Varsinaisen Gammelbyn kylätontin kaakkoispuolella olevat perinnemaisema-alueet, joilta on myös havaittu jäänteitä historiallisen ajan asutuksesta, ovat olleet Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry:n maisemanhoitohankkeiden hoidossa vuodesta 2004 lähtien. Itse kylätontin alueella ei hoitotöitä ole tehty.
-----------------------------------------------------------------------------
Siuntion Fårträskin kalliokedot sijaitsevat metsäselänteen reunassa, mutta liittyvät asutushistoriallisesti vasemmalla kohoavan Gammelbyn kylätontin tiluksiin. Kalkkivaikutteisella kalliokedolla kasvaa tiheää pähkinälehtoa ja muun muassa nurmilaukka. Kohde sijaitsee Kirkkojoen eli Kyrkån laakson koillisrinteessä,
Gårdskullan tilalta runsas kilometri länsiluoteeseen, pienen Fårträskin lammen lounaispuolellakohoavan kallion reunassa. Maasto on osittain metsäistä kalkkikallio- ja moreenirinnettä,joka viettää jyrkästi lounaaseen.
Kallion juuressa rinne viettää terassimaisesti, ja sen maaperä on hiesun ja savensekaista moreenia. Metsärinteen alapuolella avautuvat Kirkkojoen laakson peltoaukeat, jotka ovat pääasiassa savea, kumpareiden reunoissa myös hiesua. Meri on ulottunut seudulle kapeana lahtena vielä pronssikaudella. Fårträskin kallioiden laelta on laaja näkymä Kirkkojoen laaksoon erityisesti luoteeseen yläjuoksun suuntaan.
Perinnemaisemarajauksen länsipuolella kohoaa matala, peltojen reunustama kumpare, jolla on sijainnut Gammelbyn kylätontti. Gammelbyssä on 1500-luvun lähteiden mukaan ollut viisi taloa. Kylä on kuulunut 1800-luvun alkuun Suitian kartanon alaisuuteen (Brenner 1953, 1954 ja 1964). Kartassa 1756 tontilla sijaitsevat talot Härkä ja Seppä. Kylätontin kaakkoispuoliset peltokappaleet ovat 1700-luvun karttojen mukaan ulottuneet myös perinnemaiseman rajauksen sisälle. Peltokappaleitten luoteispäähän on merkitty myös sotilastorppa, jonka viereisen pellon nimi on Soldatåker. Senaatinkartan 1872 mukaan ainakin kylätontilla on vielä ollut joitakin ulkorakennuksia. Rakennukset ovat hävinneet 1900-luvulle tultaessa, ja alue on jäänyt autioksi. Perinnebiotooppi liittyy maankäyttöhistorialtaan kiinteästi kylän rintamaihin.
Perinnemaiseman alueelta ja sen lähiympäristössä näkyy useita merkkejä pitkäaikaisesta maankäytöstä. Sotilastorpan perustukset erottuvat edelleen pienellä tasanteella. Rinteissä erottuu vanhoja peltokappaleita, kivipengerryksiä ja rakennelmia. Jäännöksiä ei ole tutkittu, mutta ne liittyvät paikan varhaisimpaan raivaukseen. Alueella on saattanut olla asutusta jo kolme tuhatta vuotta sitten, sillä kallion laelta tunnetaan kolme pronssi- tai rautakautista röykkiötä.
Kylätontilla havaittiin tarkastuksessa runsaasti erilaisia kiveyksiä ja kuoppia, joista suurin osa liittynee rakennuksenperustuksiin ja tulisijoihin. Pellon pinnassa ja joissakin rakennelmissa erottui tiiltä ja palanutta savea. Erityisesti tontin luoteispäässä erottui pellonpinnassa asuinpaikkalöytöjä, lähinnä palanutta savea ja tiiltä. Karttojen mukaan
rakennuksista suurin osa 1700- ja 1800-lukujen rakennuksista on ollut tällä alueella. Tontin keskiosassa maastossa näkyi lukuisia kuoppia ja kasoja. Havaintojen perusteella tonttimaa vaikutti varsin rikkonaiselta, ja myöhempi maankäyttö on ilmeisesti ainakin paikoin sekoittanut pahasti vanhimpia kerrostumia. Alue on käyttämättömänä kasvamassa vähitellen umpeen ja metsittymässä.
Perinnemaisemarajauksen kohdalla kallion alapuolisessa rinteessä erottui runsaasti raivauksen ja maanmuokkauksen merkkejä. Kalliojuurta myötäili kivi- ja maapengerryksiä sekä pieniä, matalia kiveyksiä kasoina ja rivimäisinä muodostelmina. Alueen maaperässä näkyi myös tulenpidon merkkejä. Istutuskuusta kasvava luoteisnurkka on muokattu tehokkaasti 1900-luvun aikana, eikä sen alueella todettu mitään merkkiä vanhemmasta maankäytöstä.
Maastotarkastuksen perusteella erityisesti rinteen yläosissa ja perinnemaisemarajauksen kaakkoisosassa saattaa olla säilynyt varhaisen maankäytön merkkejä. Kohde on hyvä esimerkki kokonaisuudesta, joka sisältää perinnebiotoopin lisäksi muinaisjäännöksiä
ja ainakin keskiaikaan palautuvan kylätontin. Aluetta voidaankin pitää ympäristöltään ja maisemaltaan hyvin säilyneenä ja ehjänä kokonaisuutena
sekä arkeologisesti ja historiallisesti erittäin kiinnostavana kohteena.
Kirkkojoen laaksossa on runsaasti merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta, erityisesti pronssi- ja rautakaudelta. Fårträskin kallioiden laelta, perinnemaisema-alueesta 100–150 m koilliseen on todettu kolme mahdollisesti rautakautiseksi ajoitettua kiviröykkiötä (Siuntio Fårträsket 1 ja 2). Jäännöksiä ei ole tutkittu, mutta sijainnin ja tekotavan perusteella
ne voivat olla jo pronssikautisia.
Teksti on tiivistettu Sirkka-Liisa Seppälän raporttitekstistä. |
takaisin
Yleiskuvaus
Gammelby 1000012908, asuinpaikat