Puukirkko, tukipilarikirkko. Alastaron päätytornillinen puukirkko sijaitsee Loimijoen varrella. Pitkäkirkon hirsisin tukipilariarkuin tuettu runkohuone on alttaripäädystään kolmisivuinen. Sen pitkiltä sivuilta ulkonevat kapeampirunkoiset sakarat. Kirkon nykyasu on pääosiltaan 1896-1897 korjauksesta (J.Stenbäck). Alttaripäätyyn on tuolloin lisätty kuusikulmainen sakaristo. Runkohuoneen sisäkatteena on lautaholvaus, taitteisessa kuorissa on särmikäs kupu.
Kirkkomaalla on mm. Väinö Aaltosen ensimmäinen julkinen työ, vuoden 1918 muistomerkki "Raakel itkee lapsiaan" sekä saman tekijän sankarihautamuistomerkki vuodelta 1951. Kirkkomaata ympäröi kiviaita.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Historia
1751, siirretty 1841
Alastaron kirkko rakennettiin alunperin 1751 (Henrik Kattil) Loimaan emäseurakunnan kirkoksi. Alastarolaiset ostivat sen 1837 ja siirsivät nykyiselle paikalleen 1840-1841. Muutoksessa kirkko säilytti alkuperäisen perusmuotonsa. Torni ja loiva vesikatto sekä korkeat kylkiäiset rakennettiin arkkitehti P.J. Gylichin suunnitelmin. Arkkitehti J. Stenbäckin johdolla kirkko korjattiin nykyasuunsa 1896-1897. Tuolloin rakennukseen lisättiin pienet eteiset sekä uusi sakaristo.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 19.9.2008
Lähteet
Pirkka Saivo (toim.), Sankarivainajiemme muisto. Otava, Helsinki 1955.
Tove Riska, Alastaron seurakunnan kirkot. Alastaron, Mellilän ja Metsämaan kirkot. Suomen kirkot 10. Museovirasto 1980.
Veikko Laakso, Suur-Loimaan historia I-II. 1986, 1994.
Jari Niemelä, Suur-Loimaan historia III. Jyväskylä 2003.
Puukirkko, tukipilarikirkko. Alastaron päätytornillinen puukirkko sijaitsee Loimijoen varrella. Pitkäkirkon hirsisin tukipilariarkuin tuettu runkohuone on alttaripäädystään kolmisivuinen. Sen pitkiltä sivuilta ulkonevat kapeampirunkoiset sakarat. Kirkon nykyasu on pääosiltaan 1896-1897 korjauksesta (J.Stenbäck). Alttaripäätyyn on tuolloin lisätty kuusikulmainen sakaristo. Runkohuoneen sisäkatteena on lautaholvaus, taitteisessa kuorissa on särmikäs kupu.
Kirkkomaalla on mm. Väinö Aaltosen ensimmäinen julkinen työ, vuoden 1918 muistomerkki "Raakel itkee lapsiaan" sekä saman tekijän sankarihautamuistomerkki vuodelta 1951. Kirkkomaata ympäröi kiviaita.
Luonti: 1.1.1900
Historia
1751, siirretty 1841. Uudistukset 1896 (Josef Stenbäck), 1954 ( Bertil Strömmer), nykyasu 1997 (arkkitehtitoimisto Pulkkinen-Laiho-Raunio). Alastaron kirkko rakennettiin alunperin 1751 (Henrik Kattil) Loimaan emäseurakunnan kirkoksi. Alastarolaiset ostivat sen 1837 ja siirsivät nykyiselle paikalleen 1840-1841. Muutoksessa kirkko säilytti alkuperäisen perusmuotonsa. Torni ja loiva vesikatto sekä korkeat kylkiäiset rakennettiin arkkitehti P.J. Gylichin suunnitelmin. Arkkitehti J. Stenbäckin johdolla kirkko korjattiin nykyasuunsa 1896-1897. Tuolloin rakennukseen lisättiin pienet eteiset sekä uusi sakaristo.
Alastaroon perustettiin kappeli 1688 ja oma seurakunta 1869.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.
Linkit Museoviraston muihin aineistoihin
Kulttuuriympäristön tutkimusraportit / rakennettu ympäristö