 |
| Helsinki | |
| Vartiokylän linnavuori | 91400004 |
| Hoitoalue: | Uusimaa |
| Hoitotaho: | muu |
| Ajoitus: | keskiaikainen |
| Tyyppi: | puolustusvarustukset, muinaislinnat |
| Koordinaatit: | ETRS-TM35FIN P: 6677471 I: 395863 |
| Pinta-ala: | 2.20 ha |
| Peruskartta: | Vuosaari 203409 |
| Luonti: 1.1.1900, Viimeisin muutos: 7.10.2024 | |
 takaisin |
|
 Yleiskuvaus |
| Vartiokylän linnavuori on pääkaupunkiseudun ainoa tunnettu muinaislinna. Se sijaitsee Vartiokylänlahden pohjukassa luontaisesti jyrkkärinteisellä kalliolla noin 1,3 km Puotilan kirkosta koilliseen. Tutkimusten perusteella linnoitus ajoittuu keskiaikaan. Muinaisen linnoitustoiminnan lisäksi muinaisjäännöksessä on nuorempia, 1. maailmansotaan liittyviä linnoitusjäänteitä.
Nykyisellään linnavuoren lakea kiertää yksin- ja paikoin kaksinkertainen vallitus, joka muodostuu vielä osittain ehjänä säilyneestä kylmämuuratusta kivimuurista. Linnan pohjoispuolella matalammalla kallion muodostamalla terassilla on jäänne kolmannesta vallista, joka voi kuitenkin ajoittua muinaislinnaa nuoremmaksi. Tunnettu muinainen asutus ympäristössä ajoittuu keskiaikaan ja lähimmät tunnetut esihistorialliset kiinteät muinaisjäännökset ovat ajoitukseltaan pronssikautisia. Linnavuoren juurelta läheltä rantaa on löydetty Yliskylän tyypin keihäänkärki, joka ajoittuu rautakauteen 500-600-luvuille. Linnavuorella on suoritettu koekaivaus vuonna 1973, jonka aikana restauroitiin joitakin vallin rikkoutuneita osia. Lisäksi tutkittiin maakumpareen koilliskulmasta liedeksi epäilty pyöreähkö kiviympyrä. Vuonna 2002 linnavuorella tehtiin lisää kaivauksia. Viimemainituissa tutkimuksissa linnan laelta paljastui 10 metriä pitkän ja noin 6 – 8 metriä leveän rakennuksen jäänteet aluskiviriveineen. Rakennus on ehkä ulottunut vallirakenteisiin saakka tai se on ollut osa laen puolustusvarustusta. Linnavuori on tyypiltään myöhäisrautakautinen ja/tai varhaiskeskiaikainen linna. Vuoden 2002 kaivaustutkimusten mukaan linna ajoittuu keskiajalle, mahdollisesti Sipoon Sibbesborgin ja Porvoon linnamäen rakentamiskauteen 1300-luvulle. Löytöjen vähäisyys, samanikäisyys ja vaatimattomuus osoittavat linnan olleen käytössä vain lyhyen ajan, ehkäpä vartiopaikkana. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915 Vartioharjun ja Puotinharjun alueelle alettiin rakentaa Helsinkiä kiertävän linnoitusketjun tukikohtaa n:o V. Pääosa tukikohdan rakenteista on kadonnut myöhemmän rakentamisen takia, mutta Vartiokylän linnanvuoren rinteillä on säilynyt tukikohdan luola 7 (tukikohta V:7) ja asema 8 (tukikohta V:8). Ne muodostavat yhdessä linnavuoren kanssa mielenkiintoisen historiallisen kokonaisuuden ja osoittavat paikan strategista merkitystä eri aikoina ja erilaisissa olosuhteissa. Luola 7 on louhittu kallioon ja sen seinät ja lattia on valettu betonista. Aaltopeltikatto ja ovet on myöhemmin poistettu. Seinällä on ollut mahdollisesti I maailmasodan aikainen maalaus, mutta se on peittynyt spraymaalauksiin. Aseman 8 muodostavat kallioon louhitut haudat, jotka on suurelta osin varustettu betonilla. Asemaan kuuluu myös tulipesäkkeitä ja suojahuoneita sekä kolme kallioon louhittua, rakentamatonta kuoppaa. Tulipesäkkeitä on myöhemmin räjäytetty ja huoneista on poistettu katot. Kohde on jäänyt omakoti- ja matalien rivitalojen keskelle. Pohjoispuolella on avointa maastoa ja linnavuoren huipulta avautuu näkymä Vartiokylänlahdelle. Kohde on osittain vaarallinen, sillä siellä on mm. jyrkkiä pudotuksia linnavuoren laelta ja suojahuoneiden sekä yhdys- ja taisteluhautojen reunoilta. Alueella liikuttaessa on oltava varovainen ja vaarallisuus on tärkeä huomioida erityisesti lasten kanssa paikalla käydessä. Kiinteistö on siirtynyt vuonna 2014 Senaattikiinteistöjen hallinnoitavaksi. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 18.10.2024 |
| Osa-alueet |
| 1 Linnan laki ja kalliorinteet | 1.20 ha |
| 2 Omakotitontti | 0.40 ha |
| 3 Maailmansodan linnoitteet | 0.60 ha |
| Yleissuunnitelma |
| Laatija: | Päivi Maaranen/päivitys 12.12.2013 |
| Päiväys: | 22.2.2008 |
| Hoitotaho: | muu |
| Ympäristötuki: | ei myönnetty |
| Hoitotavoitteet |
| Vartiokylän linnavuorella keskiaikainen muinaislinna ja 1. maailmasodan aikainen linnoitus muodostavat yhdessä mielenkiintoisen historiallisen kokonaisuuden, mikä osoittaa paikan puolustuksellista käyttöä eri aikoina ja erilaisissa olosuhteissa. Myös maisemallisesti kohde on melko hieno kohotessaan ympäristöään korkeammaksi maastokohdaksi.
Vartiokylän linnavuoren hoito on aloitettu vuonna 1990. Alkuvuosien raivauksien jälkeen linnavuori on siirtynyt ylläpitävään hoitoon. Itäosan metsänhakkuuta suunniteltiin yhteistyössä vuosina 1997 (H. Pajunen), 2000 (Helsingin kaupunki) ja 2007 (H. Pajunen). Hakkuut toteutettiin vuonna 2008 eikä laajalle metsänkäsittelylle ole tarvetta lähivuosikymmeninä. Hoitoalue käsittää yksityistonttien, katujen ja kaupungin viheralueen reittien rajaaman kalliomäen. Hoidon yleistavoitteena on muinaisjäännöksen ja sen rakenteiden säilyttäminen sekä helposti havainnoitaviksi tekeminen. Lisäksi hoidon avulla parannetaan paikallista virkistys- ja opetuskäyttöä. Hoidon erityistavoitteena on ehkäistä ehkäistään kävijöiden aiheuttamaa eroosiota sekä edistää alueen arkeofyyttien ja ketokasvillisuuden kasvua. Yksityiskohtaiset hoidon tavoitteet ja menetelmät on esitetty osa-aluekuvausten yhteydessä. |
| Hoito-ohje |
| Yleistehtävänä hoidossa on linnoitusrakenteiden kunnon tarkkailu ja niitä vahingoittavien tekijöiden poistaminen tai vaikutusten vähentäminen. Lisäksi hoidossa painotetaan alueen yleisestä siisteydestä huolehtimista ja vesakoitumisen estämistä. Linnavuorta raivattaessa on kuitenkin tarkoituksenmukaista jättää näköestepuustoa ympäröivien yksityisten ja kaupungin omistaman tontin ja hoitoalueen väliin. Tarkemmin hoito kohdentuu osa-alueittain seuraavasti:
Linnavuoren laki ja rinteet: Lakialue ei vaadi erityistä hoitoa roskista siivoamisen lisäksi. Kulkueroosiota tarkkaillaan ja tarvittaessa estetään maa- ja hakekatteiden sekä kulunohjauksen avulla. Multava alue niitetään myöhästettynä niittona kerran kesässä ja niittojätteen annetaan kuivua niittopaikalla ennen keräämistä ja kompostointia. Horsman ja mehevävartisten kolonisaatiolajien kasvua estetään kepittämällä ne ennen kukintavaihetta 1-2 kertaa kesässä. Alueella seurataan mahdollisten kulttuurikasvilajien esiintymistä. Omakotitontti: Osa-aluetta hoidetaan pihamaana, jonka normaaleihin kevät- ja syystöihin kuuluvat maastonsiivous, haravointi sekä omenapuiden hoito. Kesän aikaan ruoho leikataan 1-3 kertaa ja samalla siivotaan mahdolliset roskat. Kaivon ja rakennuksen perustan kuntoa tarkistetaan ja niitä korjataan tarvittaessa. Eteläosassa olevien vallien kohdalla kasvavaa nuorta kuusikkoa on vähitellen karsittava ja aivan etelässä Museoviraston tontilla kasvavia täysikasvuisia kuusia ja mäntyjä kaadetaan mahdollisuuksien mukaan, jotta näkymä Vartiokylänlahdelle linnavuoren huipulta avautuisi. Maailmansodan linnoitukset: Hoito vaihtelee hieman kohteittain. Pohjoisosa vaatii vesakonpoistoa ja siivoamista sekä tarvittaessa hautoihin tuodun biojätteen poistoa. Lisäksi poistetaan aivan juoksuhautojen reunoille kasvavaa puustoa. Linnoitteiden eteläpuolelle jäävällä kallioketoalueella tehdään vuosittain nk. myöhästetty niitto. Mäen länsirinteessä on tukikohtaan liittyvä luola, jonka jyrkkien reunojen suojana on moderni panssariaita. Panssariaidan kuntoa tarkkaillaan ja tarvitessa sen kiinnitystä vahvistetaan ja reikiä korjataan. Luola on suljettu sekä suojelu- että turvallisuussyistä. Useita yhdys- ja taisteluhautoja on käytetty ja käytetään edelleen ympäröivien omakotitalojen roskakompostina. Roskan tuonti alueelle pyritään estämään tiedottamisen avulla. Mäen itärinteessä toteutun hakkuun jäljiltä pyritään hakkuutähteen maatumista edistämään polkemalla tähteitä rinteeseen. Alueen annetaan toistaiseksi kasvittua vesakolla. Kun vesakko on varttunut riittävästi, aletaan sitä harventaa varovaisesti valikoimalla sopivia nuoria yksilöitä valtapuiksi kasvamaan. Puustossa suositaan mäntyä ja koivua. Luonnon monimuotoisuutta pyritään ylläpitämään alueella hoitamalla ikääntyvää puustoa. Kuollutta tai kuolevaa puustoa ei poisteta, ellei siitä aiheudu vaaraa linnavuorella kävijöille. Tuulenkaadot jätetään maapuiksi, jollei niiden poistoon ole erityistä syytä. |
| Taustatiedot |
| Maisemamaakunta: | Suomenlahden rannikkoseutu |
| Selvitykset |
| Eeva-Liisa Schulz, selvitys vuonna 1998, Museovirasto, arkeologian osaston arkisto.
Aimo Nummi 1999, kasvillisuuskartoitus. Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikön arkisto. Kaivaus Markku Heikkinen 2002, Helsingin kaupunginmuseo. Muinaistieteellisen dokumentoinnin lisäksi geologisia arvioita arkeologian osaston arkistossa. |
| Kartat |
| Arkeologian osaton topografinen arkisto: useita kuvia ainakin vuodesta 1916 lähtien (joukossa ilmakuvia, maastokuvia). Myös vanhoja karttoja ja selontekoja vahingoitettujen paikkojen alkuperäisestä kunnosta. |
| Kirjallisuus |
| Ensimmäisen maailmasodan aikaiset linnoitukset Helsingissä. Suojeluluettelo. RHO, julkaisu n:o 9. 2/79.
Sirkku Laine: Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 1996:3 Teija Tiitinen (toim.) 1999: Hiidenkiuas ja tulikukka. Opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Sivut 81-82. http://www.hel2.fi/kaumuseo/linnavuori/tutkimus/ |
| Luonnonympäristö |
| Topografia | |
| Vartiokylän linnavuori on polygeneettisen korkokuvan alueella sijaitseva erillinen polygeneettinen muodostuma. Se on pääosin avokalliota, joka on varsinkin itäreunastaan erittäin jyrkkä. Kallion rinteillä etelässä ja pohjoisessa on mineraalimaapeitteisiä alueita.
Alueen kallioperä on granodioriittia ja kvartsidioriittia, ympäristössä on graniittia ja graniittijuonia migmatiittisessa gneississä. Maaperä ympäristössä on lajittuneita maalajitteita, moreenia sekä mariinisia kerrostumia (savea). Maaperän ravinteikkuus on vaihteleva, maaperäkerrosten paksuus kohteessa on ohut. Osa mineraalimaasta on tuotu ilmeisesti paikalle 1. maailmansodan linnoitteita rakennettaessa. |
| Kasvisto |
| Alue on pääosin metsätyypiltään kalliota, rinteillä on ravinteikkaimpia mineraalimaapeitteisiä metsäalueita. Puusto keskittynyt alarinteille, missä kuusi on valtapuuna.
Kasvillisuudessa vallitsevat kalliokasvillisuus karuimmilla alueilla, tuore kangas (MT) sekä miltei lehtomaisen kankaan (OMT) tyyppinen metsän pohja paksumman mineraalimaan alueilla. Länsirinteellä on paikoin runsaasti heinäkasvillisuutta. Kosteina kesinä on havaittavissa maaperän ravinteikkuuden aiheuttamaa voimakasta vesakoitumista. Ravinteikkuus on osin ihmistoiminnan aiheuttamaa. Alueella on koriste- sekä puutarhakasveja, jotka ovat levinneet alueelle lähipuutarhoista ja puutarhajätteiden mukana. Puustossa on jonkin verran myös jalopuista vaahteraa. Linnavuoren alemmalla lakitasanteella on pienialainen kallioketo, missä on valtakasvillisuutena keskikorkea ruohovartinen lajisto. Alueella kasvaa myös pölkkyruohoa. Ylemmällä lakialueella rakennejäänteen ympäristössä on mineraalimaapitoisemmalla alueella pienialainen keto, jossa matalia ruohovartisia lajeja sekä keskikorkeaa heinikkoa kuten keto-orvokkia ja jousivihvilää. Kasvillisuuskartoituksissa alueella on havaittu arkeofyyteistä mm. keltamoa, keltamataraa, mäkikuismaa, pölkkyruohuoa ja hopeahanhikkia. Linnavuoresta koilliseen sijaitsee paikallisesti arvokas perinnebiotooppi (P) nimeltä Helsinki Linnavuorenpuiston keto (nro. 7). Kyseessäon on iso puuton ja umpeenkasvava kukkaketo. Perinnebiotooppi sijaitsee hoitoalueen ulkopuolella. |
| Eläimisto |
| Ei erityistietoja eläimistä.
Alueella oleva luola on potentiaalinen lepakkojen oleskelupaikka. |
| Kulumisherkkyys |
| Linnavuorelle on pitkään kuljettu kylmämuuratun linnan vallirakenteen yli, mikä on vahingoittanut vallia. Pahiten vaurioitunut osa eteläisessä vallissa on suojattu ylikulkevalla portaikolla.
Muurien kaivelu ja kivien vierittely on tuhonnut vallia paikoin erityisesti laen koillisosassa. Tällä alueella vallin kiviä käytetään myös jatkuvasti nuotiopaikkojen rakentamiseen. Historiallisen ajan tiilitehtaan ja linnoitteiden rakentaminen tuhonnut myös valleja paikoin ja muuttanut niiden alkuperäisiä rakenteita. Linnoitteiden alueella on paikoin kulkemisen aiheuttamia eroosiovaurioita. Myös osa keskenjääneistä linnoiterakenteista erodoituu luonnon ja ihmisen vaikutuksesta. Osaa eroosiovaurioiden syntymisestä on ehkäisty kulunohjauksella portaikon avulla linnoituksen koillisosassa. Lisäksi on tehty kulkuesteitä itärinteelle yhdyshautoihin. Luola on houkutellut satunnaisia kulkijoita, mikä näkyy luolan rakenteiden vauroitumisena. Kulku luolaan on estetty vuonna 2006 kalteriovella. Luolan etuseinä ja sisäpuoli on peitetty graffiteilla, luolan sisällä oleva seinämaalaus on tuhoutunut graffitien vuoksi. |
| Käyttömahdollisuudet |
| Infotaulu: | Museoviraston pystyttämä |
| Kyltti: | kyllä |
| Viitoitettu: | ei |
| Maankäyttö |
| Kohde muodostuu Helsingin kaupungin viheralueesta, josta osan muodostaa valtion omistama muinaismuistoalue ja omakotitontti. Pohjoispuolella on viheraluetta.
Linnavuoren viheralueen ympärillä on pientalovaltainen asutusalue, joka on tiuhasti rakennettua. Itäpuolella omakotiasutus on aivan linnavuoren alarinteessä kiinni. Kohteeseen tai sen välittömään lähteisyyteen ei suuntaudu maankäyttöpainetta paitsi omakotitalojen laajentamis- ja uudisrakentamista. |
| Varustus |
| Linnavuorelle on kävelypolku ja sen alkupäässä ovat Linnavuorentien varrella olevalla tontilla informaatiotaulut. Tauluilta on muutamia kulkuportaita yli tontin puutarharakenteisiin liittyvien kiviterassien.
Pysäköintipaikkaa ei ole, pysäköiminen tapahtuu kadun varrelle tai linnavuoren juurelle Linnavuorentien laitaan. Vuonna 1998 purettiin omakotitontilla ollut huonokuntoinen saunarakennus. Samassa yhteydessä kaivo täyettiin hiekalla. Kaivo ylärenkaineen ja rakennuksen perusta ovat jäljellä tontilla. Vuonna 1997 on rakennettu Linnavuorentien puoleiselle jyrkänteelle portaikko, jota pitkin kulku ohjataan yli vaurioituneen vallin. Vuonna 1997 on neuvoteltu Ulla-Riitta Kaupin ja HKR:n kanssa ristikko-oven asentamisesta ruutikellarin oveen. Ovi asennettiin vuonna 2006/Helsingin kaupunki. Vuonna 2013 ovi oli revitty ilkivaltaisesti irti. Vuonna 1988 on rakennettu kulkuporras juoksuhaudasta linnoitteen sisätasanteelle alueen koillisosassa. Sähkön ja veden saanti on tarpeen vaatiessa neuvoteltavissa lähinaapureiden kanssa. |
| Käyttömahdollisuudet |
| Kohde sijaitsee asutuksen keskellä kohtalaisen helppojen liikenneyhteyksien päässä. Erityispiirteenä korostuu kohteen monikäyttö: soveltuu opetukseen, pienimuotoiseen matkailuun ja virkistykseen. Mahdollisuus myös asukasyhteistyötoimintaan, missä kohteen kautta vahvistetaan innostusta paikallishistoriaan.
Matkailukäytössä on huomioitava kohteen liikenteelliset rajoitukset sekä vaikeakulkuisuus. Estettömyyttä on lisätty jonkin verran ensisijassa kulkueroosion torjuntaan tehdyillä porrasrakenteilla. Käyttöä rajoittaa myös se, että kohteessa ovat linnavuorille tyypilliset jyrkät kalliorinteet. Murtuvat vallit voivat muodostaa kävijöille vaaratekijän. Taistelu- ja yhdyshautojen pohjille kertyvä roska ja niissä olevat kivet ja irtonaiset betoninkappaleet muodostavat myös vaaratekijän. Kohteessa on myös avoin suojahuone ja yhdys- ja taisteluhautoja, joissa on vaarallisen putoamisen mahdollisuus. Kohde ei ole turvallinen esimerkiksi lapsiperheiden näkökulmasta. Lisäksi on huomioitava linnavuoren lähimpien talojen sijaitsevan osin linnavuoren itäisillä alarinteillä, joten asukkaita informoitava linnavuoren käyttöä suunnitellessa. |
| Liitetiedostot |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
 |
Aluerajauskartta 2008 |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Tukikohta V:7 (Vartioharju) 1000011287, puolustusvarustukset
