 |
| Uusimaa | |
| Inkoo | |
| Inkoon kirkko | 200857 |
| Kiinteistötunnus: | 149-452-1-126 /2; |
| Kylä tai kaupunginosa: | PRÄSTGÅRDEN |
| Osoite: | Ola Westmanin puistotie 12, 10210 Inkoo |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Uskonnon harjoittaminen |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Inkoon Pyhälle Nikolaukselle, merenkulkijoiden suojelijalle, omistettu harmaakirkko meren äärellä Inkoonjoen suussa liittyy Uudenmaan kivikirkkorakentamisen varhaisvaiheisiin. Kellotapuli ja kirkon koillispuolella oleva kirkkoherran pappila kivinavetoineen täydentävät kirkonkylän vanhinta rakennuskantaa.
Suorakaiteen muotoisen runkohuoneen pohjoisseinään liittyy sakaristo, asehuone on purettu. Kirkossa ei ole länsiportaalia. Itäpäädyn muista keskiaikaisista kirkoista poikkeava tiilikoristelu koostuu vaakanauhasta, sen päältä kohoavasta suuresta rististä sekä pyörökomeroryhmistä ristinvarren kummankin puolen. Jykevät kahdeksankulmaiset pilarit jakavat kirkkosalin kahteen laivaan. Nelitraveisessa runkohuoneessa sekä sakaristossa on yksinkertaiset ristiholvit. Kuorin seinä- ja holvimaalaukset ovat myöhäiskeskiaikaiset. Pohjoisseinän länsipäässä on Suomessa ainutlaatuinen fragmentaarisena säilynyt Kuolemantanssi-aiheinen maalaus. Kiinteä sisustus on perusilmeeltään empiretyylinen. Kirkossa on kaksi harvinaista takorautaista hautalaattaa 1700-luvulta sekä 2 1/2 vuoden ikäisenä 1613 kuolleen Raaseporin kreivi Joachim Philip Lejonhuvudin kalkkikivinen hautalaatta, joka lienee valmistettu kuvanveistäjä Arent Passerin työpajassa Tallinnassa. Kirkko sisältää paikalla olleeseen vanhempaan kivikirkkoon kuuluvia osia. Tämän kapeakuorisen, mahdollisesti länsitornillisen kirkon seinärakenteita on näkyvissä sekä pohjois- että länsiseinässä. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Historia |
| Keskiaikainen. 1200-luvun lopulle tai 1300-luvulle ajoitettavissa oleva kivikirkko laajennettiin nykymuotoonsa 1400-luvun lopulla. Kirkko paloi salaman sytyttämänä 1623. Isonvihan suuren venäläismiehityksen jälkeen kirkkoon tehtiin 1733-1734 uudet kattoristikot ja paanukatto, samalla päätyjä hieman madallettiin. Korjauksesta vastasi rakennus- ja muurarimestari Johan Friedrich Schultze. Kirkkoon avattiin kolme uutta ikkuna-aukkoa 1818 ja muut ikkunat laajennettiin rakennusmestari Mårten Tolpon johdolla.
Huonokuntoinen asehuone purettiin 1840-luvulla, jolloin myös kirkkosalin kiinteä sisustus uusittiin arkkitehti Jean Wikin laatiman ehdotuksen mukaan. Länsipäähän rakennetulle lehterille hankittujen urkujen julkisivut on toteutettu ruotsalaisen arkkitehti C.G. Blom Carlssonin piirustuksen mukaan. Kuorin kalkkimaalaukset restauroitiin 1953-1954. Viimeisin kunnostus kirkossa on tehty 1992 arkkitehti Carl-Johan Slotten johdolla. |
| Luonti: 6.8.2013 |
| Lähteet |
| A.W. Rancken, Ingå kyrka, Vördade minnen i nyländsk bygd. Ekenäs 1950.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. SKS 2007. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 29.5.2008 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Kirkko |
|
||||||||||
| Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Inkoon Pyhälle Nikolaukselle, merenkulkijoiden suojelijalle, omistettu harmaakirkko meren äärellä Inkoonjoen suussa liittyy Uudenmaan kivikirkkorakentamisen varhaisvaiheisiin. Kellotapuli ja kirkon koillispuolella oleva kirkkoherran pappila kivinavetoineen täydentävät kirkonkylän vanhinta rakennuskantaa.
Suorakaiteen muotoisen runkohuoneen pohjoisseinään liittyy sakaristo, asehuone on purettu. Kirkossa ei ole länsiportaalia. Itäpäädyn muista keskiaikaisista kirkoista poikkeava tiilikoristelu koostuu vaakanauhasta, sen päältä kohoavasta suuresta rististä sekä pyörökomeroryhmistä ristinvarren kummankin puolen. Jykevät kahdeksankulmaiset pilarit jakavat kirkkosalin kahteen laivaan. Nelitraveisessa runkohuoneessa sekä sakaristossa on yksinkertaiset ristiholvit. Kuorin seinä- ja holvimaalaukset ovat myöhäiskeskiaikaiset. Pohjoisseinän länsipäässä on Suomessa ainutlaatuinen fragmentaarisena säilynyt Kuolemantanssi-aiheinen maalaus. Kiinteä sisustus on perusilmeeltään empiretyylinen. Kirkossa on kaksi harvinaista takorautaista hautalaattaa 1700-luvulta sekä 2 1/2 vuoden ikäisenä 1613 kuolleen Raaseporin kreivi Joachim Philip Lejonhuvudin kalkkikivinen hautalaatta, joka lienee valmistettu kuvanveistäjä Arent Passerin työpajassa Tallinnassa. Kirkko sisältää paikalla olleeseen vanhempaan kivikirkkoon kuuluvia osia. Tämän kapeakuorisen, mahdollisesti länsitornillisen kirkon seinärakenteita on näkyvissä sekä pohjois- että länsiseinässä. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Keskiaikainen. 1200-luvun lopulle tai 1300-luvulle ajoitettavissa oleva kivikirkko laajennettiin nykymuotoonsa 1400-luvun lopulla. Kirkko paloi salaman sytyttämänä 1623. Isonvihan suuren venäläismiehityksen jälkeen kirkkoon tehtiin 1733-1734 uudet kattoristikot ja paanukatto, samalla päätyjä hieman madallettiin. Korjauksesta vastasi rakennus- ja muurarimestari Johan Friedrich Schultze. Kirkkoon avattiin kolme uutta ikkuna-aukkoa 1818 ja muut ikkunat laajennettiin rakennusmestari Mårten Tolpon johdolla.
Huonokuntoinen asehuone purettiin 1840-luvulla, jolloin myös kirkkosalin kiinteä sisustus uusittiin arkkitehti Jean Wikin laatiman ehdotuksen mukaan. Länsipäähän rakennetulle lehterille hankittujen urkujen julkisivut on toteutettu ruotsalaisen arkkitehti C.G. Blom Carlssonin piirustuksen mukaan. Kuorin kalkkimaalaukset restauroitiin 1953-1954. Viimeisin kunnostus kirkossa on tehty 1992 arkkitehti Carl-Johan Slotten johdolla. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
|
||||||||||||||
| Tapuli |
|
||||||||
| Kuvaus |
| Kirkon kaakkoispuolella olevan kellotapulin pohjakerros lienee keskiaikainen. 1730-luvun lopussa rakennusmestari Schultzen johdolla laajennetun kiviosan päälle rakennettiin kolmikerroksinen puutapuli, jonka alin kerros on toiminut makasiinina. |
| Luonti: 1.1.1900 |
|
||||||||||||||
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
||||||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Inkoon kirkko 1000014818, kirkkorakenteet