HOIDETUT
KULTTUURIYMPÄRISTÖKOHTEET

Raasepori
Raaseporin linna	999000076
Hoitoalue:	Uusimaa
Hoitotaho:	maanomistaja
Ajoitus:	keskiaikainen
Tyyppi:	puolustusvarustukset
Koordinaatit:	ETRS-TM35FIN P: 6655214 I: 313206
Pinta-ala:	20.79 ha
Peruskartta:	Snappertuna 201407
Luonti: 10.2.2006, Viimeisin muutos: 10.10.2014
takaisin

Yleiskuvaus

Raaseporin linna sijaitsee korkealla pyöreällä kalliolla, jota aikanaan ympäröi meri joka puolelta. Kallion edustalla on pienempi kohouma, nk. Tallisaari, josta on käynti linnakalliolle siltaa pitkin. Nykyään linnakallio kivimuureineen on tasaisten nurmikenttien ympäröimä. Vaikka meri on vetäytynyt ja Raaseporinjokikin kaventunut, on linna ympäristöineen edelleen vaikuttava keskiajan vallanpitäjistä kertovat monumentti. Linna toimii museona ja sen lähettyvillä sijaitsevat kesäkahvila Slottnäktens Stuga vuodelta 1893 sekä kesäteatteri. Linnasta pohjoiseen sijaitsee Galgbergetin alue, jossa perimätiedon mukaan sijaitsi hirsipuun paikka Galgbackenilla. Linnan lähettyvillä on myös keskiajalla sijainnut nk. Tunan kauppapaikka, joka jossain aikakauden lähteissä mainitaan myös kaupunkina. Tunan tai mahdollisen linnan talouskartanon paikaksi on arvioitu linnasta itään pellon laitamilla sijaitsevaa kumparetta, nk. Slottsmalmenia. Sittemmin kauppapaikka siirrettiin nykyisen Snappertunan kirkonkylän alueelle. Raaseporin linna perustettiin 1300-luvun lopulla ja sitä rakennettiin vaiheittain sadan vuoden aikana. Nykyisellään nähtävä rakennuskokonaisuus on 1800- ja 1900-luvulla tapahtuneiden restaurointien tulos. Linnakalliolla sijaitsevan linnan kehämuuri on muodoltaan hevosenkenkämäinen ja varsinaiseen päälinnaan liittyy kolme esilinnaa. Suuren pyöreän tornin, nk. rondellin rakentaminen ajoittuu 1400-luvun jälkipuolelle. Linnakallioita on lisäksi aikanaan ympäröinyt paaluvarustus, josta on säilynyt jäänteitä mm. linnakentällä ja Raaseporinjoessa. Linnan tarkempi rakennusaika ajoittuu ilmeisesti 1370-lukuun, jolloin se rakennettiin Bo Joninpoika Gripin johdolla. Linnan valtaapitävät ovat vaihdelleet käytön aikana ja jossain vaiheessa linna oli jopa merirosvojen tukikohtana. Loistokkainta vaihetta elettiin 1400-luvulla, jolloin Ruotsista karkotettu kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonde piti linnassa hoviaan. Raasepori oli aina 1550-luvulle asti Uudenmaan sotilaallinen ja hallinnollinen keskus, jonka tehtävänä oli valvoa Suomenlahden kauppaa ja suojata Suomenlahdelta Karjaalle johtavaa vesireittiä. Linnan aktiivisen käytön historia päättyi vuoteen 1553, jolloin se hylättiin ja linna alkoi rappeutua. Raaseporin linnan entistämistyöt käynnistyivät 1800-luvun lopulla ja jatkuivat 1980-luvun lopulle asti. Entistämiseen liittyi kasvillisuuden raivaus sekä puiden kaato raunioista ja linnan ympäristöstä, missä oli yhtenä tavoitteena muodostaa puisto käytävineen linnan ympärille (Opuscula Aspeliana II, s. 238-239). Raaseporin linna onkin yksi ensimmäisistä hoidetuista muinaisjäännöskohteista, missä kasvillisuuden käsittelyn muodossa tapahtunut maisemanhoito muodosti osan muuta hoitoa linnan rakenteiden korjaamisen ja varustamisen rinnalla. 1890-luvulla linnanrauniota ryhdyttiin kaivamaan esiin ja samalla aloitettiin muurien konservointi. Erityisesti huomiota kiinnitettiin muurien suojaukseen, missä yleisin suojausratkaisu oli erillisellä katolla kattaminen. 1970-luvulla Raaseporin linnanraunion kaikki korkeat muurit konservoitiin käyttäen syvätäyttötekniikkaa. Samaan aikaan rekonstruoitiin myös joitakin kokonaan hävinneitä linnan osia. 1980-luvun alussa alkoi restaurointivaihe, jonka aikana vanhat katokset korjattiin ja päälinnan korkeat muurinharjat suojattiin leveällä, kolmeen eri tasoon rakennetulla katoskokonaisuudella. Katos suojasi samalla muurien sisäreunalla kiertävää kulkusiltaa. Yleisön liikkumista helpottamaan rakennettiin myös muita kulkusiltoja. Raaseporin linnan raunioiden vahvistaminen ja katosten rakentaminen ovat turvanneet linnan jäänteiden säilymisen. Kulkusillat mahdollistavat kävijöille helpon liikkumisen linnan tiloissa ja tutustumisen rakenteiden yksityiskohtiin. Linnakentällä sopii levähtää sekä nauttia maisemasta. Linnasta koilliseen sijaitsee hoidettu maisema-alue Galgbacken, jonka läpi kulkee Kärleksstigen-niminen polku Forngården-museoon. Raaseporin linna siirtyi vuoden 20014 alussa Metsähallituksen hallintaan.

Luonti: 10.2.2006 Viimeisin muutos: 10.10.2014

Osa-alueet

1 Linnakalliot	0.95 ha
2 Linnakenttä	0.87 ha
3 Raaseporinjokiranta	2.51 ha
4 Galgberget - etelä	3.41 ha
5 Perinnebiotoopit	0.15 ha
6 Galgberget-pohjoinen (Galgbacken)	4.50 ha
7 Pellot saarekkeineen ja Slottsmalmen	6.65 ha
8 Linnanvoudin tupa ja teatteri	1.75 ha

Yleissuunnitelma

Laatija:	Päivi Maaranen/päivitys 7.11.2013
Päiväys:	22.2.2006
Hoitotaho:	maanomistaja
Hoitolupa:	myönnetty
Ympäristötuki:	myönnetty
Hoitolupanro:	35/305/2008, 17/305/2010

Hoitotavoitteet

Raaseporin linnan ja sen ympäristön muodostava hoitoaluekokonaisuus on laaja ja piirteiltään vaihteleva. Myös hoitoa toteuttavia tahoja ja muita toimijoita liittyy kohteeseen runsaasti. Sen vuoksi hoidon tavoitteet ja toimenpiteet on yksilöity tarkemmin osa-alueittain osa-aluekuvausten yhteyteen. Kartta osa-alueita koskien sekä yhteistyötahojen hoitoalueet määrittelevät sopimuskarttaotteet on sisällytetty liitteinä hoitosuunnitelman tulosteeseen Museoviraston arkeologian osaston arkistossa (liitteet 1-5). Muut liitteet sisältävät valokuvia kohteesta suunnittelukäynniltä 17.2.2006 (liite 6) ja alueen kasvillisuuskartoituksen vuodelta 2001/A. Nummi (liite 7). Raaseporin linnan hoidon yleistavoitteet liittyvät neljään eri päämäärään: 1) muinaisjäännöksen säilymiseen, 2) maiseman säilymiseen, 3) arvokkaan kasvillisuuden ylläpitoon ja 4) kävijäkokemuksen luomiseen. Muinaisjäännöksen säilymisen kannalta tavoitteena on estää puuvartisen kasvillisuuden juurtuminen muuri- ja kivirakenteisiin, sillä juuristo hajottaa rakenteita sekä mekaanisesti että biologisesti. Lisäksi ehkäistään myös muun vahvavartisen kasvillisuuden, kuten ruusun juurtumista rakenteisiin. Maiseman säilymisen kannalta tavoitellaan nykyäänkin avoimina olevien alueiden pitämistä edelleen avoimina. Avoimen alueen kasvittumista ehkäistään puuston ja pensaston poistolla ja muulla käsittelyllä. Ruohokenttien säilyttäminen on tärkeää ja lisäksi pyritään matalana kenttäkerroksen kasvillisuuden alueiden laajentamiseen. Avoimuutta lisätään vähitellen tietyllä alueilla kuten joen sekä linnan välisellä alueella näkymien avaamiseksi. Arvokkaan kasvillisuuden ylläpitämista tavoitellaan toisaalta perinnebiotooppien osalta ja toisaalta linnan muurien juurella. Viimemainitulla alueella tavoitteena on ehkäistä pensoittumista ja puuston kasvua mahdollisuuksien mukaan. Alueella on mm. arvokkaita ihmisen seuralaiskasveja kuten ukontulikukkaa ja tummaatulikukkaa. Perinnebiotooppien alueella kasvavat monet ihmisen seuralaiskasvit sekä ketolajeja, joiden hoidon avulla voidaan paitsi säilyttää merkkejä ihmisen toiminnasta alueella myös parantaa luonnon monimuotoisuutta. Kävijäkokemuksen luomisessa vaikuttavat toisaalta edellisten tavoitteiden saavuttaminen ja toisaalta turvallisuuteen liittyvät ratkaitsut. Säilynyt muinaisjäännös, vaihteleva maisema ja monipuolinen kasvillisuus pieneläimineen vahvistavat sitä elämyksellistä kokemusta, jonka linnarauniolla vierailu kävijälle voi tuottaa. Ne ovat kaikki osaltaan elämyksen osatekijöitä myös esteettisestä näkökulmasta. Historiallinen menneisyys tiedollisine ulottuvuuksineen muodostaa myös osan tätä elämystä. Rakenteiden turvallisuus ja polkujen kuljettavuus ovat osa saavutettavuutta, joka mahdollistaa elämyksestä nauttimisen.

Hoito-ohje

Yleistavoitteiden näkökulmasta hoidon toimenpiteet ovat Raaseporin linnan alueella ja sen ympäristössä seuraavat: Muinaisjäännöksen säilymisen parantamiseksi linnan muurit ja kivirakenteet tarkastetaan vuosittain niihin mahdollisesti juurtuvan puuvartisen ja muun vahvavartisen kasvillisuuden kartoittamiseksi. Kasvillisuus poistetaan ihmistyönä erilaisin käsityökaluin. Käsityökaluja, koneita ja laitettaita on kiipeiltäessä käytettävä rakennustelineiltä tai henkilönostimilta työturvallisuussyistä. Muurien ja rakenteiden kuntoa tarkkaillaan vuosittain ja tarvittaessa niitä korjataan. Korjaaminen tehdään erillisten, tapauskohtaisten restaurointisuunnitelmien mukaan. Maiseman säilyttäminen toteutetaan ruohokenttien leikkuulla, metsän ja pensaston raivaamisella sekä niittyjen niitolla ja laiduntamisella. Vuosittaisella maisematarkastelulla arvioidaan puuston sekä pensaston poiston tarvetta ja menetelmiä. Pääasiassa suositaan miestyönä ja pienkoneilla tehtäviä toimenpiteitä. Laajojen alueiden kasvillisuuden käsittelyssä voidaan käyttää suuria koneita, kuten esim. peltoalueiden niitossa. Laiduntaminen eri osa-alueilla on suositeltavaa. Arvokkaan kasvillisuuden ylläpidossa merkittävällä sijalla ovat oikein ajoitettu, ns. myöhästetty niitto ja pensaiden, puuston sekä tiettyjen ruohovartisten kasvilajien leviämisen estäminen. Miestyönä tai pienkoneella tehdyn niiton avulla hoidetaan ketokasvillisuutta. Pensaiden ja puuston poisto tehdään miestyönä käsityökaluilla sekä pienkoneilla. Nokkosen, vadelman, maitohorsman, kurttulehtiruusun sekä mesiangervon leviämistä ehkäistään kepittämällä, kitkemällä ja tiheillä kohdennetuilla niitoilla. Tarvittaessa kepittäminen ja niitto voidaan korvata siimaleikkurilla, mutta ketokasveja ja kulttuuriseuralaiskasveja ei sillä saa niittää. Niiden niitossa voidaan tarvittaessa turvautua kolmi- tai nelilapaiseen ruohoterään. Laidunnus on erinomainen tapa arvokkaan kasvillisuuden hoitoon. Kävijäkokemuksen kannalta merkittävällä sijalla on edellä kuvatun hoidon ohella myös puistomaisella yleishoidolla. Yleishoito käsittää maastonsiivouksen vuosittain useampaan kertaan sekä roskien keräämisen alueelta tarpeen mukaan. Portit, sillat ym. rakenteet tarkastetaan vuosittain ja korjataan tarvittaessa.

Taustatiedot

Maisemamaakunta:	Suomenlahden rannikkoseutu
Maisema-alue:	Snappertunanjoki-Fagervik
Perinnebiotooppi (inventoitu):	Raaseporin rinneniityt (P) Tammisaari, kohde 34
Perinnebiotooppi:	Galgbacken, perinnemaisema-alue

Selvitykset

- Raaseporin linnan korjaus- ja restaurointityöt vuosina 1890-1972. Suomen ja Skandinavian historian laudatur-työ, 1978. Kaarina Rissanen. - Läntisen Uudenmaan rakennusten ja maiseman kulttuurihistoriallinen inventointi, Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto 1993 (kohde no. 98, s. 214-215), Mikko Härö - Uudenmaan perinnemaisemat, Alueelliset ympäristöjulkaisut 178, Suomen ympäristökeskus, Juha Pykälä & Thomas Bonn 2000. - Kasvillisuusselvitys Raaseporin linna muurien rajaamilta alueilta ja muurien ulkopuolelta, Aimo Nummi 2001 (liite no. 7 hoitosuunnitelmassa 22.2.2006/P. Maaranen) - Restaureringsplan för Galgbackens område, Påbyggnadslinjen: Kulturlandskap I, Naturbrukstinstitutet , Ekenäs, 1997. (Hoitosuunnitelma Museoviraston arkistossa.) - Museoviraston arkistossa runsaasti linnan kaivauksia ja restaurointia koskevaa tietoa mm. raportteina. Lisäksi arkistossa on runsaasti valokuvia sekä mittapiirustuksia. - linnasta ympäristöineen on muutamia 1800-luvun maalauksia, joissa tilanne ennen restaurointia näkyy hyvin - Turvallisuuskartoitus. 11.6.2010 Tekijät: arkkitehti Sanna Ihatsu, CasaCo Oy rakennustarkastaja Jari Sandberg, Raaseporin kaupunki.

Kartat

- Anders Mörn 1745 (kartassa Tallisaari merkitty Raaseporin kaupungin paikaksi) - Kuninkaan kartasto - Konungens kartverk för Finland (Alanen & Kepsu 1989), s. 19

Kirjallisuus

- Knut Drake: Raseborgs ruiner. Vägledning utgiven av Raseborgs Gille rf. Ekenäs 1959 - Kastelholma - Kuusisto - Raasepori. Helsinki 1972 - Knut Drake: Raaseporin rauniot. Raseborgs Gille r.f. 1983 - Knut Drake: Raseborg - gråstensmurarna berättar sin historia. Särtryck ur Snappertuna, en kustbygdens hävder I, Ekenäs 1991 - Knut Drake: Raseborg. Raseborgs Gille r.f. 1995 - Opuscula Aspeliana II, toim. Ella Kivikoski. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki, 1942 - Alla tiders Raseborg -hankkeen julkaisut 2000-luku

Luonnonympäristö

Topografia

Hoito-alue on laaja ja käsittää useita toisistaan topografialtaan ja kasvillisuudeltaan eroavia osa-alueita (osa-alueet 1-8). Alue sijoittuu polygeneettisen ja mariinisen korkokuvan vaihettumisvyöhykkeelle siten, että eteläisiä ja itäisiä osa-alueita (2-3 ja 7) luonnehtii loivahko, kumpuileva mariininen ympäristö hienojakoisine maalajeineen (savi, siltti). Niiden keskellä kohoaa yksittäisenä polygeneettisenä muodostumana osa-alue 1. Pohjoisille ja läntisille osa-alueille (4, 6 ja 8) luonteeomaista on voimakkaasti vaihteleva topografia, jossa kalliopaljastumat ja moreenipeitteiset maalajitteet vaihtelevat hienojakoisempien ja ravinteikkaampien maalajien kanssa.

Kasvisto

Hoito-alue on laaja ja kasvillisuus vaihtelee sen eri osa-alueilla. Osa alueista on peitteisiä ja pensaskerrokseltaan tiheitä, osa avoimia ja niukkapuustoisia. Avoimia alueita ilman valtapuustoa tai pensastoa, tai vain yksittäisiä puita sekä pensaita kasvavia ovat osa-alueet 2, 5 ja 7. Valtapuustossa on jalopuita, tervaleppää, koivua ja kuusta. Pensaskerroksessa on mm. pähkinää ja pihlajaa. Kenttäkerrosta luonnehtivat ruohot ja heinät, paikoin myös korkekasvuisemmat lajit kuten ruusu ja ohdake. Osa-alueella 4 on mänty-kuusi-koivu -sekametsää, missä pensaskerros on vaihdellen paikoin lehtipuuvaltainen, paikoin nuorta kuusta ja kallioiden kohdalla harvempi. Kenttäkerrosta luonnehtivat tuoreen kankaan lajit mineraalimailla ja kalliolla kalliokasvillisuus. Osittain avointa, osittain tiheää valtapuustoa ja peittävää pensaskerrosta käsittävät osa-alueet ovat 1, 3, 6 ja 8. Niistä rehevintä valtapuu- ja pensaskerrokseltaan ovat osa-alueen 1 itäreuna sekä osa-alueen 3 eteläisimmät sekä läntisimmät osat. Niissä tyypillisiä ovat kuusi, koivu, tervaleppä sekä haapa valtapuina, ja pensaskerroksessa pähkinä, pihlaja, paju sekä nuoret puut erityisesti kuusta ja lehtipuuta. Kenttäkerroksessa on ruohoisia kenttiä mutta myös voimakkaasti korkeakasvuisia lajeja kuten mesiangervoa sekä nokkosta kasvavia alueita. Osa-alue 6 on hoidettua ja siellä valtapuusto on kohtalainen, pensaskerros niukka ja kenttäkerroksessa esiintyvät ketolajit sekä muut ruohot ja heinät. Osa-alueen 8 reunamilla on osa-alueen 4 tyyppistä sekametsää, missä kenttäkerroksessa korostuvat metsälajit.

Eläimisto

Tietyillä alueilla, mm. osa-alueilla 1, 3 ja 5 sijaitsee hyönteisten kannalta tärkeitä kasvillisuusalueita. Kasvillisuuden ja hyönteisten muodostamaan luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeään luontokokonaisuuteen kiinnitetään huomiota hoidon toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Linnan raunioita kiertelevät aika-ajoin naakkaparvet.

Kulumisherkkyys

Pääosa vierailijoista liikkuu perustetuilla kulkureiteillä ja vakiintuneilla poluilla, joilla on paikoin havaittavissa pientä normaalia kulumista. Linnan pihalla kulku erodoi jossain määrin pihan mineraalimaakerroksia ja vaikuttaa kasvillisuuteen tallauksen muodossa. Osa-alueen 2 itäosan eteläreunassa sijaitsee muutamia maatuvia paaluja muinaisista puolustusvarustuksista ja ne näkyvät paikoin maanpinnalla kasvillisuustiheikössä. Paalut murtuvat koskettelusta, joten niitä suojaava kasvillisuus säilytetään. Ilmeisesti paalujen säilymisen kannalta on parasta mahdollisimman tasaisena pysyvä kosteus, minkä vuoksi kasvillisuuden kosteutta säilyttävää ja kosteudenvaihteluita tasoittavaa vaikutusta hyödynnetään niiden säilyttämiseksi mahdollisimman pitkään. Kasvillisuus myös toimii näkösuojana paaluille ja vierailijat ohjautuvat paalujen ohi.

Käyttömahdollisuudet

Infotaulu:	muun tahon pystyttämä
Kyltti:	kyllä
Viitoitettu:	kyllä

Maankäyttö

Linnan alueella ja sen lähiympäristössä ei ole välitöntä maankäyttöpainetta. Linna ympäristöineen on valtion omistuksessa ja Metsähallituksen hallinnassa. Linnanvoudin tupaa ylläpitää yksityinen yrittäjä. Tuvasta itään olevalla alueella rakennuksineen toimii kesäteatteri, josta vastaa Västnyländska Ungdomsringen r.f.

Varustus

Linnassa ovat portit, kulkusillat ja portaat puuta. Muurit ja huonetilat paitsi esilinnoja ja pääosaa sisäpihaa lukuunottamatta on suojattu katoin sekä katoksin. Linnassa on pieni määrä penkkejä. Linnan edustalla on lipunmyyntikoju sekä WC-tila. Muita rakennuksia ovat linnanvoudin tupa, teatterilava oheisrakennuksineen sekä pohjoisen Galgbackenin puinen mökki, Nyåkers torp. Lännessä on parkkipaikka opastauluineen. Tiet ja polusto ohjaavat kulkijaa linnalle, linnnavoudin tuvalle, teatterilavalle sekä linnalta paikallismuseoon (Forngården). Museoon johtava polku kulkee läpi Galgbackenin ja on nimeltään Kärlekstigen. Kohteessa on kesäisin vesi ja sähkö saatavissa linnanvoudin tuvasta.

Käyttömahdollisuudet

Kohde soveltuu opetukseen, virkistykseen, matkailuun ja elämystoimintaan. Linnakenttä soveltuu tapahtumien pitopaikaksi. Galgbacken on erinomainen maisemakohde ja soveltuu mm. maisemanhoidon opetukseen. Kohde on vaikea liikuntaesteisille, jotka pääsevät vain linnan sisäpihaan saakka. Myös maasto on paikoin vaikeakulkuista. Osa raunion portaikoista on varsin jyrkkiä tai epätasaisia ja siten vaikeakulkuisia. Turvallisuusriskit: linna on rauniona jossain määrin vaarallinen. Tämä koskee erityisesti pikkulapsia, vaikka portaat sekä kaiteet on pyritty saamaan turvallisiksi. Lasten onkin liikuttava aikuisten tarkasti vartioimina. Raunioiden kunto muuttuu lisäksi koko ajan, joten niiden päällä ei tule kävellä tai seinämillä kiipeillä. Kohteesta on erillinen turvallisuusselvitys.

Kulkuohjeet

Raaseporin linnalle ajetaan eteläistä Tammisaari - Inkoo -tietä (no. 110, Vanha rannikkotie). Tieltä on viitoitus Raaseporin linnan parkkipaikalle Snappertunan lounaispuolella. Parkkipaikka opasteineen sijoittuu Raaseporinjoen varteen, mistä kävellään yli joen menevän sillan linnalle itään.

Liitetiedostot

Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.
	Rajauskartta 2006

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Arkeologiset kohteet muinaisjäännösrekisterissä  Raaseporin linna 835500006, puolustusvarustukset

kopioi linkki tälle sivulle: