Rinneniityn maaperä on lähinnä soraa ja hiekkaa, joka rinteen jyrkkyyden lisäksi on estänyt paikan raivaamista pelloksi. Rinne erottuu erillisenä peltojen ympäröimänä alueena vuoden 1641 tilusjakokartassa ja vuoden 1764 isojakokartassa. Rinteen alapuolella kulkeva tie (nyk. Rapolankuja) esiintyy jo vuoden 1641 kartassa. Asumiseen varsinainen rinne ei ole koskaan soveltunut. Yläosassa on kolme kiviröykkiötä, joita ei ole tarkemmin tutkittu. Lakialueella on sijainnut Rapolan kartanon vanha puimala vielä 1900-luvun alussa ja rakennukseen liittyviä kivirakenteita (mm. ajolaituri) on havaittavissa alueen itäpäässä. Varsinainen rinne on todennäköisesti ollut kauan laidunkäytössä. Vielä 1980-luvulla se oli lammaslaitumena.
Kasvillisuus on säilynyt niittymäisenä hiekkapitoisen maaperän ja paikan avoimuuden johdosta. Länsi- ja yläreunoistaan rinne oli pensoittumassa. Suurruohot ja tuoreen heinäniityn kasvit kuten koiranputki, juolavehnä ja rikkavoikukka (Taraxacum vulgare) olivat valtaamassa ravinteikkaampia alueita ja tukahduttamassa matalakasvuista kuivanniityn lajistoa. Hoidon alkaessa rinneniitty oli suurimmalta osaltaan tuoretta heinäniittyä. Hoitotoimenpiteiden johdosta sen osuus on nykyisin pienentynyt noin 30 %:iin. Sen sijaan tuoreen pienruohoniityn (30%) sekä kasvistollisesti arvokkaimman (40%) kuivan heinäniityn (keto) osuudet ovat kasvaneet. Tuoreen pienruohoniityn valtalajeja ovat metsäapila (Trifolium medium) sekä etelänaholeinikki (Ranunculus polyanthemos subs. Polyanthemoides), joka on Suomessa melko harvinainen. Kuivan heinäniityn osuus keskittyy rinteen yläosiin, missä huomionarvoisia lajeja ovat mm. keltamatara (Galium verum) mäkitervakko (Lychnis viscaria), ketoneilikka (Dianthus deltoides), mäkiarho (Arenaria serpyllifolia), pukinparta (Tragopodon pratensis), kanervisara (Carex ercetorum), törrösara (Carex muricata), hakarasara (Carex spicata ), harjusormisara (Carex pallens), ketolemmikki, ketokäenminttu (Satureja acinos), nurmirölli (Agrostis capillaris), nuokkukohokki (Silene nutans), kevättädyke (Veronica verna) ja päivänkakkara (Leucanthemum vulgare). Puusto, männyt ja rauduskoivut, joista osa on visakoivuja, keskittyy Kivirikon huvilalle vievän tien varteen. |
