 |
| Varsinais-Suomi | |
| Kaarina | |
| Pukkilan kartano | 200095 |
| Kiinteistötunnus: | 202-506-1-51/2; |
| Muu tunnus: | RN:o 1:51 Pukkilan kartano Kartanomuseon alue RN:o 1:100 Pukkila Kartanomuseon lisäalue 602-005 VARR |
| Kylä tai kaupunginosa: | Pukkila |
| Osoite: | Littoistentie 114, 21500 Piikkiö |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Kartanot |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Kaarinan Piikkiössä sijaitseva entinen Pukkilan kartano on ollut yleisölle avoin kartano- ja ajokalumuseo vuodesta 1970 lähtien. Vanhan Turku-Viipuri -maantien (Kuninkaantie, Suuri Rantatie) lähellä sijainneella kartanolla on pitkä historia vauraana varsinaissuomalaisena maatilana. Kartanon miespihasta ja sen lähiympäristöstä on tehty kartanomuseo sen jälkeen kun ne 1950-luvun lopulla lunastettiin yksityishenkilöltä saaduin lahjoitusvaroin ja luovutettiin muinaistieteellisen toimikunnan (nyk. Museovirasto) hallintaan.
Kartanomuseon päärakennus on Pukkilan kartanon viimeinen päärakennus vuodelta 1762. Mansardikattoinen hirsirakennus on rakennettu 1750-luvulla julkaistuja mallipiirustuksia käyttäen. Ensimmäinen kerros on pääkerros, jossa sali sijaitsee kulmassa. Muita huoneita ovat ruokasali, förmaaki, isännän huone, keittiö ja sen apuhuone (käsikamari) sekä kaksi makuuhuonetta ja eteinen, josta johtaa portaat ylös. Mansardikerroksessa on tavanomaiset päätykamarit, kaksi molemmissa päädyissä. Kaikissa huoneissa on tulisija; vain eteinen ja ullakon keskiosa ovat olleet lämmittämättömiä. Rakennus on 1960-luvulla kunnostettu, entistetty ja kalustettu asuun, joka antaa käsityksen 1700-luvun jälkipuoliskon ja 1800-luvun alun virkamies- ja upseerikodista. Miespihan ulkopuolella sijaitsevassa entisessä kivinavetassa vuodesta 1970 lähtien ollut ajokalunäyttely on päättynyt vuonna 2001. Päärakennuksen vieressä on vanhempi rakennus, joka on ollut tilan päärakennus ennen vuotta 1762. Molempien rakennusten alla on holvattu kellari. Vanhempi päärakennus on jätetty entistämättä ja siinä on asuttu vielä 1970-luvulla. Sitä vastapäätä sijainnut toinen sivurakennus on purettu jo 1910-luvulla ja sen kohdalla sijaitsee ruokakellolla varustettu aitta. Sivurakennukset on sijoitettu valeperspektiiviin siten, että pihapiiri hieman levenee päärakennuksesta poispäin. Miespihan luoteispuolella on vuonna 1901 rakennettu entinen kivinavetta. Pihapiirin toisella puolella on lisäksi toinen aitta ja rankorakenteinen, punamullattu puuvaja, mutta muut entiset talous- ja ulkorakennukset on purettu. Kivinavetan vieressä ovat vuonna 1963 ja 1980 rakennetut museon huolto- ja asuinrakennukset. Kartanomuseon aluetta rajaavat kuusi- ja pensasaidat, joista osa on istutettu jo ennen museon perustamista, kuusiaita jo 1900-luvun alussa. Tilan entiset pellot, jotka eivät sisälly museoalueeseen, ovat pääosin tulleet rakennetuiksi. Kartanomuseon alue käsittää runsaat viisi hehtaaria ja sitä halkoo kaksi Pukkilanojaan laskevaa, alueen eteläreunalla yhdistyvää uomaa. Kartanolle on 1800-luvun lopulle asti johtanut kaksi puukujaa, joista toinen Turku-Viipuri -maantieltä. Ne ovat katkenneet rautatien ja ympäristön rakentamisen vuoksi. Uusi kulkuyhteys on tuotu täysin vastakkaisesta suunnasta Littoistentieltä, jonka varteen on sijoitettu kartanomuseon pysäköintipaikka. Melko lähellä Pukkilan kartanoa, entisen Turku-Viipuri -maantien varressa sijaitsee Rungon kestikievarin kookas päärakennus. Se on suojeltu rakennussuojelulain nojalla vuonna 1984. Pukkilan entisen kartanomuseon pihapiirin rakennukset ja puutarhan käsittävä alue on myös valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY-kohde). |
| Luonti: 13.12.2013 Viimeisin muutos: 13.3.2018 |
| Historia |
| Historia |
| Pukkilan kartanosta on tietoja jo vuodelta 1470. Tuolloin Jaakko Jaakonpoika myi osuutensa tilasta tuomiorovasti Maunu Särkilahdelle, josta sittemmin tuli Turun piispa. Tila nautti säterivapautta 1500-luvun lopulta lähtien. Nimensä kartano on saanut 1500-luvulla Bock-nimiseltä omistajalta. Isonvihan aikana tilan rakennukset poltettiin ja se autioitui, mutta rakennettiin uudelleen.
Pukkilan kartanomuseon päärakennuksen ovat vuonna 1762 rakennuttaneet hovioikeudenneuvos Chistoffer Johan Rappe (1719-1777) ja vaimonsa Catharina Linnerhielm. He olivat ostaneet Pukkilan neljä vuotta aiemmin. Turun hovioikeudessa vuodesta 1747 lähtien työskennellyt smoolantilaissyntyinen Rappe oli 1750-1770-luvuilla hattupuolueen johtavia poliitikkoja. Vuonna 1769 hänet nimitettiin Turun ja Porin läänin maaherraksi, jonka jälkeen hänet lisäksi korotettiin vapaaherralliseen säätyyn. Maaherrana hän pyrki edistämään etenkin maataloutta. Lapseton pariskunta asui sekä Piikkiössä että Turussa. He ostivat myös Piikkiön Raadelman kartanon sekä säterirusthollin läänin pohjoisosassa sijaitsevasta Noormarkusta. Rappen teettämä päärakennuksen ulkomuoto seurasi ruotsalaisarkkitehti Carl Hårlemanin vuonna 1752 julkaistua kapteenin virkatalon mallipiirustusta. Pohjakaavalle löytyi uudentyyppinen malli ruotsalaisen linnoituskapteeni Carl Wijnbladin vuonna 1755 julkaistusta, kymmeniä mallipiirustuksia sisältäneestä ja säätyläisille suunnatusta opaskirjasta. Tuloksena oli yksikerroksinen, mansardikattoinen hirsirakennus, jossa sali sijoitettiin kulmaan ja ruokasali keskelle rakennusta. Muut huoneet, jotka olivat keskenään suunnilleen samankokoisia, sijoitettiin kahteen riviin. Mansardikerrokseen tehtiin tavanomaiset päätykamarit ja rakennuksen alla holvattu kellari. Huoneet saivat tuolloin muodikkaalle rokokoolle ominaisen sisustuksen maalattuine seinineen ja rintapaneeleineen, koristeellisine vuorilistoineen ja peiliovineen. Aiemmin on arveltu Turun kaupunginarkkitehti Christian Fr. Schröderin laatineen Pukkilan päärakennuksen piirustukset em. mallipiirustusten pohjalta, mutta siitä ei ole löytynyt todisteita. Maaherra Rappen kuoltua leski myi Pukkilan kartanon majuri, vapaaherra Carl Fredrik Rehbinderille ja hänen Teijon kartanosta kotoisin olleelle vaimolleen Catarina Elisabet Kijkille. He teettivät päärakennuksessa runsaasti erilaisia korjauksia. Majuri Rehbinder kuoli 1795 ja hänen leskensä omisti kartanon vuoteen 1810. Entinen rakennuskanta säilyi, mutta puutarhaa laajennettiin mm. hedelmäpuutarhalla. Heinäkuussa 1959 Pukkilan kartanon päärakennus ja siihen liittyvä piha-alue puistoineen lunastettiin yksityishenkilön lahjoittamin varoin muinaistieteelliselle toimikunnalle. Muinaistieteellinen toimikunta laati Pukkilan kartanomuseon perustamissuunnitelman ja päärakennuksen entistämissuunnitelman. Rakennukset asetettiin Turun ja Porin läänin rakennustoimiston korjaushuoltoon. Entistämistyöt jatkuivat 1970-luvun alkuun asti, sillä niitä toteutettiin limittäin muinaistieteellisen toimikunnan muiden uusien museoiden, mm. Louhisaaren, entistämistöiden kanssa. Pukkilan miespihan sivurakennus (vanha päärakennus) kunnostettiin väliaikaiseksi vahtimestarin asunnoksi ja museon sosiaalitiloja varten rakennettiin erillinen uudisrakennus. Entistämishankkeen loppuvaiheessa 1960-luvun lopulla ryhdyttiin palauttamaan päärakennuksen vieressä ollutta ryytimaata vuonna 1762 laaditun asemapiirroksen mukaisesti. Myös muu piha-alue, hiekkatiet ja koivukuja kunnostettiin. Pihan läpi kulkenut tilustie siirrettiin entisen kivinavetan taakse. Pysäköintialue toteutettiin kartanomuseoon liitetylle lisäalueelle kesällä 1972. Museon huoltorakennus valmistui entisen kivinavetan (ajokalumuseon) taakse tilustien varteen vuonna 1980. Matala rakennus on maalattu tumman punamullan väriseksi kartanomuseon muiden rakennusten tapaan. Pukkilan kartanomuseon rakennukset olivat 2000-luvun alusta lähtien Museoviraston korjaushuollossa. Suomen Kansallismuseon hoitama Pukkilan kartanomuseo oli viimeisen kerran avoinna yleisölle kesällä 2011. Museon yrttitarhan hoito jatkui vielä muutaman vuoden Kaarinan kaupungin ja Senaatti–kiinteistöjen tuella. Vuoden 2013 lopussa Pukkilan kartano siirtyi Senaatti-kiinteistöt Oy:lle, ja vuonna 2017 se myytiin. |
| Luonti: 13.12.2013 Viimeisin muutos: 9.8.2018 |
| Lähteet |
| Pukkilan kartano- ja ajokalumuseo. Opaskirja. Toim. Ritva Wäre. Museovirasto, Helsinki 1997. |
| Luonti: 13.12.2013 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 6.2.2018 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Ympäristöministeriö on 6.2.2018 (YM4/531/2016) vahvistanut Varsinais-Suomen Ely-keskuksen 18.2.2016 tekemän suojelupäätöksen, jolla on kumottu 31.8.1994 tehty asetussuojelupäätös,
ja suojeltu Pukkilan entisen kartanomuseon päärakennus, vanha päärakennus, aitat ja vaja rakennusperinnön suojelusta annetun lain (498/2010) nojalla. Päätös käsittää myös kartanoalueen suojelun, päätöksen karttaliitteen mukaisesti. |
|
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 16.3.2018 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Aitta |
|
||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Rakennus on Pukkilan kartanon pihapiirissä sijaitseva yksikerroksinen hirsiaitta, jossa on punamullatut seinät ja punamullattu pärekate. Rakennuksen päätyyn kiinnitetty ruokakello kohoaa selvästi katonharjan yläpuolelle. Ruokakellon päällä on pärein katettu katos.
Rakennuksen sisäänkäynnin edessä pihan puolella on katoksellinen avokuisti. Aitta ei kuulu miespihan alkuperäisiin rakennuksiin. Sen paikalla on ollut pidempi, leivintuvan ja renkituvan käsittänyt sivurakennus, joka on purettu 1910-luvulla. Katso myös kohteen kuvaus. |
| Luonti: 2.12.2013 Viimeisin muutos: 9.8.2018 |
| Historia |
| Pukkilan kartanon pihapiirin aitta on siirretty nykyiselle paikalleen 1910-luvulla. Aitan aiempia vaiheita ei ole selvitetty.
Rakennuksen ulkoseinät maalattiin 1960-luvun lopulla tummalla (Falunin) punamullalla kuten muutkin Pukkilan kartanomuseon rakennukset. Rakennusta ei ole entistetty vaan sitä on ylläpidetty säilymisen turvaavin toimenpitein. Katso myös kohteen historia. |
| Luonti: 13.12.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 6.2.2018 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 18.2.2016 tekemällä päätöksellä on kumottu 31.8.1994 tehty asetussuojelupäätös,
ja suojeltu Pukkilan entisen kartanomuseon päärakennus, vanha päärakennus, aitat ja vaja rakennusperinnön suojelusta annetun lain (498/2010) nojalla. Päätös käsittää myös kartanoalueen suojelun, päätöksen karttaliitteen mukaisesti. Päätös on Ympäristöministeriössä vahvistettavana. |
|
| Luonti: 13.6.2016 | |
| Aitta |
|
||||||||||||||
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 6.2.2018 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 18.2.2016 tekemällä päätöksellä on kumottu 31.8.1994 tehty asetussuojelupäätös,
ja suojeltu Pukkilan entisen kartanomuseon päärakennus, vanha päärakennus, aitat ja vaja rakennusperinnön suojelusta annetun lain (498/2010) nojalla. Päätös käsittää myös kartanoalueen suojelun, päätöksen karttaliitteen mukaisesti. Päätös on Ympäristöministeriössä vahvistettavana. |
|
| Luonti: 13.6.2016 | |
| Entinen kivinavetta |
|
||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Pukkilan kartanomuseoon kuulunut entinen Pukkilan kartanon navetta on valmistunut vuonna 1901. Sitä edeltänyt navettarakennus on purettu. Rakennus on 1960-luvun lopulla muutettu museokäyttöön, hevosvetoisten ajoneuvojen näyttelytilaksi. Ajoneuvonäyttely päättyi vuonna 2001.
Rakennus on muurattu kookkaista graniittiharkoista. Entisen ullakkokerroksen päädyissä on punaiseksi maalattu pystylaudoitus. Satulakatossa on peltikate. Navetan parsirakenteet ja koko välipohja on kauttaaltaan poistettu ja avaraa näyttelytilaa hallitsevat vesikaton kannatusrakenteet. Sisätila on maalattu kauttaaltaan valkeaksi. Katso myös kohteen kuvaus. |
| Luonti: 13.12.2013 Viimeisin muutos: 9.8.2018 |
| Historia |
| Pukkilan kartanomuseon päärakennuksen takana sijaitseva entinen kivinavetta muutettiin ja kunnostettiin 1960-luvun lopulla kartanomuseoon liittyväksi näyttelytilaksi. Suunnitelma laadittiin muinaistieteellisessä toimikunnassa ja muutos- ja korjaustyöt toteutti Turun ja Porin läänin rakennustoimisto. Navetan parsirakenteet ja koko välipohja poistettiin avaran näyttelytilan luomiseksi. Rakennukseen asetettiin esille yli kaksikymmentä vaunua, rekeä ja muita hevosvetoisia kulkuneuvoja mm. Kansallismuseon kokoelmista. Ajokalunäyttely avattiin yleisölle heinäkuussa 1970 samaan aikaan kartanomuseon päärakennuksen kanssa. Näyttely suljettiin vuonna 2001.
Rakennuksen viereen rakennettiin muinaistieteellisessä toimikunnassa laaditun suunnitelman mukaan vuonna 1963 pieni huoltorakennus, jossa olivat mm. silloisesta vahtimestarin asunnosta puuttuneet peseytymistilat. Vuonna 1980 valmistui lähelle uusi huoltorakennus, jossa on mm. museon yleisökäymälä. Katso myös kohteen historia. |
| Luonti: 13.12.2013 |
|
||||||||||||||
| Puuvaja |
|
||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Pukkilan kartanomuseon rakennuskantaan kuulunut puuvaja on rankorakenteinen, 1900-luvulla rakennettu, ulkopuolelta punamullattu rakennus. Vesikatossa on 2000-luvun alussa tehty pärekate. Rakennuksessa on suuret pariovin varustetut oviaukot sivulla ja päädyssä.
Rakennus sijaitsee pihapiirin kaakkoispuolella, lähellä Littoistentietä. |
| Luonti: 13.12.2013 Viimeisin muutos: 9.8.2018 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 6.2.2018 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 18.2.2016 tekemällä päätöksellä on kumottu 31.8.1994 tehty asetussuojelupäätös,
ja suojeltu Pukkilan entisen kartanomuseon päärakennus, vanha päärakennus, aitat ja vaja rakennusperinnön suojelusta annetun lain (498/2010) nojalla. Päätös käsittää myös kartanoalueen suojelun, päätöksen karttaliitteen mukaisesti. Ympäristöministeriö on vahvistanut suojelupäätöksen 6.2.2018. |
|
| Luonti: 13.6.2016 Viimeisin muutos: 7.12.2022 | |
| Päärakennus |
|
||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Pukkilan kartanon päärakennus vuodelta 1762 on yksikerroksinen ja mansardikattoinen rakennus. Sisäänkäynti on keskellä pihan puoleista julkisivua. Pääkerrokseen on entistämisen yhteydessä palautettu alkuperäinen huonejako, joka käsittää kahdeksan huonetta. Sisäänkäynnin länsipuolella on ensimmäisenä sali, joka sijaitsee Carl Wijnbladin 1750-luvulla julkaiseman mallipiirustuksen mukaisesti rakennuksen kulmassa. Sen takana toisessa kulmassa on ollut isännän huone ja sen vieressä förmaaki (salonki). Rakennuksen keskellä on ruokasali. Sinne kuten saliinkin on ollut kulkuyhteys suoraan eteisestä, ruokasalin ja salin välisen förmaakin (salongin) kautta. Keittiöstä on kuljettu ruokasaliin eteisen kautta. Sisäänkäynnin itäpuolella on keittiön vieressä apuhuone (käsikamari), jossa on säilytetty astioita, sekä toisella puolella vanhempien ja lasten makuuhuoneet.
Toiseen kerrokseen eli mansardikerrokseen on ollut kulku suoraan eteisestä. Mansardikerroksen molemmissa päädyissä on kaksi kamaria. Niissä on ollut poikien ja tyttöjen huoneet sekä palvelijoiden huone. Kaikissa neljässä huoneessa on alusta lähtien ollut uunit ja niissä on voitu asua ympärivuotisesti. Palvelustyttöjen huoneessa seinät ovat olleet hirsipinnalla, muut huoneet ovat eronneet toisistaan lähinnä värityksen ja huonekalujen osalta. Ullakkokerroksen keskiosa on ollut lämmittämätöntä tilaa. Sen keskeltä on jo alun perin tai varhain rajattu huone tekstiilivarastoksi. Rakennuksen alla on holvattu kellari, jonne on ilmeisesti alusta lähtien ollut kulku sisäkautta. Rakennus on sekä ulko- että sisäpuolelta 1960-luvulla entistetty 1700-luvun jälkipuoliskon ja 1800-luvun alun asuun. Huoneissa on paperille tai pahville maalatut seinäpinnat, joiden väritys ja kuviointi vaihtuu alkuperäiseen tapaan huoneittain. Salin ja ruokasalin seinissä on säilynyt 1700-luvun jälkipuoliskolla tehty rintapaneeli. Lankkulattiat ovat maalaamattomat. Rakennuksessa on säilynyt suurin osa 1700-luvun puolivälin peiliovista vuorilistoineen. Keittiön kookas liesiuuni on muurattu 1960-luvulla samoin kuin muiden huoneiden kaakeliuunit, joiden malli ja väritys vaihtelee huoneittain. Rakennuksessa on sähkölämmitys. Katso myös kohteen kuvaus. |
| Luonti: 13.12.2013 Viimeisin muutos: 9.8.2018 |
| Historia |
| Rakennuksen alun perin pieniruutuiset ikkunat korvattiin ehkä jo 1700-luvun lopulla uusilla, joissa oli hieman alkuperäistä suuremmat lasiruudut. Pääkerroksen ikkunoissa oli edelleen 1800-luvulla ulkopuoliset ikkunaluukut.
Rakennusta kunnostettiin ja ajanmukaistettiin runsaasti vuonna 1870. Rakennuksen ulkomuoto ja tilajärjestely säilyvät pienin lisäyksin, mutta pintojen uudistaminen muutti olemusta selvästi. Vesikaton paanukate korvattiin peltikatteella ja seinien pystysuuntainen, punamullattu laudoitus korvattiin vaakasuuntaisella laudoituksella, joka maalattiin vaaleaksi. Räystäslistat ja päätyjen yläosan laudoitus sai nikkarityylille tyypillisiä koristemuotoja. Sisäänkäynnin eteen rakennettiin satulakattoinen kuisti. Ikkunat saivat viimeistään tällöin kaksi vierekkäistä, kolmeruutuista puitetta, jollaiset niissä oli 1960-luvun entistämistöiden aloittamiseen asti. Mansardikerroksen ikkunoista uusittiin vain jotkut. Pukkilan kartano säilyi asuin- ja viljelystilana 1950-luvun lopulle asti. Päärakennus oli jatkuvasti asuinkäytössä ja se muuntui omistajanvaihdosten, ajanmukaistamisen ja korjausten myötä. Rakennus muutettiin muinaistieteellisen toimikunnan laatimien suunnitelmien mukaisesti kartanomuseoksi vuosien 1965¬-1970 kuluessa. Sisä- ja ulkopinnat palautettiin 1700-luvun jälkipuolen rokokoolle ja 1800-luvun alun kustavilaiselle ajalle tyypilliseen asuun rakennuksesta löytyneiden fragmenttien perusteella ja muinaistieteellisen toimikunnan asiantuntemuksella. Huoneet kalustettiin Kansallismuseon kokoelmiin kuuluvilla, Länsi-Suomesta peräisin olevilla rokokoo- ja kustavilaisajan huonekaluilla ja esineillä. Mansardikattoon palautettiin paanukatto, johon veistettiin paanut rakennuksen ullakolta löytyneiden vanhojen paanujen mallin mukaan. Paanukatto tervattiin ja varustettiin räystäskouruilla. Ulkoseinien 1870-luvun vaakalaudoitus poistettiin ja tehtiin uusi, alkuperäistä vastaava pystylaudoitus, joka maalattiin tummalla (Falunin) punamullalla. Myös 1870-luvulla lisätty kuisti poistettiin. Ikkunoihin palautettiin kaksi vierekkäistä kymmenruutuista puitetta, jollaisia on tässä rakennuksessa käytetty viimeistään 1700-luvun lopulla. Ikkunanpuitteet ja vuorilaudat maalattiin harmaaksi sävytetyllä öljymaalilla. Ikkunoita jo 1700-luvulla suojanneita ikkunaluukkuja ei tehty uudelleen. Sisätiloihin tehtiin uudet seinä-, katto- ja lattiapinnat rakennuksesta löydettyjä fragmentteja jäljentäen. Säilyneet alkuperäiset tai varhaiset rintapaneelit ja listoitukset ja tapettien kappaleet restauroitiin. Alkuperäiset uunit oli aikojen kuluessa korvattu uusilla. Ne poistettiin ja huoneisiin muurattiin 1700-luvun jälkipuolella ja 1800-luvun alussa Lounais-Suomessa valmistetut kaakeliuunit, joita oli kerätty Kansallismuseon kokoelmiin. Vain yksi, 1800-luvun alkupuolelta peräisin oleva kaakeliuuni isännän huoneessa, on peräisin Pukkilan kartanon ajalta. Päärakennuksen korjaus- ja sisustustyöt valmistuivat kesällä 1970. Katso myös kohteen historia. |
| Luonti: 13.12.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 6.2.2018 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 18.2.2016 tekemällä päätöksellä on kumottu 31.8.1994 tehty asetussuojelupäätös,
ja suojeltu Pukkilan entisen kartanomuseon päärakennus, vanha päärakennus, aitat ja vaja rakennusperinnön suojelusta annetun lain (498/2010) nojalla. Päätös käsittää myös kartanoalueen suojelun, päätöksen karttaliitteen mukaisesti. Ympäristöministeriö on vahvistanut suojelupäätöksen 6.2.2018. |
|
| Luonti: 13.6.2016 Viimeisin muutos: 7.12.2022 | |
| Vanha päärakennus (nyk. sivurakennus) |
|
||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Pukkilan entisen kartanomuseon päärakennuksen vieressä on vanhempi rakennus, joka on ollut päärakennus ennen vuotta 1762. Rakennuksen alla on laaja (n. 50 m2) holvattu kellari, johon liittyy perusmuurin ulkopuolelle holvattu kaivo. Siitä johtavat puuputket noin 70 metrin päässä olevaan puronuomaan.
Keltaiseksi maalattu, savitiilikattoinen, yksikerroksinen puurakennus on jätetty entistämättä ja siinä on asuttu vielä 1970-luvulla. Rakennusta on ylläpidetty säilymisen turvaavin toimenpitein. Katso myös kohteen kuvaus. |
| Luonti: 13.12.2013 Viimeisin muutos: 13.6.2016 |
| Historia |
| Rakennus on kunnostettu perusteellisesti ja sitä on jatkettu pituussuunnassa vuonna 1889. Vesikaton mansardikatto on silloin muutettu satulakatoksi. Savitiilikate samoin kuin ulkoseinien keltainen väri ovat ehkä peräisin tästä kunnostusvaiheesta. Pohjoispäähän lisätyt huoneet olivat kamari ja eteinen. Samassa yhteydessä vanha, läpi talon ulottuva porstua jaettiin eteiseksi ja porstuakamariksi. Korjauksen päämääränä oli tehdä rakennuksesta asunto vanhalle polvelle.
Perustettavan Pukkilan kartanomuseon vuonna 1962 valmistuneeseen entistämisohjelmaan ei sisältynyt tämän rakennuksen entistäminen. Se kunnostettiin jo 1960-luvun alussa vähimmillä mahdollisilla toimenpiteillä väliaikaiseksi museon vahtimestarin asunnoksi. Rakennus sai sähkölämmityksen, mutta ei muita mukavuuksia, sillä tavoitteena oli rakentaa alueelle uudisrakennus museonvalvojan asunnoksi. Tarkoituksena oli sen jälkeen perehtyä tämän rakennuksen historiaan ja entistämiseen. Rakennuksen asuinkäyttö päättyi vuonna 1980 uuden vahtimestarin asunnon valmistuttua. Rakennusta on sen jälkeen ylläpidetty välttämättömillä korjaustoimenpiteillä. Museovirasto on 1970-luvun puolivälissä suorittanut kellaritilassa tutkimuskaivauksia. Entistämishanketta ei ole käynnistetty edes suunnittelun osalta. Katso myös kohteen historia. |
| Luonti: 13.12.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 6.2.2018 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 18.2.2016 tekemällä päätöksellä on kumottu 31.8.1994 tehty asetussuojelupäätös,
ja suojeltu Pukkilan entisen kartanomuseon päärakennus, vanha päärakennus, aitat ja vaja rakennusperinnön suojelusta annetun lain (498/2010) nojalla. Päätös käsittää myös kartanoalueen suojelun, päätöksen karttaliitteen mukaisesti. Ympäristöministeriö on vahvistanut suojelupäätöksen 6.2.2018. |
|
| Luonti: 13.6.2016 Viimeisin muutos: 7.12.2022 | |
|
||||||||||||||
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
 |
| × | ||
| < |
|
> |
MV/14/05.01.02/2018 KAARINA, Pukkilan kartano, Piikkiö, navetan muutos toimitilaksi