Aurajoen suulla sijaitseva Turun harmaakivilinna on huomattava maamerkki, jota ympäröi nykyisin satama siihen liittyvine pienteollisuus- ja varastoalueineen. Suomessa sijaitsevista Ruotsin kruunun linnoista vanhimpana se perustettiin Aurajoen saarelle 1280-luvulla, mutta mainitaan asiakirjalähteissä ensi kertaa vuonna 1308. Linna toimi Ruotsin alaisen Suomen ja maakunnan hallintokeskuksena keskiajalta uudelle ajalle. Muodoltaan linna oli aluksi avoin leirikastelli, jossa oli ympärysmuuri ja kaksi tornia. Leirikastellista muodostettiin 1300-luvun alussa suljettu linna, joka oli jaettu päälinnaan ja sen edustalle vähitellen muodostuneeseen esilinnaan. Esilinna mainittiin asiakirjoissa ensi kerran vasta vuonna 1463.
Holvatut Kuninkaansali, Nunnakappeli ja Herrainkellari rakennettiin 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa. Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture vanhempi rakennutti 1480-luvulla itätornin kaksi ylintä kerrosta ja ns. Sturenkirkon. Kustaa Vaasa nimitti poikansa Juhanan Suomen herttuaksi, jonka aikana 1556 – 1563 keskiaikainen puolustuslinna uudistettiin renessanssilinnaksi. Hovi toimi esikuvana Suomen renessanssiajalle. Linnaan rakennettiin uusi kerros herttuan ja hänen puolisonsa Puolan prinsessa Katariina Jagellonican käyttöön. Pohjoissiiven ylimpään kerrokseen tehtiin uusi kuninkaansali ja sisäpihan keskelle valmistui uusi porrastorni. Interiöörien kodikkuutta lisäsivät mm. seinäpaneelit, kudotut tapetit ja maalaukset. Virkamiesten työtiloina toiminutta esilinnaa täydennettiin ja sen kaakkoiskulmaan rakennettiin pyöreä tykkitorni 1568 - 1574. Linna saavutti tuolloin pääpiirteissään myös nykyiset mittansa. Linnaa piiritettiin viimeisen kerran 1597 - 1599, minkä jälkeen sitä käytettiin hallinto- ja asuinpaikkana.
Päälinna sisustuksineen paloi vuonna 1614 ja jälleenrakentamisesta huolimatta toiminta siirtyi pääosin esilinnaan. Turkuun vuonna 1623 perustettu hovioikeus aloitti toimintansa esilinnassa, jonka itäsiiven huoneistosta tuli 1630-luvulla myös Suomen kenraalikuvernöörin Pietari Brahen virka-asunto. Linnassa tehtiin laajoja muutostöitä myös vuonna 1698 maaherran ja lääninhallituksen muutettua kaupunkiin. Hallinnollisen tehtävän päätyttyä linnasta tuli vankila ja kruunun varastotila. Esilinnan torni muutettiin vankilaksi 1770-luvulla ja koko esilinna 1800-luvun alussa. Päälinnaa käytettiin vilja- ym. varastona. Nykyinen linnankirkko sijoitettiin 1700-luvulla Juhana-herttuan entiseen pitosaliin. Suomen sodan aikana linna oli saaristolaivaston Turun eskaaderin asemapaikka.
Museotoimi alkoi Turun linnan esilinnassa jo vuonna 1881. Lääninvankilan muutettua linnasta vuonna 1890 koko esilinna siirtyi historiallisen museon haltuun. Linnassa on myös vanhempia vankilana käytettyjä tiloja, mm. vanhin 1300-luvulla rakennettu kuiluvankila. Kruununsa menettänyt kuningas Erik XIV oli vankina 1570-luvulla esilinnan huoneissa puolisonsa Kaarina Maununtyttären ja lastensa kanssa sekä myöhemmin kuusikulmaisen tornin sellissä. Linnan ympäristö on muuttunut perustamisensa jälkeen paitsi kaupunkirakenteen kehittymisen niin myös topografian osalta.
Linnan saaren ja mantereen välinen alue kuroutui umpeen jo 1500- luvun kuluessa, ja sitä on myös täytetty 1800-luvulta alkaen. Linnanpuiston alueella on edelleen näkyvissä osa ulompaa 1500-luvulta periytyvää vallihautaa, jota kunnostettiin vielä 1700-luvulla. Linnan ympärille perustettiin puutarha jo 1500- luvun jälkipuoliskolla. Puita istutettiin reunustamaan myös linnasta kaupunkiin johtanutta tietä, joka oli luultavasti Suomen ensimmäinen toteutunut puistokatu. 1900-luvun alussa linnan ympäristöön päätettiin perustaa ulkomuseo. Puiston suunnitelman laati Turun kaupunginpuutarhuri M. Hammarberg ja puisto ulkoilmamuseoineen avattiin vuonna 1906. Ulkomuseosta luovuttiin sotien jälkeen, kun osa rakennuksista tuhoutui. Puistoa uudistettiin 1920 - 1930-lukujen taitteessa ja 1950-luvulla. Linnan pohjoispuoli Linnankadun varressa on täydentynyt 1888 - 89 neljällä kauppias C.A. Doepelin rakennuttamalla makasiinilla, jotka edustavat satama-alueen vanhinta, yksityistä liiketoimintaa.
Tutkimukset linnan restaurointia varten aloitettiin vuonna 1939, mutta kesällä 1941 päälinnan sisätilat tuhoutuivat ilmahyökkäyksessä. Yhtenä linnan merkittävänä kerrostumana pidetään professori Erik Bryggmanin suunnitelmiin perustuvaa restaurointia. Kunnostettu päälinna avattiin yleisölle vuonna 1961. Esilinna restauroitiin Museoviraston valvonnassa uudelleen 1975 - 1987 ja päälinna 1986 - 1993. Suurin osa linnan huoneista holveineen on restauroitu eri aikakausien alkuperäistä vastaaviin asuihinsa. Linnan nykyinen ulkoasu on tulos eriaikaisista rakennusvaiheista. |
takaisin
Kuvaus
Rakennukset ja rakennelmat
MV/178/05.01.02/2018 TURKU, Turun linnan Linnankadun puoleisessa muurissa olleen oviaukon uudelleen avaaminen
