 |
| Varsinais-Suomi | |
| Parainen | |
| Paraisten kirkko | 200498 |
| Kiinteistötunnus: | 445-30-1-1; |
| Kylä tai kaupunginosa: | Kirkkopuisto |
| Osoite: | Kirkkoesplanadi 4 21600 PARAINEN |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Uskonnon harjoittaminen |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Paraisten keskiaikainen harmaakivikirkko ja sen kirkkotarhaan liittyvä esifunktionalistinen siunauskappeli edustavat kumpikin aikakautensa moni-ilmeistä arkkitehtuuria.
Harmaakivisen runkohuoneen ulkonurkissa on kookkaat kontreforit, itäpäädyn pohjoisosaan liittyy suorakaiteen muotoinen suomalainen kirkko. Eteläseinustan asehuoneen vieressä on luuhuone. Kuusitraveisessa kirkkosalissa on kahdeksankulmaisten pilarien kannattavat ristiholvit. Basikaalisen kirkkosalin leveä keskilaiva on sivulaivoja korkeampi. Pilarien väliset pitkittäiset arkadikaaret ovat voimakkaasti profiloidut. Kalkkimaalauskoristelu on säilynyt ensisijaisesti holveissa. Kuoriholvissa on esitetty Kristus tuskien miehenä sekä kirkkoisät ja apostolien symbolit. Pietari Henrikinpojan koulukunnan tekemiin maalauksiin sisältyy lukuisia vaakunoita, joista harvinaisin on paavi Innocentius III vaakuna sakaristoon johtavan oven yläpuolella pohjoisseinässä. Kirkon keskiaikaista esineistöä ovat pohjoissaksalainen krusifiksi ja kalkkikivinen kasteallas. Barokkityylinen kaksiosainen alttarilaite on vuodelta 1666, lehterien kaiteiden maalaukset vuodelta 1771 (Gustaf Lucander). Kirkossa olleet lukuisat hautavaakunat sekä saarnastuoli vuodelta 1653 ovat Suomen Kansallismuseon kokoelmissa. Suomalaisen kirkon esineistöä on barokkityylinen saarnastuoli vuodelta 1651. Kirkon eteläpuolella olevan kellotapulin kivinen pohjakerros on keskiaikainen, puinen yläosa on vuodelta 1709. Kiviaidan ympäröimässä kirkkotarhassa on kaksi porttirakennusta 1800-luvun puolivälistä sekä Suomen ensimmäisenä arkkipiispana toimineen Jacob Tengströmin ja hänen perheensä kupukattoinen keltaiseksi kalkittu hautakappeli vuodelta 1819. Kirkon itäpuolella oleva siunauskappeli on yksi vaikuttavimmista esifunktionalistisista rakennuksista maassamme. Vuosina 1929-1930 rakennetun kappelin on piirtänyt arkkitehti Erik Bryggman. Sementtitiilistä rakennettu vaaleaksi rapattu kappeli on rungoltaan kapea ja korkea. Kappelisalin valaistuksena on katafalkin kohdalla eteläseinällä oleva korkea ikkuna. Sisäväritys on uusittu 1960-luvulla. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Historia |
| Paraisten kirkon vanhin osa on sen itäpäähän liittyvän suomalaisen kirkon, nykyisen Agricolan kappelin länsipää, joka on alkuaan toiminut paikalla sijainneen puukirkon sakaristona. Runkohuone ja sen holvaus lienevät 1300-luvulta. Vanha sakaristo muutettiin 1600-luvun lopussa suomalaiseksi kirkoksi. Samalla se pidennettiin ja holvattiin tynnyriholvilla. Varsinaisen kirkkosalin sisustus restauroitiin 1927-1928, jolloin mm. vasta 1873 peitetyt kalkkimaalaukset otettiin esille. Molemmat kirkot ovat tällä hetkellä 1963 toteutetun restauroinnin (arkkitehdit Eeva-Kaarina ja S. Eklund) mukaisessa asussa. |
| Luonti: 6.8.2013 |
| Lähteet |
| Sigrid Nikula, Pargas kyrka. Finlands kyrkor 8. Museiverket 1975.
Camilla Ahlström-Taavitsainen, Vapenbilder bland kalkmålningarna i Finlands medeltidskyrkor. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen julkaisuja VIII, 1984. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. SKS 2007. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 29.5.2008 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 16.5.2008 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Hautakappeli |
|
||||||||
| Kuvaus |
| Suomen ensimmäisenä arkkipiispana toimineen Jacob Tengströmin ja hänen perheensä hautakappeli. |
| Luonti: 16.5.2008 |
| Kellotapuli |
|
||||||||||
|
||||||||||||||
| Kirkko |
|
||||||||||||
| Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Paraisten keskiaikainen harmaakivikirkko ja sen kirkkotarhaan liittyvä esifunktionalistinen siunauskappeli edustavat kumpikin aikakautensa moni-ilmeistä arkkitehtuuria.
Harmaakivisen runkohuoneen ulkonurkissa on kookkaat kontreforit, itäpäädyn pohjoisosaan liittyy suorakaiteen muotoinen suomalainen kirkko. Eteläseinustan asehuoneen vieressä on luuhuone. Kuusitraveisessa kirkkosalissa on kahdeksankulmaisten pilarien kannattavat ristiholvit. Basikaalisen kirkkosalin leveä keskilaiva on sivulaivoja korkeampi. Pilarien väliset pitkittäiset arkadikaaret ovat voimakkaasti profiloidut. Kalkkimaalauskoristelu on säilynyt ensisijaisesti holveissa. Kuoriholvissa on esitetty Kristus tuskien miehenä sekä kirkkoisät ja apostolien symbolit. Pietari Henrikinpojan koulukunnan tekemiin maalauksiin sisältyy lukuisia vaakunoita, joista harvinaisin on paavi Innocentius III vaakuna sakaristoon johtavan oven yläpuolella pohjoisseinässä. Kirkon keskiaikaista esineistöä ovat pohjoissaksalainen krusifiksi ja kalkkikivinen kasteallas. Barokkityylinen kaksiosainen alttarilaite on vuodelta 1666, lehterien kaiteiden maalaukset vuodelta 1771 (Gustaf Lucander). Kirkossa olleet lukuisat hautavaakunat sekä saarnastuoli vuodelta 1653 ovat Suomen Kansallismuseon kokoelmissa. Suomalaisen kirkon esineistöä on barokkityylinen saarnastuoli vuodelta 1651. Kirkon eteläpuolella olevan kellotapulin kivinen pohjakerros on keskiaikainen, puinen yläosa on vuodelta 1709. Kiviaidan ympäröimässä kirkkotarhassa on kaksi porttirakennusta 1800-luvun puolivälistä sekä Suomen ensimmäisenä arkkipiispana toimineen Jacob Tengströmin ja hänen perheensä kupukattoinen keltaiseksi kalkittu hautakappeli vuodelta 1819. Kirkon itäpuolella oleva siunauskappeli on yksi vaikuttavimmista esifunktionalistisista rakennuksista maassamme. Vuosina 1929-1930 rakennetun kappelin on piirtänyt arkkitehti Erik Bryggman. Sementtitiilistä rakennettu vaaleaksi rapattu kappeli on rungoltaan kapea ja korkea. Kappelisalin valaistuksena on katafalkin kohdalla eteläseinällä oleva korkea ikkuna. Sisäväritys on uusittu 1960-luvulla. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Keskiaikainen. Paraisten kirkon vanhin osa on sen itäpäähän liittyvän suomalaisen kirkon, nykyisen Agricolan kappelin länsipää, joka on alkuaan toiminut paikalla sijainneen puukirkon sakaristona. Runkohuone ja sen holvaus lienevät 1300-luvulta. Vanha sakaristo muutettiin 1600-luvun lopussa suomalaiseksi kirkoksi. Samalla se pidennettiin ja holvattiin tynnyriholvilla. Varsinaisen kirkkosalin sisustus restauroitiin 1927-1928, jolloin mm. vasta 1873 peitetyt kalkkimaalaukset otettiin esille. Molemmat kirkot ovat tällä hetkellä 1963 toteutetun restauroinnin (arkkitehdit Eeva-Kaarina ja S. Eklund) mukaisessa asussa. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 16.5.2008 | |
|
||||||||||||||
| Porttirakennukset |
|
||||||
| Ruumishuone |
|
||||||||||
| Kuvaus |
| Tiilinen ruumishuone kirkon eteläpuolella, tien vastapuolella. |
| Luonti: 16.5.2008 |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Paraisten kirkko 1000014838, kirkkorakenteet