 |
| Valkeakoski | |
| Rapola | 999000244 |
| Perustiedot | |
| Osan nimi: | Kartanoympäristö / Puukujanne |
| Tunnus: | *X |
| Pinta-ala: | 0.00 ha |
| Yleiskuvaus |
| Rapolankuja on hiekkapintainen tie, joka yhdistää nykyisin Sääksmäentien ja maantie 130:n ja toimii kartanon tilustienä. Rupakallion peltoalueen ylälaidassa kulkeva luonteva tieura lienee muodostunut jo keskiajalla, mutta ensimmäisen kerran tie esiintyy vuoden 1764 isojakokartassa, jolloin sen eteläpäässä on maininta ”Kyrk väg”. Karttaan on merkitty Timilän tilan lisäksi tien varrelle Papusen torppa eli ”soldat hemma”. Tie on toiminut Timilän ja Papusen tilojen yhdystienä pelloille ja Sääksmäen kirkkoon. Tie kulkee pitkin Voipaalan ja Rapolan kylien rajaa, joka nousee ylös harjunrinteelle noin 50 metriä kauramakasiinin eteläpuolelta. Voipaalan ja Rapolan kartanoita on yhdistänyt aikaisemmin ylempänä rinteessä kulkenut polku. Myös Rapolankuja lienee alkujaan ollut pelkkä vaatimaton polku, jonka länsilaitaa on paikoin rajannut peltoja kiertävä puuaita. Muutos on tapahtunut todennäköisesti 1850-luvulla, jolloin kamreeri P.G. Svinhufvud puratti Papusen torpan rakennukset sekä Timilän tilan vanhan navettapihan ja yhdisti tontit uuden kivinavetan pihaksi ja istutti tieuran varteen puukujanteen; pellon puolelle koivurivin ja metsän puolelle vaahterarivin. Vanhimmat kujanteen nykyisistä puista ovat noin 150-vuotiaita. Alueella sijaitsee 1800-luvulla rakennettu Rapolan kauramakasiini. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tien metsänpuoleisessa varressa on ollut kartanon talousrakennuksia, joiden kivijalkoja näkyy maastossa. Ylempänä rinteessä on vanhoja sorakuoppia, jotka ovat olleet käytössä 1970-luvulle saakka.
Puukujanteen alue on kasvillisuudeltaan sangen heterogeeninen. Siellä esiintyy puolikulttuurikasveja, lehtokasveja, niittykasveja ja jopa puolukkatyypin kasvustoa. Myös puustoltaan alue on monipuolinen. Pääpuulaji on kuusi, jonka seassa kasvaa muutamia maisemallisesti komeita, vanhoja mäntyjä. Lisäksi kasvaa vanhoja, noin 150-vuotiaita rauduskoivuja, jotka ovat pahoin pakurikääpäsienen vaivaamia. Alueella kasvaa myös tammea (Quercus robus), runsaasti vaahteraa ja haapaa ja tuomea (Prunus padus), muutama kookas raita (Salix caprea) yksi pensasmainen lehmus (Tilia cordata) ja yksi lehtikuusi (Larix sibirica). Pensaskerroksessa kasvaa karviaista, punaherukkaa ( ), taikinamarjaa (Ribes alpinum), lehtikuusamaa (Lonicera xylosteum), terttuseljaa (Sambucus racemosa) ja vadelmaa (Rubus idaeus). Kenttäkerroksessa kasvaa lehtokasveista mm. sinivuokkoa (Hepatica nobilis), valkovuokkoa (Anemone ranunculoides), sormisaraa (Carex digitata), salokeltanoa (Hieracium murorum) ja mustakonnanmarjaa (Actaea spicata) ja luoteis- ja pohjoisosissa kieloa (Convallaria majalis), tuppisaraa (Carex vaginata), nuokkuhelmikkiä (Melica nutans) ja metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum). Muualla valtalajeina ovat käenkaali (Oxalis acetosella), metsäorvokki (Viola riviana), kyläkellukka (Geum urbanum), kissankello (Campanula rotundifolia), metsänalvejuuri (Dryopteris carthusiana), kivikonalvejuuri (Dryopteris filix.mas) ja aukkokohdissa erityisesti sananjalka (Ptederium aquilinum). Aukkokohdissa kasvaa myös eniten niittylajistoa kuten aholeinikkiä (Ranunculus polyanthemos), peurankelloa (Campanula glomerata) metsäapilaa (Trifolium medium), sarjakeltanoa (Hieracium umbellatum), kurjenkelloa (Campanula persicifolia), hiirenvirnaa (Vicia cracca) ja päivänkakkaraa (Leucanthemun vulgare). Lähellä Rapolankujaa kasvaa myös puolikulttuurikasvi, torräsara (Carex spicata). Puukujanne muodostaa erittäin tärkeän maisemallisen elementin Rapolan kulttuurimaisemassa, sillä se antaa maisemalle historiallista syvyyttä. Kujanne oli vuonna 1993 melko huonossa kunnossa. Sen metsänreunan puoleiset alueet olivat pahoin vesoittuneet pihlajasta ja vaahterasta ja kujanteen puurivit olivat paikoin huonokuntoisia ja aukkoisia. Paikoin metsärinteessä oli runsaasti kaatuneita kuusia. Vanhojen rakennusten sijaintipaikoilla kasvoi laajoja sanajalka-, horsma- ja vadelmakasvustoja. |
| Rajaus |
| Osa-alueen muodostaa osa Rapolanharjun etelä- ja länsipuolella kulkevasta Rapolankujan eteläpäästä lähiympäristöineen. Metsäkuvio 54 on osittain päällekkäinen osa-alueen kanssa. |
| Tavoitteet |
| Alueen hoidon tavoitteena on pitää puukujanteen vanhat puut kunnossa nuorennus- ja korjausleikkauksin sekä tarvittaessa uudistaa sitä.
Metsänreunan peruskunnostus on aloitettu vuonna 1994 pihlajan ja vaahteran raivauksella. Samalla on raivattu horsmaa, vadelmaa sekä sananjalkakasvustoja niittämällä niitä useita kertoja kesän aikana. Metsäalueelta on poistettu kaatuneita kuusia ja kaadettu huonokuntoisia puita. Tienvarren vaahteroiden poistossa on huomioitu vaahterakujanne siten, että osa vaahteroista jätettiin kujanteeksi. Peruskunnostusvaihe on jatkunut vuoteen 1996 saakka. Sen jälkeen tien varsia on niitetty ja uusintaraivattu kerran tai kaksi kertaa kesässä. Vuonna 1995 ja 1998-9 koivukujanteeseen on istutettu uusia rauduskoivuja täydennykseksi. Talvella 1999 kauramakasiinin vierestä on kaadettu iso koivu sekä kaksi pystyyn kuivanutta kuusta. Rapolankujan reuna-alueet on pidetty avoimina niittämällä ne 1-2 kertaa kesän aikana. Tehtävät toimenpiteet: Reuna-alueet tulee niittää kerran, tarvittaessa useammankin kerran kesän aikana. Kauramakasiinin vierestä ylös kartanon taakse nousevaa polkua ei pidetä avoimena ennen kuin kartanon puisto on kunnostettu. Sen jälkeen se on mahdollista liittää osaksi alueen polkuverkostoa. Koivukujanteen vanhat koivut ovat hyvin huonokuntoisia ja ne muodostavat selvän vaaran tietä käyttäville. Koivut ovat suuntautuneet viereiselle pellolle, jonne ne todennäköisesti kaatuvat. Sen sijaan osa koivujen oksista voi pudota myös tielle. Vaikka vanhat kujannekoivut ovat erittäin tärkeitä Rapolan kartanon kulttuurimaisemalle, tulee niiden uusimista asteittain suunnitella. (HUOM! Puukujanteen Voipaalan puoleinen metsärinne on Valkeakosken kaupungin omistuksessa.) |