Pedersören seurakunta lienee perustettu 1200-luvun loppupuolella. Pitäjä oli alun perin erittäin laaja ulottuen Lohtajalta Munsalaan. Ensimmäinen puinen pitäjäkirkko rakennettiin 1200-luvun loppupuolella.
Kivikirkon rakentaminen tuli todennäköisesti ajankohtaiseksi 1500-luvun alussa. Keskiaikaisesta kivikirkosta on seinäosiltaan säilynyt sakaristo, runkohuoneen itä- ja länsiosat sekä länsitorni.
Keskiaikaisen runkohuoneen (ulkomitta 32 x 12,7) seinät on muurattu verraten pienikokoisista kivistä tasaisin kerroksin. Ikkunoista ovat alkuperäisillä paikoillaan kuori-ikkuna sekä eteläseinän itäisin ja läntisin ikkuna, niiden muotoa muutettiin 1700-luvulla. Tornin solakka muuriosa on 22 m korkea., suipon tornihuipun kärjestä kohoava risti on n. 60 m korkeudessa.
Sisätilassa ei mikään muistuta keskiajasta, vaan se on 1787-1795 uudistustöiden tulos.
Isovihan aikana 1700-luvun alussa kirkko kärsi suuria vahinkoja. Kirkko oli myös käymässä ahtaaksi. Pitkällisten valmistelujen jälkeen ryhdyttiin kirkon restaurointiin 1787. Tehtävä uskottiin 33-vuotiaalle Jacob Rijfille, joka loistavalla tavalla suoritti kotiseutunsa hänelle antaman tehtävän. Pitkäkirkko muutettiin ristikirkoksi rakentamalla keskiaikaisen runkohuoneen etelä- ja pohjoispuolelle ristivarret. Itäpäätyyn rakennettiin uusklassinen pylväistö.
Kirkon tornin puuosat, urut, ja Pekka Halosen 1886 maalaama alttaritaulu tuhoutuivat kohtalokkaassa tulipalossa heinäkuussa 1985. Tulipalon jälkeen kirkko restauroitiin ja vihittiin uudelleen käyttöön adventtina 1986.
Kirkon arvoesineisiin kuuluu 1400-luvulta peräisin oleva madonnapatsas ja 1950-luvun kaivauksissa löytynyt kastemalja. |
Markus Hiekkanen: Suomen keskiajan kivikirkot. Helsinki, 2007.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.
Lakeuden kirkot. Helsinki, 1987.
Lars Pettersson, Kyrkor och klockstaplar på svenska Österbotten. Svenska Österbottens historia V. Vasa 1985.
Åke Sandholm, Något om en medeltida kyrkklocka och dess öden. Acta Campanologica 4/1973. |