Puukirkko. Sulkuejärven tuntumassa sijaitseva Kihniön paanukattoinen puukirkko on pitkäkirkko, jonka alttaripäädyssä on sakaristo ja toisessa päädyssä kaksi pientä eteishuonetta. Satulakaton huipulla on kattoratsastaja.
Kolmilaivaisen kirkkosalin keskilaiva on taitekattoinen, sivulaivat ovat tasakattoiset. Alttaritaulu on kihniöläisen Germund Paaerin Minä seison ovella ja kolkutan vuodelta 1939.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Lähteet
Markku Haapio ja Laura Luostarinen (toim.), Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. Lieto 1980.
Puukirkko. Sulkuejärven tuntumassa sijaitseva Kihniön paanukattoinen puukirkko on pitkäkirkko, jonka alttaripäädyssä on sakaristo ja toisessa päädyssä kaksi pientä eteishuonetta. Satulakaton huipulla on kattoratsastaja.
Kolmilaivaisen kirkkosalin keskilaiva on taitekattoinen, sivulaivat ovat tasakattoiset. Alttaritaulu on kihniöläisen Germund Paaerin Minä seison ovella ja kolkutan vuodelta 1939.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Kihniön kirkko rakennettiin 1915-1916 arkkitehti Ilmari Launiksen piirtämänä.
Kihniön erottaminen Parkanon seurakunnasta tapahtui 1918.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.
Linkit Museoviraston muihin aineistoihin
Kulttuuriympäristön tutkimusraportit / rakennettu ympäristö