Vanhan Vaasan Alkulan alue liittyy tupakkateollisuuden alkuun Pohjanmaalla 1700-luvulla. Kauppaneuvos Abraham Falander (myöhemmin aateloituna Wasastjerna) osti tupakkaplantaasin asuin- ja kuivaushuoneineen ja myllyineen kauppias Johan Bladhilta vuonna 1774. Bladh oli aloittanut tupakkamanufaktuurin vuonna 1745. Kauppaneuvokselta tupakkatehdas alueineen ja rakennuksineen siirtyi hänen pojalleen Gustaf August Wasastjernalle, joka myi sen vuonna 1843 majuri Carl von Willebrandille, joka taas myi osan alueesta vuonna 1847 August Alexander Levónille. Levón nimesi tilan Alkulaksi ajan hengen mukaisesti. Tuolloin Alkulan päärakennus oli jo paikallaan. Päärakennuksesta ei löydy merkintöjä kartoista eikä piirustuksista 1700-luvun puolelta.
Levón perusti Alkulaan kemiallisen tehtaan joka valmisti lyijyvalkoista ja etikkaa. Alkulassa jauhettiin myös viljaa ja valmistettiin mineraalivettä. Maat olivat kaupungin lahjoitusmaita, joista Levón maksoi vuokraa. Alkulan mailla oli useita rakennuksia, mm. tehdasrakennus päärakennuksen luoteispuolella, leivintupa, asuinrakennuksia ja ulkorakennuksia. Päärakennuksen päädyissä oli lisäsiivet, jotka purettiin viimeistään vuonna 1879. Nykyiset kaksikerroksiset kuistit on rakennettu vuosien 1880 – 1929 välillä. Alkula säilyi sijaintinsa vuoksi Vaasan palossa vuonna 1852. Levón siirsi myllytoimintansa uuteen kaupunkiin ja Alkula siirtyi uusille omistajille.
Alkulan alue myytiin huutokaupassa kauppias Hjalmar Nordgrenille vuonna 1876. Osa rakennuksista purettiin, osa myytiin muille ostajille ja siirrettiin pois alueelta. Kaupungin omistamaa lahjoitusmaata rakennuksineen vuokrattiin osina yksityishenkilöille 1900-luvun alusta lähtien. Alkulan päärakennusta käytettiin asuntona. Ennen II maailmansotaa rakennus myytiin sisaruksille Verner Sand ja Elsa Gren, jonka jälkeen siinä on ollut kahden perheen asunnot 1970-luvulle saakka ja sen jälkeen rakennus oli pitkään tyhjillään. Vuonna 1994 rakennus peruskorjattiin 4H-yhdistyksen toimitiloiksi ja asunnoksi. |