 |
| Raasepori | |
| Raaseporin linna | 999000076 |
| Perustiedot | |
| Osan nimi: | Perinnebiotoopit |
| Tunnus: | 5 |
| Pinta-ala: | 0.15 ha |
| Yleiskuvaus |
| Raaseporin rinneniityt (kohde 34 Tammisaari) sijoittuvat Raaseporin linnanraunioiden läheisyyteen ja yhteyteen. Perinnebiotoopit käsittävät pari pienialaista rinneniittyä, joiden kasvillisuus on vaihtelevaa ja runsaslajista. Toinen kohteista, pienruohoniitty, sijoittuu lännestä raunioille vievän tien varteen. Toinen kohde, esilinnaniitty, käsittää linnan eteläisen esilinnan (ks. tarkemmat tiedot esilinnasta osa-alueen 1 yleiskuvauksesta).
Kohteet ovat paikallisesti merkittäviä (P) ja niillä on sekä maisemallinen että kulttuurihistorillinen arvo. Sananjalka ja haapa leviävät niityillä vähitellen, samoin kurttulehtiruusu esilinnan alueella sijaitsevalla niityllä. (Pykälä & Bonn 2000: 343.) Raunioille lännestä vievän tien varrella olevalla pienruohoniitty on melko edustava tuore niitty, missä valtalajeina ovat mm. metsäapila, ahdekaunokki ja timotei. Huomionarvoisia ovat mm. ketopiippo, harmaapoimulehti ja mäkikaura. Alueella on myös kosteaa nurmilauhavaltaista heinäniittyä. Osaa niitystä on niitetty, osaa myös aiemmin laidunnettu. (Pykälä & Bonn 2000: 343.) Lisäksi niityllä kasvaa maarianverijuurta, joka on arkeofyyttilaji (suullisesti Esko Vuorinen 2010). Linnaraunion etelärinteessä esilinnan muurien ympäröimällä kuivahkolla rinneniityllä on melko korkeakasvuinen mutta lajirikas heinävaltainen kasvillisuus. Valtalajeja ovat mm. heinäkaura, hakarasara ja niittynätkelmä. Huomionarvoisia lajeja ovat mm. tummatulikukka, iharuusu ja idänukonputki. (Pykälä & Bonn 2000: 343.) Tämä sisältyy pinta-alaltaan osa-alueeseen 1. Perinnebiotooppien hoidosta on vastannut hoitoluvalla vuosina 2010-2013 Uudenmaan ympäristöpiiri (ULLA-hanke) |
| Rajaus |
| Pienruohoniitty rajautuu lännestä raunioille tuovan tien varrelle Galgbergetin metsäalueen eteläpuolelle linnanvoudin tuvasta (Slottsnektens stuga) lounaaseen. Tien pohjoispuolella on kuivempaa niittyä, joka rajautuu muuten metsään mutta etelässä tiehen. Tien eteläpuolella on tuorempaa niittyä ja heinää kasvaa aluetta, joka vaihettuu rehevämpään lehtipuustoiseen rantavyöhykkeeseen.
Esilinnaniitty käsittää esilinnan muurien rajaamaa alueen linnaraunion etelärinteellä. |
| Tavoitteet |
| Perinnebiotooppien hoidossa on tavoitteena torjua sananjalan, haavan sekä kurttulehtiruusun leviäminen niittyjen alueelle. Lisäksi pyritään ylläpitämään ja elvyttämään niittylajistoa.
Kohteiden hoidossa korostuvat niitto sekä laidunnus. Vuosittainen koko alueiden niitto tehdään myöhästettynä ja niittojätteen annetaan kuivahtaa ennen poisharavointia siementämisen turvaamiseksi. Esilinnaniityn niitto toteutetaan vain joka toinen vuosi 2-vuotisten lajien säilyttämiseksi (kasvillisuuskartoitus Nummi 2002: 6). Sananjalat sekä vadelma kitketään käsin 1-2 kertaa kesässä. Mesiangervo ja maitohorsma kepitetään ennen kukintaa 1-3 kertaa kesässä. Koiranputkea kasvavat alueet niitetään 1-3 kertaa kesässä ennen kasvin siementämistä. Väliniittojen niitto- ja kepitysjäte korjataan pois saman tien. Niittyjä laidunnetaan mahdollisuuksien mukaan. Pienruononiityllä Maarianverijuuri säilyy puitten oksien alla, jos alue niitetään korkeintaan kerran kesässä tai harvemmin, vesakoitumista ja vadelman leviämistä on suositeltava estää vuosittain. Haavat kolotaan ja poistettaan 3-5 vuoden kuluttua koloamisesta. Muut puut poistetaan koloamatta. Erityishuomiota kiinnitetään esilinnaniityllä kurttulehtiruusun leikkaamiseen, kitkemiseen ja kasvun rajoittamiseen. Ruusujen kasvualue rajataan esilinnan alaosaan eteläisen muurin aukkoon. |