 |
| Kanta-Häme | |
| Hattula | |
| Hattulan Pyhän Ristin kirkko | 200549 |
| Kiinteistötunnus: | 82-403-881-1; |
| Kylä tai kaupunginosa: | HURTTALA |
| Osoite: | Vanhankirkontie 41 |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Uskonnon harjoittaminen |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1440-1480 Arvioitu ajankohta |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Keskiajalla pyhiinvaelluskohteena tunnettu Hattulan Pyhän Ristin kirkko on kuuluisa maalauksistaan.
Kirkko on muista keskiaikaisista maaaseutukirkoista poiketen rakennettu näkyviltä seinäpinnoiltaan tiilestä. Tiilen valitseminen nykyisen kirkon rakennusmateriaaliksi liittää sen Hämeen linnan rakennusvaiheisiin. Ainoastaan myöhemmin uusitut asehuone ja eteläseinän kontreforit ovat harmaakiveä. Päädyissä on ristikuviot ja muototiilistä sommiteltuja koristenauhoja. Ulkonurkissa on kontreforit. Sakaristo ja asehuone ovat toisiaan vastapäätä. Länsi-ikkunan yläpuolella sekä kontreforien ulkonurkissa on kasvo-aiheiset maskit. Kaksi pilaririviä jakaa nelitraveisen kirkkosalin kolmeen tasakorkeaan laivaan, joista keskimmäinen on sivulaivoja leveämpi. Kirkkosalin ohella myös sakariston seinä- ja holvipinnat on peitetty kalkkimaalauksilla. Niitä on myös asehuoneen alkuperäisenä säilyneessä itäseinässä. Kirkon keskiaikaisista veistoksista merkittävimmät ovat ns. Liedon mestarin Neitsyt Maria, krusifiksi, Pyhä Olavi, Ristinkantoryhmä sekä Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. Kiinteästä sisustuksesta on säilynyt kaksi saarnastuolia. Lepaan kartanon omistajien 1550 lahjoittama nelisivuinen jalaton saarnastuoli on Suomen vanhin. Kristoforos veistoksen kannattelema uudempi saarnastuoli on vuodelta 1701. Vanhempaa esineistöä kirkossa on puinen kasteallas 1400-luvun jälkipuoliskolta sekä seitsemän 1600-luvun hautajaisvaakunaa. Nils Schillmarkin Pyhää ehtoollista kuvaava alttaritaulu on vuodelta 1782. Kiviaidan ympäröimä kirkkotarha lienee jo keskiajalla ollut nykyisen laajuinen. Sinne johtavat etelä- ja pohjoispuolella olevat läpikäytävät. Intendenttikonttorissa laaditun piirustuksen mukaan rakennettu kellotapuli kirkon länsipuolella on vuodelta 1813. Kirkon lounaispuolella oleva A.F. Granstedtin suunnittelema vaaleaksi rapattu kolmikerroksinen pitäjänmakasiini on valmistunut 1840. Se toimii nykyisin Pyhän Ristin kirkon opastuskeskuksena ja kahvilana. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Lähteet |
| Lars Pettersson, Till frågan om Hattulamålningarnas donatorer. Finska Vetenskaps-Societetens Årsbok 1981.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Hattulan Pyhän Ristin kirkko. Hattulan ja Tyrvännön kirkot. Suomen kirkot 20. Museovirasto 1997. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 29.5.2008 |
| Lähteet |
| Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2007. |
| Luonti: 23.1.2011 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Kirkko |
|
||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Keskiajalla pyhiinvaelluskohteena tunnettu Hattulan Pyhän Ristin kirkko on kuuluisa maalauksistaan.
Kirkko on muista keskiaikaisista maaaseutukirkoista poiketen rakennettu näkyviltä seinäpinnoiltaan tiilestä. Tiilen valitseminen nykyisen kirkon rakennusmateriaaliksi liittää sen Hämeen linnan rakennusvaiheisiin. Ainoastaan myöhemmin uusitut asehuone ja eteläseinän kontreforit ovat harmaakiveä. Päädyissä on ristikuviot ja muototiilistä sommiteltuja koristenauhoja. Ulkonurkissa on kontreforit. Sakaristo ja asehuone ovat toisiaan vastapäätä. Länsi-ikkunan yläpuolella sekä kontreforien ulkonurkissa on kasvo-aiheiset maskit. Kaksi pilaririviä jakaa nelitraveisen kirkkosalin kolmeen tasakorkeaan laivaan, joista keskimmäinen on sivulaivoja leveämpi. Kirkkosalin ohella myös sakariston seinä- ja holvipinnat on peitetty kalkkimaalauksilla. Niitä on myös asehuoneen alkuperäisenä säilyneessä itäseinässä. Kirkon keskiaikaisista veistoksista merkittävimmät ovat ns. Liedon mestarin Neitsyt Maria, krusifiksi, Pyhä Olavi, Ristinkantoryhmä sekä Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. Kiinteästä sisustuksesta on säilynyt kaksi saarnastuolia. Lepaan kartanon omistajien 1550 lahjoittama nelisivuinen jalaton saarnastuoli on Suomen vanhin. Kristoforos veistoksen kannattelema uudempi saarnastuoli on vuodelta 1701. Vanhempaa esineistöä kirkossa on puinen kasteallas 1400-luvun jälkipuoliskolta sekä seitsemän 1600-luvun hautajaisvaakunaa. Nils Schillmarkin Pyhää ehtoollista kuvaava alttaritaulu on vuodelta 1782. Kiviaidan ympäröimä kirkkotarha lienee jo keskiajalla ollut nykyisen laajuinen. Sinne johtavat etelä- ja pohjoispuolella olevat läpikäytävät. Intendenttikonttorissa laaditun piirustuksen mukaan rakennettu kellotapuli kirkon länsipuolella on vuodelta 1813. Kirkon lounaispuolella oleva A.F. Granstedtin suunnittelema vaaleaksi rapattu kolmikerroksinen pitäjänmakasiini on valmistunut 1840. Se toimii nykyisin Pyhän Ristin kirkon opastuskeskuksena ja kahvilana. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| keskiaikainen. Korjauksia 1887, 1975 (Museovirasto), 1979. Hattula kuului jo esihistoriallisella ajalle pysyvästi asuttuun alueeseen Hämeessä. Seurakunta mainittiin asiakirjalähteissä ensimmäisen kerran 1300-luvun alussa. Kirkko rakennettiin valmiiksi yhtenäisen rakennusperiodin aikana, joka oletetaan tapahtuneeksi 1300-luvun lopussa tai 1400-luvun alussa. Pyhiinvaelluspaikkana Pyhän Ristin kirkko mainittiin 1405 ja 1411. Kalkkimaalauksin kirkko varustettiin piispa Arvid Kurjen aikana todennäköisesti vuosien 1513-1516 välisenä aikana ja niiden lahjoittajana oli Hämeen linnan päällikkönä toiminut Åke Jöransson Tott yhdessä vaimonsa Märta Bengsdotter Ulvin kanssa.
Ensimmäinen suurkorjaus kirkossa tehtiin 1580-luvulla salamaniskun jälkeen. Vastaava onnettomuus kirkkoa kohtasi 1752, jolloin kattotuolirakenteet jouduttiin uusimaan. Asehuone rakennettiin pääosiltaan uudelleen harmaakivestä 1790-luvulla, ikkunat laajennettiin kuori-ikkunoita ja länsi-ikkunaa lukuun ottamatta 1800-luvun alussa. Kirkko jäi pois käytöstä 1857, jolloin seurakunnan uusi tiilikirkko valmistui. Ensimmäiset kunnostukset kirkossa tehtiin 1889, jolloin myös kiinteä sisustus purettiin ja 1800-luvun alussa kalkitut seinä- ja pilarimaalaukset paljastettiin. Maalaukset on viimeksi konservoitu 1980-luvulla. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
|
||||||||||||||
| Tapuli |
|
||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Kellotapuli on vuodelta 1813. Tapulin alaosa on luonnonkiveä, yläosa punamullalla maalattua lautaa. Tapulin katto on muodoltaa lievästi pyöristetty kupli, joka on katettu paanuilla. Katon huippua koristaa rautainen kukkoviiri.
Kelloja on kaksi, ja ne ovat peräisin Karjalasta, Vuokselan kirkosta. Molemmat kellot on evakuoitu Vuokselasta vuonna 1944 ja asennettu Hattulan torniin vuonna 1963. Kellot ovat terästä, ja ne on valanut tamperelainen konepaja Lokomo vuonna 1928. Kellosarjaan on kuulunut myös kolmas kello, mutta se on rikkoutunut jo Vuokselassa venäläisten pudotettua sen kellotornista vuonna 1939. Molemmissa kelloissa on tekstinä Lokomo Tampere 1928. Kellotornissa aiemmin olleet kolme kelloa on siirretty Hattulan kirkkoon jo vuonna 1857. |
| Luonti: 15.10.2010 Viimeisin muutos: 26.6.2023 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 15.10.2010 Viimeisin muutos: 15.10.2010 | |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Hattulan Pyhän Ristin kirkko 1000014809, kirkkorakenteet