 |
| Satakunta | |
| Kokemäki | |
| Pyhän Henrikin saarnahuone | 200068 |
| Kiinteistötunnus: | 271-461-878-1; |
| Muu tunnus: | 271-051 VARR |
| Kylä tai kaupunginosa: | Ylistaron kylä |
| Osoite: | Ylistaro, 32800 Kokemäki |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Uskonnon harjoittaminen |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Pyhän Henrikin saarnahuone ja sen suojarakennus liittyvät 1800-luvun alkupuolella heränneeseen kiinnostukseen oman maan historiaan ja menneisyyden suurmiehiin.
Kokemäenjoen törmällä keskiaikaisen Teljän kauppapaikan alueella sijaitseva uusgoottilainen kahdeksankulmainen tiilikappeli on rakennettu suojaamaan pientä luhtirakennusta, minkä perimätieto on liittänyt Suomen kansallispyhimyksen saarnamatkoihin 1100-luvun puolivälin vaiheilla. Piispa Henrikin on uskottu yöpyneen tai saarnanneen rakennuksessa. Ensimmäiset kirjalliset lähdetiedot 1600-luvun alusta mainitsevat paikan olleen pyhiinvaelluskohteena. Saarnahuoneen ympärille erotettiin Kokemäen jokeen rajautuva alue, joka muokattiin puistoksi arkkitehti G.Th. Chiewitzin laatiman suunnitelman mukaan. Vuonna 1839 tekivät Kokemäen kartanossa syntynyt kirkkoherra Frans Petter von Knorring ja Kokemäen kirkkoherra Fredrik Grönholm aloitteen saarnahuoneen suojaamiseksi ja säilyttämiseksi kansallisena muistomerkkinä. Turun tuomiokapituli otti tehtävän hoitaakseen ja varoja koottiin keräyksellä maan seurakunnissa. Myös senaatti myönsi määrärahan suojarakennuksen tekemiseen saarnahuoneen ympärille. Arkkitehti P.J. Gylichin piirtämä suojarakennus valmistui Suomessa vuonna 1857 vietettyihin kristinuskon maahantulon 700-vuotisjuhlallisuuksiin. Saarnahuoneen hirsistä tehtiin vuonna 1990 dendrokronologinen iänmääritystutkimus. Vuosilustojen perusteella vanhimmat ajoitetut hirret on kaadettu talvella 1472-73, kuusi hirttä on 1500-luvulta. Nuorimmat ajoitetuista hirsistä on kaadettu talvella 1623-24. Vuosisatainen perimätieto saattaa näin liittyä esimerkiksi vanhempaan paikalla olleeseen rakennukseen. Mahdollista myös on, että piispan aitan kunnossapito on johtanut hirsien täydelliseen uusiutumineen. Pyhän Henrikin saarnahuone ja sen historiallinen ympäristö muodostavat valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön (RKY-kohde). |
| Luonti: 30.9.2013 Viimeisin muutos: 31.10.2013 |
| Historia |
| Historia |
| Pyhän Henrikin saarnahuone on Kokemäellä Ylistaron kylässä sijaitseva keskiaikainen hirsiaitta, jossa perimätiedon mukaan piispa Henrik saarnasi sekä vietti elämänsä viimeisen yön noin 1156. Vaikka tutkimus onkin osoittanut rakennuksen vuosisatoja myöhemmin rakennetuksi, se on mahdollisesti vanhin säilynyt puurakennuksemme. Saarnahuonetta ympäröi tiilinen Pyhän Henrikin kappeli.
Saarnahuone Aitta -tarkemmin sanottuna luhtiaitasta säilynyt alaosa - sijaitsee Kokemäenjoen rannalla noin kilometrin päässä nykyisestä Kokemäen keskustasta alueella, jossa oletetaan sijainneen muinainen Teljän kauppapaikka. Vanhin kirjallinen maininta aitasta on 1600-luvun alussa kirjoitetussa Sigfrid Aronius Forsiuksen Suomen kronikassa, jossa sen kerrottiin olevan merkittävä pyhiinvaelluskohde. Ensimmäiset suoranaiset silminnäkijäkuvaukset ovat 1700-luvulta. vaatimaton rakennus muodostuu 3,7 x 4,4 metrin levyisestä ja noin kahden metrin korkuisesta katottomasta hirsikehikosta. Seinissä on pieni ikkuna-aukko, josta piispa Henrikin kerrotaan saarnanneen ulos kertyneelle yleisölle. Muistiteon mukaan tuhoutuneeseen ylempään kerrokseen liittyneen välikatto ja kattoluukku olisivat olleet olemassa vielä 1800-luvulla. Nykyinen lankkulattia on tehty 1950-luvulla. Vuosina 1990 ja 2003 Joensuun yliopistossa tehdyt hirsien vuosilustojen tutkimukset ovat osoittaneet, että vanhimmat rakennuksessa käytetyt puut on kaadettu talvella 1472-1473, nuorimmat 1623-24. Kaikkia hirsiä ei saatu ajoitettua ja koska ajoitetut olivat pitkältä aikaväliltä, on hirsiä ilmeisesti vaihdettu useaan kertaan. Näin ollen saarnahuoneen alkuperäistä rakentamisajankohtaa ei ole voitu varmasti selvittää. On kuitenkin mahdollista, että piispasta kertova perimätieto voi liittyä johonkin samalla paikalla aiemmin olleeseen toiseen rakennukseen. Useimmat hirret olivat alun perin kuuluneet johonkin toiseen rakennukseen eli hirsiä uusittaessa mahdollisesti valittiin jo valmiiksi vanhan näköisiä, jotta rakennuksin säilyisi iäkkään näköisenä. Kappeli Suomen Senaatti päätti 1839 yksityisestä aloitteesta suojella saarnahuoneen kansallisena muistomerkkinä. rakennuksen tuolloinen omistaja lahjoitti tarvittavan maa-alueen ja saarnahuoneen ympärille päätettiin rakentaa kivinen suojarakennus, joka rahoitettaisiin vapaaehtoisilla lahjoituksilla ja kirkkojen kolehtituotoilla. Tuomiokapituli palkkasi Turun kaupungin arkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnittelemaan suojarakennuksen eli Pyhän Henrikin kappelin, jonka rakentaminen kuitenkin viivästyi vuosilla. Kahdeksankulmainen punatiilinen kappeli vihittiin lopulta käyttöön "Kesä-Heikkinä" 18.6.1857, jolloin oletettiin kuluneen tasan 700 vuotta kristinuskon tulosta Suomeen. Rakennus edustaa uusgotiikkaa. Arkkitehti suunnitteli kappelin ympärille puiston. Puistoon pystytettiin vuonna 2002 piispa Henrikin pronssinen rintakuva, joka on kopio Kokemäen kirkossa olevasta Emil Cedercreutzin veistoksesta. Kappelin oven yläpuolelle kiinnitetyssä graniittilaatassa on runomuotoinen teksti: "Tässä saarnasi sanaa lunastusta lausui Herran pyhä hurskas Henrikimme Suomen pispa ensimmäinen Sana tuotti siunauksen kantoi kauniin hedelmän jost on Herralle ylistys Henrikille muistopatsas." |
| Luonti: 21.11.2016 Viimeisin muutos: 29.9.2022 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 5.12.2018 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 25.5.2016 tekemällä päätöksellä on kumottu 31.8.1994 tehty asetussuojelupäätös, ja suojeltu Pyhän Henrikin saarnahuone ja sen suojarakennus sekä ympäröivä puistoalue rakennusperinnön suojelusta annetun lain (498/2010) nojalla.
Suojelumääräykset: 1. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennus ja sisällä oleva hirsikehikko suojellaan ulko- ja sisätiloiltaan kokonaisuudessaan. 2. Rakennusta ja ympäröivää puistoaluetta tulee hoitaa ja käyttää niin, että niiden kulttuurihistoriallinen arvo säilyy. 3. Muutoksissa ja rakentamis- ja korjaustöissä on asiantuntijana kuultava Museovirastoa, joka voi antaa ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta. 4. Luovuttaessaan suojeltavaksi määrätyn rakennuksen tai kysymyksessä olevan kiinteistön kokonaan tai osittain, luovuttajan on luovutuskirjaan otettavalla maininnalla tai muutoin todistettavasti ilmoitettava saajalle tästä päätöksestä. 5. Jos suojeltuvaksi määrätty rakennus on vahingoittunut tai tuhoutunut, rakennuksen omistajan on ilmoitettava siitä viipymättä Varsinais-Suomen ELY-keskukselle. 6. Lisäksi on noudatettava mitä laissa rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) on säädetty. |
|
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 26.2.2020 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Saarnahuone ja sen suojarakennus |
|
||||||||
| Historia |
| Pyhän Henrikin saarnahuonetta on perimätieto pitänyt aittana, jossa piispa Henrik saarnasi. Mahdollisesti kyseessä on kuitenkin keskiaikainen Teljän markkina-alueella alkujaan sijainnut kauppiasaitta tai sellaisten hirsistä koottu rakennus. Kirjalliset tiedot rakennuksesta ulottuvat 1600-luvun alkuun, jolloin sen mainitaan olleen pyhiinvaelluskohteena. Puulustoajoitus on tehty kymmenestä silmämääräisesti arvioiden vanhimmasta hirrestä. Vanhimmat hirret on kaadettu talvella 1472-73, ja seuraavien sadan vuoden aikana otettuja hirsiä on rakennuksessa kuusi. Nuorimmat ajoitetuista hirsistä kuuluvat vuosille 1623-25. Rakennusta on siis jo varhaisina vuosisatoina haluttu ylläpitää vaihtamalla lahonneiden hirsien tilalle parempikuntoisia. Kaikki nykyiset hirret saattavat olla ylläpidon myötä jossain vaiheessa vaihdettuja tai sitten Piispa Henrikiin liittyvä perimätieto on siirtynyt kohdistumaan 1470-luvulla pystytettyyn hirsirakennukseen, josta siitäkin on vain muutamia alkuperäisiä hirsiä jäljellä nykyisissä seinissä.
1850-luvulla kristinuskon Suomeen saapumisen 700-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä rakennettiin julkisilla varoilla saarnahuoneen ympärille arkkitehti P.J. Gylichin piirustuksen mukaan tiilestä kahdeksankulmainen suojarakennus. Ympäristö järjestettiin lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin laatiman ehdotuksen mukaisesti puistoksi. Rakennus ja sitä ympäröivä puisto muodostavat merkittävän maisemallisen kokonaisuuden. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 5.12.2018 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 25.5.2016 tekemällä päätöksellä on kumottu 31.8.1994 tehty asetussuojelupäätös,
ja suojeltu Pyhän Henrikin saarnahuone ja sen suojarakennus sekä ympäröivä puistoalue rakennusperinnön suojelusta annetun lain (498/2010) nojalla. Päätös on ympäristöministeriössä vahvistettavana. |
|
| Luonti: 12.8.2016 | |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|||||||||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Pyhän Henrikin saarnahuone
