 |
| Varsinais-Suomi | |
| Rusko | |
| Ruskon kirkko | 200516 |
| Kiinteistötunnus: | 704-404-4-217; |
| Kylä tai kaupunginosa: | KIRKONKYLÄ |
| Osoite: | Ruskon kirkkotie 17, 21290 Rusko |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Korkealla mäellä, keskiaikaisen asiakirjan mukaan "in monte Ruscho" sijaitseva Ruskon kivikirkko kuuluu Suomen pienimpiin. Kirkon eteläpuolella olevalla luonnontilaisena säilyneellä kallioisella katajamaalla on todettu olevan rikas keskiaikaisperäinen kasvillisuus.
Kirkon itäpäädyn tiilikoristelu koostuu suuresta tasahaaraisesta rististä ja sen ympärille olevista komerosyvennyksistä. Länsipäädyn tiilinen yläosa on uusittu 1600-luvulla. Sisätilaltaan viehättävän kirkon kirkkosali on yksilaivainen ja nelitraveinen, tähtiholvit on rakennettu kilpikaarien ja pilasterien varaan. Holvaus muistuttaa muodoltaan Turun tuomiokirkon keskilaivan tähtiholvisarjaa. Tynnyriholvattu sakaristo on runkohuonetta vanhempi. Kirkossa on säilynyt kaksi keskiaikaista tiilestä muurattua alttaria, itäseinään muurattu pääalttari sekä pohjoisseinustalla sakaristoon johtavan oviaukon itäpuolella sivualttari, todennäköisesti Maria-alttari, joka toimii saarnastuolin jalustana. Kiinteä sisustus on osin peräisin 1920-luvulla tehdystä restauroinnista. Ovelliset penkkikorttelit, sivupenkit kuorissa ja papinpenkit alttarin kummankin puolen sekä seurakunnan poikamiesten 1781 lahjoittama kaappikello luovat kirkkoon harmonisen tunnelman. Kirkon kaakkoispuolella sijaitseva punaiseksi maalattu kellotapuli on vuodelta 1744. Sen kivinen alaosa on sisustettu ruumishuoneeksi 1927. Kirkkotarhan vanha puusto osoittaa sen laajuuden 1800-luvulla. Ruskon Märttelän kylästä kotoisin olleen Piispa Maunu I muistomerkki on vuodelta 1929 ja Amos Andersonin lahjoittama. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Lähteet |
| Tove Riska, Ruskon kirkko. Suomen kirkot 2. Helsinki 1961.
Eija Suna, Ruskon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 1. Turku 1987. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. SKS 2007. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 29.5.2008 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Kellotapuli |
|
||||||
| Kuvaus |
| Kirkon kaakkoispuolella sijaitseva punaiseksi maalattu kellotapuli on vuodelta 1744. Sen kivinen alaosa on sisustettu ruumishuoneeksi 1927. |
| Luonti: 21.5.2008 |
|
||||||||||||||
| Kirkko |
|
||||||||
| Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Korkealla mäellä, keskiaikaisen asiakirjan mukaan "in monte Ruscho" sijaitseva Ruskon kivikirkko kuuluu Suomen pienimpiin. Kirkon eteläpuolella olevalla luonnontilaisena säilyneellä kallioisella katajamaalla on todettu olevan rikas keskiaikaisperäinen kasvillisuus.
Kirkon itäpäädyn tiilikoristelu koostuu suuresta tasahaaraisesta rististä ja sen ympärille olevista komerosyvennyksistä. Länsipäädyn tiilinen yläosa on uusittu 1600-luvulla. Sisätilaltaan viehättävän kirkon kirkkosali on yksilaivainen ja nelitraveinen, tähtiholvit on rakennettu kilpikaarien ja pilasterien varaan. Holvaus muistuttaa muodoltaan Turun tuomiokirkon keskilaivan tähtiholvisarjaa. Tynnyriholvattu sakaristo on runkohuonetta vanhempi. Kirkossa on säilynyt kaksi keskiaikaista tiilestä muurattua alttaria, itäseinään muurattu pääalttari sekä pohjoisseinustalla sakaristoon johtavan oviaukon itäpuolella sivualttari, todennäköisesti Maria-alttari, joka toimii saarnastuolin jalustana. Kiinteä sisustus on osin peräisin 1920-luvulla tehdystä restauroinnista. Ovelliset penkkikorttelit, sivupenkit kuorissa ja papinpenkit alttarin kummankin puolen sekä seurakunnan poikamiesten 1781 lahjoittama kaappikello luovat kirkkoon harmonisen tunnelman. Kirkon kaakkoispuolella sijaitseva punaiseksi maalattu kellotapuli on vuodelta 1744. Sen kivinen alaosa on sisustettu ruumishuoneeksi 1927. Kirkkotarhan vanha puusto osoittaa sen laajuuden 1800-luvulla. Ruskon Märttelän kylästä kotoisin olleen Piispa Maunu I muistomerkki on vuodelta 1929 ja Amos Andersonin lahjoittama. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Keskiaikainen. Rusko mainittiin seurakuntana ensimmäisen kerran 1337, mutta se lienee vanhempi. Vuodesta 1340 lähtien se oli Turun tuomiorovastin anneksina. Vuonna 1577 Rusko liitettiin kappelina Maskuun. Itsenäisenä seurakuntana se on ollut vasta vuodesta 1907 lähtien. Ruskosta on erotettu 1638 perustettu Vahdon eli Puuruskon seurakunta.
Kirkko restauroitiin viimeksi 1927 arkkitehti A.W. Ranckenin laatiman suunnitelman mukaan. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
|
||||||||||||||
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Ruskon kirkko 1000014844, kirkkorakenteet