Hattulan keskiaikaisen kirkon asehuoneen länsiseinän pohjoisosa on 1980-luvun kuluessa pullistunut vähitellen ulospäin ja sortumisvaara oli vuonna 1986 suuri. Rakennushistorian osaston restaurointisuunnitelmien toteuttaminen edellytti seinän vieressä tehtävää arkeologista tutkimusta. Samassa yhteydessä suoritettiin myös seinän rakennusarkeologisia tutkimuksia. Seinä korjattiin samana kesänä tutkimuksissa saatujen viitteiden ja alkuperäisen korjaussuunnitelman mukaan.
Kaivaus tehtiin seinän vieressä 2 metrin levyisellä alueella, joka ulottui muurin keskiosassa olevasta kontreforista runkohuoneen eteläseinään. Kulttuurikerros, vahvuudeltaan 1,2-1,4 metriä koostui karkeasta moreenista, jossa oli runsaasti orgaanista ainetta, kalkkilaastipurua ja tiilenpaloja. Hautauksista oli jäljellä irtoluita ja kirstunpaloja, yhtään ehjää hautausta ei tavattu. Koko maamassa seulottiin (seulan silmäkoko 8 mm), mutta yhtään 1900-lukua vanhempaa esinettä tai rahaa ei löydetty.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että seinän viimeaikainen ja todennäköisesti myös aikaisempi (mm. 1700-luvulla) rappeutuminen johtuu perustusten heikkoudesta: muuria on rakennettu purkumassojen, osa ilmeisesti kiintokallion päälle. Tieteellisesti kaivaus ja rakennustutkimus oli antoisa, sillä nyt kyettiin osoittamaan, että kirkko on keskiajalla syntynyt yhtenäisen suunnittelun tuloksena. Kaivauksissa nimittäin löytyi alkuperäinen perustus ja sen päällä yksi kerros tiiliä. Samoin voitiin runkohuoneen eteläseinässä, asehuoneen länsiseinän kohdalla havaita alkuperäiset sidetiilet. Siten asehuone on rakennettu tiilestä kuten muukin kirkko, mutta myöhemmin on sen etelä- ja länsiseinä muurattu uudelleen kivestä.
Tutkimuksissa löytyi myös pullistuneen manttelimuurin takaa kontreforin vieressä ollut kulku- tai valoaukon paikka. Toinen samanlainen löytyi tästä hiukan pohjoiseen. |
takaisin
Kuvaus
Hattulan Pyhän Ristin kirkko 1000014809, kirkkorakenteet