 |
| Valkeakoski | |
| Rapola | 999000244 |
| Perustiedot | |
| Osan nimi: | Perinnemaisema-alueet / Matomäen kalmisto |
| Tunnus: | A |
| Pinta-ala: | 0.00 ha |
| Sisältää perinnebiotoopin | |
| Yleiskuvaus |
| Matomäen kalmistoon kuuluu 12 maansekaista röykkiötä, jotka sijaitsevat kolmessa eri ryhmässä. Tutkimusten perusteella röykkiöt ajoittuvat 400-600-luvuille jKr. Osa röykkiöistä on hautoja. Matomäen saareke on merkitty vuoden 1641 tilusjakokarttaan ja 1764 isojakokarttoihin. Vuoden 1917 lohkomiskartassa pelto on ulottunut syvälle saarekkeen kaakkoispäähän. Kasvillisuudeltaan saarekkeesta 70 % on tuoretta heinäniittyä, 20 % tuoretta pienruohoniittyä ja 10 % kuivaa niittyä. Jälkimäisiä esiintyy erityisesti katajien alla ja röykkiöiden silmäkivien ympäristössä. Kuivan niityn valtalajeina voidaan pitää mäkitervakkoa (Lychnis viscaria), huopakeltanoa (Pilosella officinarum), erityisen huomionarvoisina voidaan pitää hakarasaraa (Carex spicata), törrösaraa (Carex muricata), keltamataraa (galium verum) ketolemmikkiä (Myosotis stricta) ja nuokkukohokkia (Silene nutans). Saarekkeella kasvaa runsaasti pylväskatajaa (juniperus communis). Länsiosan alarinteessä kasvaa myös muutamia mäntyjä, koivuja, pihlajaa sekä terttuseljaa. Vuoden 1994 hoitosuunnitelmassa alue päätettiin pitää opetus- ja nähtävyyskohteena ja sen vuoksi se aidattiin ympäröivän laitumen ulkopuolelle. |
| Rajaus |
| Osa-alue käsittää peltosaarekkeen, jolla kalmisto sijaitsee. |
| Tavoitteet |
| Kohteen hoito on aloitettu vuonna 1989 raivauksilla. Saareke oli pahoin umpeen kasvanut ja erityisesti vadelman, koiranputken (Anthriscus sylvestris), hietakastikan (Calamagrostis epigejos), juolavehnän (Elymus repens) ja sanajalan (Pteridium aquilinum) valtaama. Syksyllä 1992 alue niitettiin, kuolleet ja huonokuntoiset katajat sekä lehtipuut poistettiin. Vuodesta 1994 lähtien alue on niitetty vuosittain heinä-elokuussa. Niittojäte on kuljetettu pois. Saarekkeeseen johtavat polut sekä hautaröykkiöt on pidetty kasvillisuudesta puhtaina tarpeen mukaan suoritetuilla niitoilla, varoen kuitenkin röykkiöiden päällä kasvavaa ketolajistoa. Vuonna 1994 kohteeseen on pystytetty muinaisjäännöskyltti.
Tehtävät toimenpiteet: Alue niitetään vuosittain syyskesäisin. Katajikkoa harvennetaan tarpeen mukaan. Niittojäte tulee kuljettaa pois. |