Etelä-Savo | |
Savonlinna | |
Olavinlinna | 200076 |
Kiinteistötunnus: | 740-555-2-0; |
Muu tunnus: | 740-031 VARR |
Osoite: | 57150 Olavinlinna |
Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Hallinto |
Ajoitus: | Rakentaminen 1475-1475 |
takaisin |
Kuvaus |
Olavinlinna on historiallinen muistomerkki ja ainutlaatuinen symbolikohde, jolla on huomattavaa historiallista, maisemallista ja kulttuurihistoriallista merkitystä. Olavinlinnan rakentamisen historian vaiheet ulottuvat 300 vuoden ajalle, vuodesta 1475 aina 1700-luvun lopulle asti. Harmaakivisen päälinnan kolmesta pyöreästä tornista ja niiden välisestä kehämuurista alkanut linnan rakentaminen on myöhemmin laajentunut esilinnan rakentamisella päälinnan itäpuolelle. Ydinlinnan ympärillä on venäläisaikainen, 1700-luvun lopulla rakennettu bastionirintama. Olavinlinnan korjaus ja restaurointi muinaismuistoksi on aloitettu 1860-luvun tulipalojen jälkeen. Viimeisimmät laajamittaiset entistämistyöt on toteutettu vuosien 1961-1975 aikana.
Linnan ikonimainen tunnettavuus myös kansainvälisesti liittyy Olavinlinnaan varhaisena nähtävyytenä ja matkailukohteena. Olavinlinna sijaitsee kalliosaarella Saimaassa, aikanaan tärkeän vesireitin solmukohdassa Kyrönsalmella. Keskiajalla perustetun linnoituksen ulkoasu on muotoutunut vuosisatojen kuluessa tuliaseiden ja linnoitusarkkitehtuurin kehittymisen ehdoilla - Olavinlinna oli ensimmäinen tuliaseiden käyttöä silmällä pitäen rakennettu linnoitus Skandinaviassa. Olavinlinnan ulkoasuun on vaikuttanut myös sijainti pienellä saarella. Linnoituksen eri osat on sijoitettu saarelle topografian ehdoilla, ja sen muurien korkeus vaihtelee saaren maastonmuotojen mukaan. Linnoitukseen oli siltayhteys jo sen rakentamisajankohtana, ja sinne kuljetaan yhä veneellä tai siltaa pitkin. Linnoituksen yhtenäinen pohjoisfasadi muodostuu pitkästä kehämuurista, joka yhdistää keskiaikaiset, myöhempinä vuosisatoina useaan kertaan korotetut tykkitornit 1600-luvulla rakennettuun koillistorniin. Keskiaikainen päälinna käsittää kehämuurin yhdistämien kolmen pyöreän tykkitornin rajaaman alueen, josta matalampi esilinna jatkuu itään päin. Linnoitusta itäisimpänä rajaava uusi esilinna on rakennettu venäläisellä kaudella 1700-luvulla. Samalta ajalta periytyvät linnoitusta eteläpuolella kiertävät kulmikkaat bastionit. Ainoa venäläiseltä kaudelta säilynyt rakennus linnoituksessa on päälinnan muurien suojassa sijaitseva Adjutantin talo, jonka kautta on nykyään käynti päälinnan sisätiloihin. Suurella esilinnanpihalla sijaitsevat tykistökasarmi ja kansliarakennus ovat peräisin 1500-luvun loppupuolelta. Olavinlinna on saanut nykyisen ilmeensä venäläisten 1700-luvulla tekemien korjaus- ja uudistustöiden tuloksena. |
Luonti: 8.8.2013 Viimeisin muutos: 27.11.2013 |
Historia |
Muu nimi: Olofsborg |
Käyttöaika: |
Muu nimi: Krepost Olavinlinna |
Käyttöaika: |
Muu nimi: Olavinlinna Castle |
Käyttöaika: |
Historia |
Olavinlinnan rakentaminen aloitettiin Viipurin ja koko Itämaan käskynhaltijan Eerik Akselinpoika Tottin johdolla Pihlajaveden ja Haapaveden salmessa olevalle Kyrönsaarelle vuonna 1475. Uuden linnoituksen tarkoitus oli vahvistaa valtakunnan itärajan puolustusta.
Ensimmäisen 1490-luvulle jatkuneen rakennusvaiheen aikana saatiin valmiiksi saaren länsiosaan sijoitetut kolme tornia ja niiden väliset kehämuurit käsittänyt päälinna sekä sen itäpuolella oleva kaksitorninen esilinna. Keskiaikaisen linnan asuin- ja taloustilat sijoitettiin kehämuurien sisäpuolen siipirakennukseen. Tuliaseiden kehitys näkyi varsinkin linnan pyöreissä tykkitorneissa, rondelleissa, joita käytettiin ajoittain myös asumiseen. Vaasa-kaudella 1500-luvun puolivälissä linnaa uudistettiin korottamalla ja kattamalla linnan tornit, vahvistamalla ja korottamalla esilinnan muureja ja rakentamalla ns. Paksu torni esilinnan kaakkoiskulmaan. 1600-luvulla linnan koilliskulmaan rakennettiin uusi tykkitorni, ns. Kijlin torni sekä vahvistettiin ja korotettiin esilinnan muureja. Turun rauhan jälkeen venäläiset aloittivat linnassa huomattavat uudistamistyöt. 1750-luvulla rakennettiin linnan eteläosaan Vesiportin ja Pikkuportin bastionit. Vuosisadan lopulla jatkuneissa varustelutöissä rakennettiin uusia bastioneja ja aikaisemmat bastionit varustettiin holvatuilla kasemateilla. Linnan tornit korotettiin tiilirakenteisella puolustuskerroksella. Olavinlinnan sotilaskäyttö päättyi 1840-luvulla, minkä jälkeen se toimi lyhyen aikaa tutkintavankilana. Tämän jälkeen tyhjilleen jäänyt linna alkoi tulla tunnetuksi nähtävyytenä ja matkakohteena. Linnaa alettiin hoitaa muinaismuistona 1800-luvun lopulla, ja kunnostustöiden yhteydessä linnaa alettiin kehittää matkakohteena. Ensimmäiset oopperajuhlat linnassa pidettiin 1910-luvulla. Monien muiden suomalaisten linnojen tapaan Olavinlinnassakin aloitettiin toisen maailmansodan jälkeen suuret restaurointityöt. Lähtökohdaksi restauroinnissa otettiin linnan kunnostaminen alueelliseksi kulttuurikeskukseksi rakennuksen arkkitehtoniset ja kulttuuriarvot huomioiden. Lähes viisitoista vuotta kestäneen restauroinnin jälkeen linna avattiin vuonna 1975 yleisölle museona sekä kokous- ja juhlakäyttöön vuokrattavina tiloina. |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 8.8.2013 |
Historia |
Olavinlinna siirtyi Senaatti-kiinteistöjen hallintaan vuoden 2014 alussa.
Museovirasto jatkaa museotoimintaa Olavinlinnassa vuokralaisena sekä toimii asiantuntijana Senaatti-kiinteistöjen korjaus- ja restaurointihankkeissa. Vuoden 2014 työkohteisiin sisältyihin muurinkorjauksia ja tiiliosien konservointia sekä toimenpiteitä saavutettavuuden parantamiseksi kuin myös vauriokartoitusten, materiaalikartoitusten ja korjausohjeistojen kehittämistä ja laatimista. |
Luonti: 30.3.2015 |
Lähteet |
Antero Sinisalo, Olavinlinna 1475-1975. - Ark 2-76 (Arkkitehti-lehti).
Laamanen, Matti & Prusi, Hanna-Leena, 2004. Olavinlinna. Helsinki: Museovirasto |
Luonti: 23.12.2010 Viimeisin muutos: 8.8.2013 |
Suojelu |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätöspvm: | 17.6.1993 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
Luonti: 1.1.1900 | |
Rakennukset ja rakennelmat |
Olavinlinna |
|
Kuvaus |
Olavinlinna sijaitsee kalliosaarella Saimaassa, aikanaan tärkeän vesireitin solmukohdassa Kyrönsalmella. Keskiajalla perustetun linnoituksen ulkoasu on muotoutunut vuosisatojen kuluessa tuliaseiden ja linnoitusarkkitehtuurin kehittymisen ehdoilla - Olavinlinna oli ensimmäinen tuliaseiden käyttöä silmällä pitäen rakennettu linnoitus Skandinaviassa.
Olavinlinnan ulkoasuun on vaikuttanut myös sijainti pienellä saarella. Linnoituksen eri osat on sijoitettu saarelle topografian ehdoilla, ja sen muurien korkeus vaihtelee saaren maastonmuotojen mukaan. Linnoitukseen oli siltayhteys jo sen rakentamisajankohtana, ja sinne kuljetaan yhä veneellä tai siltaa pitkin. Linnoituksen yhtenäinen pohjoisfasadi muodostuu pitkästä kehämuurista, joka yhdistää keskiaikaiset, myöhempinä vuosisatoina useaan kertaan korotetut tykkitornit 1600-luvulla rakennettuun koillistorniin. Keskiaikainen päälinna käsittää kehämuurin yhdistämien kolmen pyöreän tykkitornin rajaaman alueen, josta matalampi esilinna jatkuu itään päin. Linnoitusta itäisimpänä rajaava uusi esilinna on rakennettu venäläisellä kaudella 1700-luvulla. Samalta ajalta periytyvät linnoitusta eteläpuolella kiertävät kulmikkaat bastionit. Ainoa venäläiseltä kaudelta säilynyt rakennus linnoituksessa on päälinnan muurien suojassa sijaitseva Adjutantin talo, jonka kautta on nykyään käynti päälinnan sisätiloihin. Suurella esilinnanpihalla sijaitsevat tykistökasarmi ja kansliarakennus ovat peräisin 1500-luvun loppupuolelta. Olavinlinna on saanut nykyisen ilmeensä venäläisten 1700-luvulla tekemien korjaus- ja uudistustöiden tuloksena. |
Luonti: 8.8.2013 |
Historia |
Olavinlinnan rakentaminen aloitettiin Viipurin ja koko Itämaan käskynhaltijan Eerik Akselinpoika Tottin johdolla Pihlajaveden ja Haapaveden salmessa olevalle Kyrönsaarelle vuonna 1475. Uuden linnoituksen tarkoitus oli vahvistaa valtakunnan itärajan puolustusta.
Ensimmäisen 1490-luvulle jatkuneen rakennusvaiheen aikana saatiin valmiiksi saaren länsiosaan sijoitetut kolme tornia ja niiden väliset kehämuurit käsittänyt päälinna sekä sen itäpuolella oleva kaksitorninen esilinna. Keskiaikaisen linnan asuin- ja taloustilat sijoitettiin kehämuurien sisäpuolen siipirakennukseen. Tuliaseiden kehitys näkyi varsinkin linnan pyöreissä tykkitorneissa, rondelleissa, joita käytettiin ajoittain myös asumiseen. Vaasa-kaudella 1500-luvun puolivälissä linnaa uudistettiin korottamalla ja kattamalla linnan tornit, vahvistamalla ja korottamalla esilinnan muureja ja rakentamalla ns. Paksu torni esilinnan kaakkoiskulmaan. 1600-luvulla linnan koilliskulmaan rakennettiin uusi tykkitorni, ns. Kijlin torni sekä vahvistettiin ja korotettiin esilinnan muureja. Turun rauhan jälkeen venäläiset aloittivat linnassa huomattavat uudistamistyöt. 1750-luvulla rakennettiin linnan eteläosaan Vesiportin ja Pikkuportin bastionit. Vuosisadan lopulla jatkuneissa varustelutöissä rakennettiin uusia bastioneja ja aikaisemmat bastionit varustettiin holvatuilla kasemateilla. Linnan tornit korotettiin tiilirakenteisella puolustuskerroksella. Olavinlinnan sotilaskäyttö päättyi 1840-luvulla, minkä jälkeen se toimi lyhyen aikaa tutkintavankilana. Tämän jälkeen tyhjilleen jäänyt linna alkoi tulla tunnetuksi nähtävyytenä ja matkakohteena. Linnaa alettiin hoitaa muinaismuistona 1800-luvun lopulla, ja kunnostustöiden yhteydessä linnaa alettiin kehittää matkakohteena. Ensimmäiset oopperajuhlat linnassa pidettiin 1910-luvulla. Monien muiden suomalaisten linnojen tapaan Olavinlinnassakin aloitettiin toisen maailmansodan jälkeen suuret restaurointityöt. Lähtökohdaksi restauroinnissa otettiin linnan kunnostaminen alueelliseksi kulttuurikeskukseksi rakennuksen arkkitehtoniset ja kulttuuriarvot huomioiden. Lähes viisitoista vuotta kestäneen restauroinnin jälkeen linna avattiin vuonna 1975 yleisölle museona sekä kokous- ja juhlakäyttöön vuokrattavina tiloina. |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 8.8.2013 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
Luonti: 1.1.1900 | |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
× | ||
< | > | |