Kanta-Häme | |
Hämeenlinna | |
Katisten kartano | 200992 |
Kiinteistötunnus: | 109-418-5-114-5; |
Muu tunnus: | RN:o 5:104 Katinen |
Kylä tai kaupunginosa: | Mäskälän kylä |
Osoite: | Katistentie 91 13210 HÄMEENLINNA |
Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Kartanot |
Ajoitus: | Rakentaminen 1780-1930 Arvioitu ajankohta |
takaisin |
Kuvaus |
Katisten kartanon rakennuskanta ilmentää omaperäisellä tavalla 1800-luvun loppupuolen kartanorakentamisen klassismista vapautuneita tyylillisiä tavoitteita, jotka kuvastuvat mm. epäsymmetriana, rapattujen pintojen ja tiiliseinien kaariaiheissa ja keskirisaliitin pääportaan sommitelmassa.
Punatiilinen päärakennus on vuosilta 1860-62. Rakennuksen kiinteä sisustus on varsinkin toisessa kerroksessa säilynyt alkuperäisenä. Merkittävin huonetila on suuri juhlasali alkuperäisine seinäpinnoitteineen, ootrattuine ovineen, parketteineen ja suurine kaari-ikkunoineen. Pihapiiriin kuuluu myös vanhempi, 36 metriä pitkä päärakennus, jonka vanhimmat osat ovat oletettavasti 1700-luvun loppupuolelta. Nykyasunsa se on saanut 1800-luvulla. Tiilikoristeinen, harmaakivinen makasiini on 1800-luvun puolivälistä, harmaakivinen talli ja tiilinavetta 1920-luvulta. Lisäksi pihapiirissä on pajarakennus, entinen kanala ja vaunuvaja 1900-luvun alusta. Kartanon päärakennus sijaitsee samanikäisen puiston keskellä. Puutarhaa ympäröivät kiviaidat ja puutarhan kiviladelma ovat todennäköisesti peräisin 1860-luvun nälkävuosilta. Kartanon lähiympäristöstä tunnetaan lukuisia rautakautisia kalmistoja. Kartanon itäpuolella, Katumajärven rannalla, kulkee vanha maantie. Kartanon ympäristössä on useita rautakautisia hautaraunioita ja kalmistoja. |
Luonti: 30.12.2010 Viimeisin muutos: 30.12.2010 |
Historia |
Historia |
Katisten ratsutila on muodostunut 1630-luvulla kolmesta Mäiskälän kylän talosta. Kankaisten kylä kuului Katisten omistuksiin 1600-luvulla. Kruununmylly on kuulunut Katisten omistukseen 1700-luvulta. 1800-luvun lopulla muös Katumajärven itäpuoliset alueet ns. Paavolankulma liitettiin Katisiin.
Katisten kartano muodostui 1800-luvun alkupuolella vanhasta Kantolan säteristä ja Mäskälän kylän Katisten rusthollista. Mäiskälän asutuksen pitkistä juurista todistavat kartanon ympäristön lukuisat rautakautiset hautarauniot ja kalmistot. Katisten tilan nykyisen päärakennuksen rakennutti vuosina 1860-1862 hämeenlinnalainen tukkukauppias J.F. Lönnholtz yhtä aikaisesti kaupunkitalonsa kanssa. Suunnittelijana oli todennäköisesti lääninarkkitehti C.A. Edelfelt, mutta myös hänen nuoren apulaisensa lääninkonduktööri Alred. Cavenin osuus suunnitteluun on mahdollista. Tyyliltään rakennus liittyy aikakautensa uusgoottilaiseen virtaukseen. Kartanoa ympäröivät kiviaidat ja puutarhan kiviladelma on tehty nälkävuosien aikana 1867-1868. Katisten kartanon maisemakokonaisuuteen liittyy lisäksi Katumajärven länsipuolella vanha maantien, jonka varrella on säilynyt yksi kartanon muonamiehen mökeistä. Katisten kartano on suojeltu rakennussuojelulailla vuonna 1990. Juhlasali ja siihen liittyvät eteistilat, talvipuutarha ja päätykamarit on konservoitu 1990-luvun alussa. Päärakennus on suojeltu rakennussuojelulailla. |
Luonti: 30.12.2010 Viimeisin muutos: 20.3.2012 |
Lähteet |
Marja Ivars, Lauri Putkonen, Kyliä ja kortteleita. Hämeeninnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hämeenlinna 2003. |
Luonti: 20.3.2012 Viimeisin muutos: 20.3.2012 |
Suojelu |
Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätöspvm: | 31.5.1990 |
Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: SUOJELUMÄÄRÄYKSET
1. Kaikkien rakennusten ulkoasu on säilytettävä periaatteessa ennallaan myös korjaustoimenpiteiden yhteydessä. 2. Entisen päärakennuksen kiinteä sisustus sekä nykyisen päärakennuksen kiinteä sisustus keittiötä lukuunottamatta on säilytettävä periaatteessa ennallaan myös korjaustoimenpiteiden yhteydessä. Lisäksi nykyisen päärakennuksen toisen kerroksen juhlasalia ja siihen liittyviä eteistiloja ja verantaa korjattaessa on niiden nykyiset pintakerrokset ja käsittelyt säilytettävä tai konservoitava niin, että niiden alkuperäinen luonne säilyy. 3. Puiston hoidossa on pyrittävä sen nykyisen tai alkuperäiseksi katsottavan muodon säilyttämiseen. 4. Rakennuksia ja aluetta tulee hoitaa siten, että niiden kulttuurihsitoriallinen arvo ei vähäne. Rakennusten ja ympäristön käytön tulee olla sopusoinnussa niiden perinteisten tai nykyisen käyttötavan ja tarkoituksen kanssa. 5. Museovirastolla on oikeus antaa tarkempia ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta sekä antaa niistä vähäisiä poikkeuksia. |
|
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 12.2.2014 | |
Rakennukset ja rakennelmat |
Entinen päärakennus |
|
Kuvaus |
Kartanon vanha päärakennus on hirsirakenteinen, satulakattoinen ja 36 metriä pitkä. Sen vanhimmat osat ovat oletettavasti 1700-luvun loppupuolelta, nykyinen ulkoasu 1800-luvulta. Vanha päärakennus sijaisee etupihalla poikittain tiiliseen päärakennukseen nähden. |
Luonti: 30.12.2010 Viimeisin muutos: 20.3.2012 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätöspvm: | 31.5.1990 |
Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 12.2.2014 | |
Entinen viljamakasiini |
|
Kuvaus |
Harmaakivinen makasiini on ilmeisesti 1800-luvun puolivälistä. Se on kunnostettu kokoustilaksi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. |
Luonti: 30.12.2010 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätöspvm: | 31.5.1990 |
Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 12.2.2014 | |
Päärakennus |
|
Kuvaus |
Katisten tilan nykyisen päärakennuksen rakennutti vuosina 1860-1862 hämeenlinnalainen tukkukauppias J.F. Lönnholtz yhtä aikaisesti kaupunkitalonsa kanssa. Suunnittelijana oli todennäköisesti lääninarkkitehti C.A. Edelfelt, mutta myös hänen nuoren apulaisensa lääninkonduktööri Alfred Cavénin osuus suunnitteluun on mahdollista.
Piirustusten puuttuessa varmaa tietoa ei ole saatavilla, mutta on myös mahdollista, että kartano on suunniteltu heidän yhteistyönään. Rakennuksen kiinteä sisustus on varsinkin toisessa kerroksessa säilynyt alkuperäisenä. Merkittävin huonetila on suuri juhlasali alkuperäisine seinäpinnoitteineen, ootrattuine ovineen, parketteineen ja suurine kaari-ikkunoineen. Juhlasali ja siihen liittyvät eteistilat, talvipuutarha ja päätykamarit on konservoitu 1990-luvun alussa. Päärakennus on suojeltu rakennussuojelulailla. Uusgotiikkaa edustavaa kartanorakennusta ympäröi laaja puisto. |
Luonti: 30.12.2010 Viimeisin muutos: 12.2.2014 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätöspvm: | 31.5.1990 |
Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset. | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 12.2.2014 | |
Liitetiedostot |
Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
× | ||
< | > | |