 |
| Valkeakoski | |
| Rapola | 999000244 |
| Perustiedot | |
| Osan nimi: | Kartanoympäristö / Puisto |
| Tunnus: | *XI, XII |
| Pinta-ala: | 2.00 ha |
| Yleiskuvaus |
| Puisto on ollut vanhastaan Timilän tilan pihapiiriä, jossa on sijainnut erilaisia talousrakennuksia. Vuoden 1642 tilusjakokartassa sekä vuoden 1764 isojakokartassa alue on merkitty metsämaaksi ja se lienee toiminut hakamaana. Vuoden 1849 palovakuutusasiakirjan mukaan paikalla on kasvanut selvärajainen koivumetsä, jota on ympäröinyt kuusimetsä. Todennäköisesti kamreeri P.G. Svinhufvud on raivauttanut kuusikon ja purkanut vanhoja aitta- ja varastorakennuksia ja perustanut paikalle puiston. Kartanoympäristön vanhin puusto, koivut, lehtikuuset, vaahterat ja tammet ovat iältään jo 150-vuotiaita. Suorakaiteen muotoisella puistoalueella kulkee hevosenkengänmuotoinen puistopolku, joka nykyisin on jo osittain hävinnyt. Puiston itäosan keskivaiheilta lähtee alkupäästään kivetty polku, joka nousee ylös harjulle. Polku on johtanut aikoinaan muinaislinna länsivalleilla sijainneelle näköalapaviljongille eli lustikopille. Nykyisin puiston laidoilla on kauramakasiini, autotalli, vilja-aitta, suola-aitta, puoti ja ulkokäymälä.
Puiston aktiivinen hoito lienee päättynyt 1970-luvulla, sillä vuonna 1993 se oli hyvin pahoin vesakoitunut ja kasvillisuus villiintynyt erityisesti eteläpäässä. Osa vanhoista puista oli erittäin huonokuntoisia. Puistossa oli myös useita kaatuneita puunrunkoja. Lehtipuuvaltainen alue oli reunoistaan hyvää vauhtia kuusettumassa. Vuoden 1994 kasvikartoituksen suorittajat (L ja M. Kääntönen) suosittavat luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi, ettei puistoalueella suoritettaisi perusteellista raivausta. Alueen hoitotoimenpiteet on keskitetty rakennusten ympäristöihin ja puustoon. Alueen kasvillisuus on villiintynyt sekoitus vanhaa puistopuustoa ja puutarhakasvillisuutta sekä luontaisesti alueelle levinnyttä lajistoa. Puusto on lehtipuuvaltaista ja siellä kasvaa vaahteraa (Acer platanoides), pihlajaa (Sorbus aucuparia, tammea (Quercus robus), rauduskoivua (Betula pendula), lehmusta (Tilia cordata), joista muutamat ovat suuria ja vanhoja puuyksilöitä. Niiden seassa nousee erittäin runsaasti pihlajan, vaahteran ja tuomen (Prunus padus) taimia. Puistossa kasvaa myös muutama istutettu lehtikuusi (Larix sibirica), palsamipihta (Abies balsamifera), tavallinen kuusi ja katajaa. Pähkinäpensasta (Corylus avellana) on runsaasti, samoin terttuseljaa (Sambucus racemosa), lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum) ja idänkanukkaa (Cornus alba). Alueella kasvaa myös vadelmaa (Rubus idaeus), jotakin ruusulajiketta (Rosa sp.) ja punaherukkaa (Ribes rubrum). Alueen kenttäkerroksen kasvillisuus on varsin heterogeenistä edustaen lähinnä puolilehdon tyyppikasvillisuutta. Lisäksi kasvaa mm. mustikkaa (Vaccinum myrtillus), ahomansikkaa (Fragaria vesca), ukkomansikkaa (Fragaria moscata), kielo (Convallaria majalis), sormisaraa (Carex digitata), metsälauhaa (Deschampsia flexuosa), aholeinikkiä (), koiranheinää (Dactylis glomerata), sinivuokkoa, (Hepatica nobilis), valkovuokkoa (Anemone nemorosa), ahomataraa (Galium boreale), aitovirnaa (Vicia sepium) lehtokevätleinikkia (Ranunculus fallax), taikinamarjaa (Ribes alpinum), nuokkuhelmikkää (Melica nutans), kurjenkelloa (Campanula persicifolia) ja koiranvehnää (Elymus canimus). Rapolankujan laitaman avointen alueiden kasvillisuudessa näkyy myös pitkäaikainen kulttuurivaikutus. Tienvarsilla, autotallin ja aittojen ympäristöissä kasvaa mm. mäkitervakkoa (Lychnis viscaria), päivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare), runsaslukuisena törrösaraa (Carex muricata) sekä pölkkyruohoa (Arabis glabra), keltamoa (Chelidonium domus) ja kyläkellukkaa (Geum urbanum), joista neljä viimeksi mainittua ovat vanhan kulttuurin seuralaiskasveja. Lajeista on hyvä mainita myös vanhojen vaahteroiden rungoilla kasvava isorustojäkälä. |
| Rajaus |
| Kartanon puisto sijaitsee Rapolankujan ja rakennusten itäpuolella, varsinaisen harjurinteen alapuolella. Se rajautuu lännessä Rapolankujaan, pohjoisessa yksityisessä omistuksessa olevaan kesämökkitonttiin, idässä ja etelässä harjumetsän reunaa kulkevaan vanhaan tiehen.
Metsänhoitosuunnitelman kuvio 56 on osittain päällekkäinen osa-alueen XII kanssa ja metsäkuvio 54 tulee osin samalle alueelle kuin osa-alue XI. |
| Tavoitteet |
| Puistosta on poistettu huonokuntoisia puita. Rakennusten ympäristöistä on poistettu vesakkoa vuosina 1996-2000. Raivausten yhteydessä on avattu itäreunassa kulkevaa vanhaa tieuraa ja poistettu puistossa kasvavat kuusen taimet. Kesällä 1998 puotirakennuksen päädystä on kaadettu kaksi suurta kuusta ja talvella 1999 kuusi harjulle johtavan tieuran laidasta.
Tehtävät toimenpiteet: Tällä hetkellä puistossa ei ole puita, jotka olisivat vaarassa kaatua ihmisten tai rakennusten päälle. Puistossa on kuitenkin joitakin huonokuntoisia, pakurikääpäsienen vaivaamia koivuja ja osittain pystyyn lahonneita vaahteroita, jotka saattavat olla lähivuosina vaarassa kaatua. Laajemmat toimenpiteet voidaan tehdä vasta puiston restaurointisuunnitelman valmistumista. Tällä hetkellä pusikkoinen puisto on monien lintulajien pesimäpaikka. Mahdolliset kunnostustyöt tulee aloittaa pesimäkauden jälkeen. |