 |
| Valkeakoski | |
| Rapola | 999000244 |
| Perustiedot | |
| Osan nimi: | Kartanoympäristö / Puutarha |
| Tunnus: | *I |
| Pinta-ala: | 1.20 ha |
| Yleiskuvaus |
| Rapolan kartanon puutarha sijaitsee päärakennuksen länsipuolella sijaitsevalla tasaisella alueella. Maaperä on erittäin mehevää multaa. Puutarhan pohjoisosista tunnetaan merkkejä rautakautisesta asutuksesta (Timilä I). Keskiajalla asutus lienee siirtynyt ylemmäksi harjun rinteeseen, viimeistään Timilän tilan perustamisesta vuonna 1559 lähtien tilakeskus on sijainnut nykyisen puutarhan itäpuolella. Vuoden 1642 tiluskartassa puutarhan alue on merkitty hamppu- ja kaalimaaksi ja vuoden 1764 isojakokartassa se on peltoalueiden välistä aluetta. Nykyisen puutarhan perusti 1840-luvulla P.G. Svinhufvud. Vuoden 1849 palovakuutusasiakirjan mukaan hän laajensi vanhan puutarhan laajaksi omenatarhaksi ja ryytimaaksi osana kartanon pihapiirin kunnostustöitä. Kartanoympäristön vanhin puusto on peräisin tuolta ajalta. Omenatarhasta ja sen omenapuulajeista kuten myös marjapensaista on säilynyt muistiinpanoja 1900-luvulta. Alueen keskiosassa on irtokivistä rakennettu ”rakennuksen kivijalka”, nähtävästi osana puutarhan syreenimajaa. Pohjoispäässä, Rapolankujan reunassa on kolme vanhaa, osittain täyttynyttä maakellaria.
Vuonna 1993 puutarha oli erittäin huonossa kunnossa. Vadelma (Rubus idaeus) ja villiintynyt idänkanukka (Cornus alba) olivat levinneet koko puutarhaan ja peittivät alleen lähes kaiken. Etelälaidan avoimet alueet olivat puolestaan ruohovartisten monivuotisten kasvien, kuten vuohenputken (Aegopodium podagria), nokkosen (Urtica dioica) ja mesiangervon (Filipendula ulmaria) valloittamia. Rehevästä maaperästä johtuen paikalla kasvoi runsaasti myös pelto-ohdaketta (Cirsium arvense), juolavehnää (Elymus repens), pujoa (Artemisia vulgaris), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), koiranheinää (Dactylis glomerata), kirjopillikettä (Geleopsis speciosa), karheapillikettä (G. tetrahit) ja metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum). Vanhat omenapuut olivat myös erittäin huonossa kunnossa ja osittain kuolleita. Vuonna 1999 alueen ikivanhoista omenapuista (Malus domesticus) tehdyn lajitunnistuksen perusteella suurin osa oli ns. siemenpuita ts. ne olivat kasvaneet siemenistä, osa puista oli Kaneli-lajiketta ja osa keltaista Åkeroa. Lajitunnistuksen yhteydessä otettiin puuston uudistamista ajatellen pistokkaat, jotka kasvavat Rupakallion pellon laidassa sembramäntymetsän laidassa aidatulla alueella. Puutarhassa kasvaa myös jaloja lehtipuuksilöitä, joista vanhimmat ovat saaneet alkunsa jo 1800-luvun puolivälissä. Tällaisia puuyksilöitä ovat mm. vaahtera (Acer platanoides), tammi (Quercus robus), luonnonsuojelulailla rauhoitettu kynäjalava (Ulmus laevis) ja niinipuu eli lehmus (Tilia cordata). Puutarhassa kasvavien kynäjalavien on esitetty olevan peräisin vanhalta Vanajaveden rantavyöhykkeeltä, joka ulottui vielä 1850-luvulla puutarhan länsilaitaan. Muutama puutarhan kynäjalavista on Suomen kookkaimpia, sillä 130 cm korkeudelta mitattuina niiden ympärykset ovat 338 cm. Muusta puustosta voidaan mainita pensasmaisina kasvavat tuomet (Prunus padus), pihlajat (Sorbus aucuparia) sekä luoteisnurkassa esiintyvä palsamipoppelikasvusto (Populus balsamifera) . Pensastosta voidaan mainita alun perin luonnonvaraisena, mutta Rapolan puutarhassa myös koristekasvina käytetty lehtokuusama (Lonicera xylosteum). Muita istutuspensaista ovat idänkanukka (Cornus alba), joka oli levinnyt lähes koko puutarhan alueelle, punaherukka (Ribes rubrum coll.), karviainen (Ribes uva-crispa), lumimarja (Symphoricarpos rivularis), liuskalehtinen terttuselja (Sambucus racemosa), punalehtiruusu (Rosa clauba) ja muita ruusulajikkeita (Rosa sp.) sekä pihasyreeni (Syringa vulgaris), joka kiertää kivirakennelmaa. Vanhoille kartanopuistoille tyypillisiä ruohovartisia kasveja esiintyy alueella niukasti. Keväisin alue peittyy keltaisina kukkiviin jalokiurunkannuksiin (Corydalis nobilis). Rapolankujan laidassa kasvaa ukonputkea (Herachleum sphondylium), akileijaa (Aquileia vulgaris) ja hiukan ukkomansikkaa (Fragaria moschata). Varjoliljaa (Lilium martagon) kasvaa paikoitellen, mutta ruskoliljaa (Lilium bulbiferum) esiintyy vain yhdessä paikassa. Alueen länsireunan kosteikoissa kasvaa mm. lehtopalsami (Impatiens noli-tangere) ja koiranvehnä (Elymuis canimus). Sikalan ja kuivurin välisellä avoimella alueella kasvoi lisäksi eräänlaisena pohjakasvillisuutena sinivuokkoa (Hepatica nobilis) ja valkovuokkoa (Anemone nemorosa). Puolikulttuurilajeista esiintyy kyläkellukka (Geum urbanum) ja maahumala (Glechoma hederacea). Sikalarakennuksen ympäristössä kasvoi myös pikkutakiaista (Arctium minus) ja kyläkarhiaista (Carduus crispus), jotka ovat tyypillisiä vanhan kulttuurin seuralaiskasveja. |
| Rajaus |
| Rapolan kartanon puutarha sijaitsee päärakennuksen länsipuolella sijaitsevalla tasaisella alueella. Idässä se rajoittuu Rapolankujaan, etelässä kartanon navettapihaan, lännessä maantie 130:een ja pohjoisessa Soljalan vainioon. Kooltaan lähes neliömäinen alue on noin 1,2 hehtaaria. |
| Tavoitteet |
| Alueen peruskunnostus aloitettiin keväällä 1996 kanukan ja vadelmien raivaamisella sekä kuolleiden puiden ja oksien poistamisella. Raivauksessa alueelta ajettiin pois noin 80 traktorikuormallista (1300 m³) risua ja oksaa. Vanhojen maakellareiden päälle rakennettiin puukannet. Ennen raivausta tärkeimmät kasviyksilöt ja esiintymispaikat merkittiin maastoon. Peruskunnostuksen jälkeen ruohovartinen kasvillisuus levisi muutamassa vuodessa myös ”kuolleille alueille”, jotka olivat olleet pensaiden peitossa. Vuosina 1996-8 omenapuille on tehty keväisin oksiston nuorennusleikkauksia, samoin syreeniaidalle. Vuosittain vuodesta 1997 lähtien on kesäkuussa niitetty nokkoset polkujen varsilta ja koko alue loppusyksyllä. Kaikki niittojätös on kuljetettu pois. Niitoissa on varottu harvinaisia kasveja. Vuonna 2001 puutarhasta poistettiin tuomia sekä huonokuntoisia pihlajia ja vaahteroita. Harvennuksen on pyritty saamaan tilaa keväällä 2002 istutettaville uusille omenapuille.
Tehtävät toimenpiteet: Puutarha niitetään vuosittain tai tarpeen mukaan useamminkin. Niitoissa varotaan perinteisiä kartanopuistokasveja kuten akileijaa, varjo- ja ruskoliljaa, ukkomansikkaa, jalokiurunkannusta sekä punalehtiruusua. Raivauksissa tulee säästää joitakin tammi ja lehmusyksilöitä sekä sulkaterttuseljaa. Keväällä 2002 istutettavien omenapuupistokkaiden alkuperä merkitään kyltein. Puutarhan reunassa kulkeva hiekkapolku paljastetaan, jos sen hoitoon ja kunnossapitoon on osoitettavissa riittävästi varoja. |