| Historia |
Iisalmen kirkkopitäjä muodostettiin 1620 Kuopion emäseurakunnan pohjoisosista. Se käsitti alkuaan koko Ylä-Savon alueen. Nykyiset Kiuruveden, Lapinlahden, Pielaveden, Sonkajärven ja Vieremän seurakunnat ovat aikoinaan perustettu sen alaisiksi kappeleiksi. Vanhakirkko on seurakunnan kolmas, ensimmäinen tuhoutui tulipalossa 1700, toinen kirkko, joka oli muodoltaan ristikirkko, purettiin nykyisen valmistuttua.
Kalajokelaisen kirkonrakentaja Simon Silvénin johdolla 1779-1780 rakennettu Iisalmen kirkko uudistettiin sisä- ja ulkoarkkitehtuuriltaan ja sisustukseltaan arkkitehti F.A. Sjöströmin laatiman ehdotuksen mukaisesti 1876, jolloin mm. sisäholvi purettiin.
Arkkitehti Rafael Blomstedtin suunnittelemassa ensimmäisiin puukirkkojen restaurointeihin kuuluvassa korjauksessa 1927 kirkko palautettiin alkuperäistä ominaislaatuaan vastaavaan asuun 1920-luvun barokkiklassista muotokieltä käyttäen. Tämän jälkeen kirkossa tehdyt muutokset ovat vähäiset.
Ylä-Savon seurakunnat (Iisalmi, Lapinlahti, Pielavesi, Sonkajärvi ja Varpaisjärvi) yhdistyivät Ylä-Savon seurakuntayhtymäksi 2011. |
| Luonti: 24.1.2014 Viimeisin muutos: 23.8.2021 |
| |
| Lähteet |
Tuomas Kortelainen, Iisalmen seurakunnan historia 1627-1977. Iisalmen seurakunta 1977.
Marja Terttu Knapas, Iisalmen emäseurakunta, Iisalmen kirkot. Ylä-Savon kirkot. Suomen kirkot 19. Museovirasto 1993.
|
| Luonti: 1.1.1900 |
| |
| Lähteet |
| Kirkon ympäristöstä on todennäköisesti vuosina 2013-2016 laadittu Selvitys Kustaa Aadolfin kiron alueen historiallisesta kehityksestä (Iisalmen kaupunki, kaupunkisuunnittelu, Hannele Kelavuori / Annaelina Isola, päiväämätön). |
| Luonti: 23.8.2021 |
| |
takaisin
Kuvaus
Rakennukset ja rakennelmat
Koljonvirta 1997, kulkuväylät, tapahtumapaikat