettiin suomalaisen teollisuuden taidonnäytteillä. Arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnitteleman jykevän, koivupuisen salin kaluston valmisti Sunilan huonekalutehdas, kaikki matot, verhot ja liinavaatteet kutoi Tampella Wetterhoffin oppilaitoksen toimittamien suunnitelmien mukaan. Arabia ja Karhulan lasitehdas valmistivat astiat. Keisarillinen kalastusmaja vihittiin 15.7.1889 käyttöön arvovaltaisen vierasjoukon läsnäollessa. Aleksanteri III, keisarinna Dagmar ja lapset vierailivat Langinkoskella kesinä 1888-1894 poikkeuksena kesä 1892, jolloin keisari perheineen poikkeuksellisesti jätti kesäristelynsä Suomenlahdella tekemättä. Käytännössä keisariperhe vietti Langinkoskella vain muutamia päiviä vuodessa, joten päärakennuksen käyttö oli hyvin vähäistä. Kalastusta alueella kuitenkin harjoitettiin useammin. Keisari Aleksanteri III:n kuoltua jo vuonna 1894 ja keisarin vaihduttua rakennukset jäivät vaille käyttöä. Vuonna 1896 pystyttivät kymiläiset ja kotkalaiset Langinkoskelle Aleksanteri III:n muistoksi muistokiven. Langinkosken rakennukset kunnostettiin vuonna 1905. Vartijan asuinrakennus ja osa talousrakennuksista myös laajennettiin tuolloin. Lisäksi kalastajain asuinrakennuksen vesikatto sai peltikatteen, joka keisariperheen rakennuksessa oli ollut jo alusta alkaen. Keisari Nikolai II, jolle Langinkosken kalastusmaja oli tuttu nuoruusvuosilta, vieraili siellä syyskuussa 1906. Keisari ja hänen perheensä eivät viipyneet paikalla kauaa ja he yöpyivät Langinkosken sijasta Kotkan edustalle ankkuroidussa laivassaan. Keisari kuitenkin raportoi Langinkoskesta äidilleen leskikeisarinna Dagmarille, että ”kaikki on ennallaan ja taloa pidetään erinomaisessa kunnossa, puutarhan puut ja pensaat ovat kasvaneet huomattavasti”. Tämä oli ainoa kerta kun Nikolai II vieraili Langinkoskella keisariksi tultuaan. Hänen veljensä ja muita keisariperheen jäseniä vieraili vielä sen jälkeen tällä kesäpaikalla. Vuonna 1915 päärakennus luovutettiin Punaisen Ristin käyttöön ensimmäisessä maailmansodassa haavoittuneiden sotilaiden toipilaskodiksi ja seuraavana vuonna koskialueen itärannalle rakennettiin linnoituslaitteita. Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg kävi puolisonsa kanssa katsomassa paikkaa kesällä 1924. Vuodesta 1933 lähtien on Langinkosken kalastusmajan aluetta hoidettu museona, ensin vuosikymmenien ajan yksityisen yhdistyksen - vuonna 1927 perustetun Kymenlaakson Museoseura r.y:n - toimesta. Maa, rakennukset ja rakennelmat ovat koko ajan olleet valtion omistuksessa. Langinkosken vartijan ja kalastamon hoitajan asuntoon liittyneet viljelysmaat (noin 1,5 ha) muutettiin Metsähallituksen toimesta vuonna 1959 puulajipuistoksi. Sinne istutettiin 20 eri puulajin tainta, mm. lukuisia erilaisia kuusilajeja. Alueella on myös säilynyt ensimmäisen maailmansodan aikaisia, osin aivan joen rantaan rakennettuja linnoituslaitteita. Vesialue on jonkin verran muuttunut säännöstelypatojen vuoksi. Näkymä merelle on muuttunut Langinkoskentien vuonna 1963 valmistuneen sillan vuoksi. Vuonna 1984 Langinkosken keisarillisen kalastusmajan rakennukset siirrettiin maa- ja metsätalousministeriöltä opetusministeriölle, joka siirsi ne Museoviraston hallintaan. Maata hallinnoi Metsähallitus, joka on vuokrannut rakennusten aluetta Museovirastolle ja vuodesta 2014 alkaen Senaatti-kiinteistöille. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Lähteet |
| Backström, Ragnar: Langinkoski. Keisarillisen perheen kesäinen keidas. SKS, Helsinki 2010.
Tuomi-Nikula, Jorma ja Päivi: Keisarit kesälomalla Suomessa. Atena, Jyväskylä 2002. |
| Luonti: 9.12.2013 Viimeisin muutos: 10.12.2013 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 18.10.1990 |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Päätös: | 2528/569/90 |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Seitsemän rakennusta / S 1 | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 2.12.2013 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Aitta |
|
||||||||||||||||||||
| Historia |
| Aitta vuodelta 1889. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Hautomo |
|
||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Langinkosken kalastusmajan alueen kalahautomo on rakennettu vasta viimeisen, vuonna 1906 tapahtuneen keisarivierailun jälkeen. Mantereelta tultaessa ennen pääporttia sijaitseva kalahautomo on rakennettu 1907-1908 ja otettu käyttöön 1909. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Historia |
| Katso rakennuksen kuvaus. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 27.6.1994 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätös: | YM 69/561/93 |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S1 = suojellaan kokonaisuudessaan | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 23.10.2008 | |
| Hevostalli ja varastovaja |
|
||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Langinkosken keisarin kalastusmajan rakennuksiin kuuluva entinen talli- ja vaunuvajarakennus sijaitsee alueen vartijan asunnon pihapiirissä. Rakennuksen vanhimmassa osassa on pulpettikatto. Rakennusta on myöhemmin täydennetty ja siitä on tullut kokonaisuus, jossa on monenlaisia rakennustekniikoita eri ajoilta. Rakennuksen vanhimmassa osassa on pulpettikatto. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Historia |
| Hevostalli- ja vajarakennuksen käyttötarkoitusta on muutettu ajan myötä useampia kertoja.
Rakennus on kunnostettu vuonna 2013 ja siinä yhteydessä rakennukseen on sijoitettu museon kun on sijoitettu museon yleisö-WC:t. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Kalastajien maja |
|
||||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Katso kohteen kuvaus. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Historia |
| Katso kohteen historia. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 18.10.1990 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 19.2.2014 | |
|
||||||||||||||
|
||||||||
| Kappeli |
|
||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Langinkosken Myllysaaren pohjoisosassa, lähellä koskea on pieni ortodoksinen kappeli (tsasouna). Se on alueen rakennuksista ja rakennelmista vanhin.
Kappelia on myöhemmin täydennetty ja perusteellisesti kunnostettu. Ulkoseinät ovat valkoisiksi maalatut ja vesikatossa on uusi lautakate. Sisällä on lautakatto ja -lattia. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Historia |
| Keisarin kalastuspaikkaa varten ei Langinkoskelle rakennettu tsasounaa vaan siellä ennestään ollut, Valamon luostarin munkkien 1700-luvun lopulla rakentama pieni, kolmelta sivulta avoin kappeli sai palvella myös keisariperhettä.
Kappeli, jonka yhdellä sivulla oli seinä ja kolmella muulla sivulla vain kaide, oli 1800-luvun lopulla jo niin huonossa kunnossa, että se vaati perusteellista korjausta. Korjauksen yhteydessä kaidesivut rakennettiin seiniksi: alaosa laudoituksella ja yläosa ikkunoilla. Korjaus toteutettiin vuoteen 1905 mennessä. Vesikatossa on ollut lautakate, joka on viimeksi uusittu 2010-luvun alussa. Ulkoseinien väriä on aikojen kuluessa muutettu. Viimeksi se on maalattu vitivalkoiseksi. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 18.10.1990 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 19.2.2014 | |
|
||||||||||||||
|
||||||||
| Keisarillinen kalastusmaja |
|
||||||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Katso kohteen kuvaus. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Historia |
| Katso kohteen historia. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 18.10.1990 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 19.2.2014 | |
| Lohikellari |
|
||||||||||||||
| Historia |
| Hautomo ja lohikellari ovat metsähallituksen hallinnassa ja hoidossa. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 18.10.1990 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S1 | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 19.2.2014 | |
| Maakellari |
|
||||||||||||
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 1 | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 21.12.2010 | |
| Pesutupa |
|
||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Alueelle suunniteltiin alun perin toisenlainen rakennus pesutupaa (ja leivintupaa) varten.
Tämän rakennuksen muoto, rakenne ja mitoitus vastaavat tänne 1880- ja 1890-lukujen vaihteessa samaan aikaan saunarakennuksen kanssa suunniteltua halkoliiteriä. Tämä rakennus lienee rakennettu 1880- ja 1890-lukujen vaihteessa. Sen käyttötarkoitus on voitu myöhemmin muuttaa pesutuvaksi. Tämä viimeksi pesutupana käytetty pieni, yksihuoneinen rakennus on nurkkakiville pystytetty, rankorakenteinen ja satulakattoinen. Ulkoseinissä on punaiseksi maalattu pystysuuntainen ulkolaudoitus ja vesikatossa musta huopakate. Ulko-ovi on vanha ja rakenteeltaan peiliovi. Rakennuksen ainoa ikkuna on kookas ja siinä on kolme vierekkäistä, 12-ruutuista puitetta (siis. yht. 36 lasiruutua). Sisällä rakennuksessa on tiilistä muurattu kookas vesipata, laudoista puukannattajien varaan tehty lattia ja lautakatto. Rakennus on osa alueen vartijan asunnon pihapiiriä. |
| Luonti: 19.2.2014 Viimeisin muutos: 19.2.2014 |
| Historia |
| Katso rakennuksen kuvaus. |
| Luonti: 19.2.2014 Viimeisin muutos: 19.2.2014 |
| Pyydysvaja |
|
||||||||||||||||||||||
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
| Päätöspvm: | 18.10.1990 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S1 | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 19.2.2014 | |
| Sauna |
|
||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Vartijan asuinrakennuksen takana sijaitseva saunarakennus kuuluu keisarin kalastusmajan alueen vanhimpiin rakennuksiin.
Alun perin leivin- ja pesutuvaksi rakennettu hirsirakennus on edelleen alkuperäiseen tapaan vuoraamaton. Se on myöhemmin maalattu punaiseksi ja listojen osalta valkoiseksi. Leivintuvassa on säilynyt leivinuuni, mutta sen käyttö on päättynyt jo kauan sitten. Leivintupa ja pesutupa ovat alun perin olleet yhtä suuria huoneita. Pesutuvassa on alusta lähtien ollut lauteet, joten sitä on aina käytetty myös saunana. Leivintupa on jossakin vaiheessa muutettu pukuhuoneeksi ja oleskelutilaksi. |
| Luonti: 19.2.2014 Viimeisin muutos: 19.2.2014 |
| Historia |
| Katso rakennuksen kuvaus. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 19.2.2014 |
| Vartijan asunto |
|
||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Alueen vartijan asuinrakennus on rakennettu pian keisariperheen ja kalastajien asuinrakennusten valmistumisen jälkeen. Vartijan asuinrakennus on alun perin käsittänyt tuvan, eteisen ja eteisen takana pienen kamarin. Tuvassa on ollut kookas keittiön tulisija. Rakennuspiirustusta ei ole löytynyt, mutta tämä kuten muutkin Langinkosken kalastusmajan rakennukset (kappelia lukuun ottamatta) on toteutettu Yleisten rakennusten ylihallituksen suunnitelmien mukaan ja sen johdolla.
Rakennusta on laajennettu vuonna 1905 Yleisten rakennusten ylihallituksessa laaditun piirustuksen mukaan tilavalla mankelihuoneella, jota varsin pian on ehkä kuitenkin käytetty asuinhuoneena. Laajennuksen myötä rakennus on saanut symmetrisen ulkomuodon. Rakennuksen kaksi kuistia on rakennettu vasta myöhemmin. |
| Luonti: 19.2.2014 |
| Historia |
| Vartijan asuinrakennus on käyttötarkoituksen muutoksesta huolimatta säilynyt ulkoasultaan suunnilleen siinä asussa, johon se vuonna 1905 laajennuksen yhteydessä tehtiin.
Museoalueen vartija asui rakennuksessa kesäkaudet 2000-luvun alkuun asti. Sen jälkeen rakennusta käytettiin museon työntekijöiden sosiaalitiloina. Vuosien 2013-2014 aikana rakennus on kunnostettu kahvilatiloiksi, joita on mahdollista käyttää ympärivuotisesti. |
| Luonti: 19.2.2014 |
|
||||||||||||||
|
||||||||
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Kuntotutkimus. Keisarillinen Kalastusmaja, Kalastajien talo, Keisarinmajantie 118, 48230 Kotka ei määritelty 2012
