 |
| Valkeakoski | |
| Rapola | 999000244 |
| Perustiedot | |
| Osan nimi: | Perinnemaisema-alueet / Rauduskoivuhakametsä |
| Tunnus: | C |
| Pinta-ala: | 0.00 ha |
| Yleiskuvaus |
| Alueella sijaitsee noin 45 kiven- ja maansekaista röykkiötä (Rapolanrinne I), joiden muoto vaihtelee reunakehällisestä silmäkivellisiin ja niiden yhdistelmiin. Vuonna 1950 tutkittiin arkeologisesti neljä röykkiötä, jotka löydöttöminä tulkittiin peltoraunioiksi. Vuonna 1988 tutkittiin puoliksi yksi reunakivellinen röykkiö. Rakenne tulkittiin asumuksen pohjaksi.
Alue on ollut vanhaa hakamaata, jonka harjunpuoleinen yläreuna on rajattu varsinaisesta harjumetsästä matalalla niskaojalla. Laidunnus on päättynyt 1960-luvulla. Kaakkoiskulmassa on sijainnut lato, jonka ajoramppi on yhä nähtävissä maastossa. Em. rakenteiden lähistöllä, aivan Kivirikon huvilalle johtavan tien vieressä on pieni sorakuoppa. Siitä lienee otettu soraa 1800-luvun lopulla / 1900-luvun alussa kotitarvekäyttöön ja mahdollisesti myös Kivirikon huvilan rakennustöihin. Vuoden 1641 tilusjakokartassa ja vuoden 1764 isojakokartoissa ko. alue on merkitty metsän reunaan raivatun peltolohkon koillispuolelle. Vuoden 1764 kartassa paikka on mainittu ”kiviseksi hiekkamaaksi, jossa kasvaa kuusta ja katajapensaita”. Maininta katajista viitannee laidunkäyttöön. Karttoihin on merkitty tie, jonka linjaus on pellonraivauksen yhteydessä siirtynyt aluksi keskelle Rapolanrinteen röykkiöaluetta ja myöhemmin 1950-luvulla nykyiselle linjaukselleen röykkiöalueen yläreunaan. Keskimmäinen tieura näkyy myös yhä maastossa. Valoisuus, harjunrinteen kuivuus ja pitkäaikainen laidunnus ovat vaikuttaneet paikan kasvillisuuden kehittymiseen. Alueelle ovat maisemallisesti tunnusomaisia suuret rauduskoivut, joiden seassa kasvaa myös joitain kuusia, mäntyjä, pihlajia ja katajia. Suhteellisen tiheästä puustosta (peittävyys noin 40 %) huolimatta kasvillisuus on selvästi niittymäistä. Hakametsälle luonteenomaista metsäniityn tyyppilajistoa ovat mm. mustikka (Vaccinium myrtillus), mäkilehtoluste (Brachypodium pinnatum), sananjalka (Pteridium aquilinum), nuokkuhelmikkä (Melica nutans), ja hietakastikka (Calamagrostis epigejos). Harjunpuoleisella itäsivulla kasvillisuus muuttuu lehtipuuvaltaiseksi (mm. vaahtera, kuusi) sekametsäksi. Samalla kasvusto muistuttaa Rapolanharjun alarinteelle tyypillistä puolilehtoa, jossa kasvaa mm. runsaina kasvustoina sinivuokkoa (Hepatica nobilis). Muutoin tuoreen pienruohoniityn valtalajeina ovat metsäapila ( Trifolium medium), ahomatara (Galium boreale), keltamatara (Galium verum) ja aholeinikki (Ranunculus polyanthemos). Tuoreen heinäniityn valtalajeina ovat mm. nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), koiranputki (Anthriscus sylvestris), maitohorsma (Epilobium angustifolium) ja niittyleinikki (Ranunculus arcis). Kuivan niityn valtalajit ovat huopakeltano ja mäkitervakko (Lychnis viscaria). |
| Rajaus |
| Kesken... |
| Tavoitteet |
| Hoidossa tähdätään muinaisjäännösten rakenteiden puhtaanapitoon kasvillisuudesta sekä alueen hakamaisen ilmeen ja kasvillisuuden palauttamiseen ja ylläpitoon. Vuoden 1993 hoitosuunnitelmassa alue on päätetty jättää laidunalueen ulkopuolelle, koska alue on yleisölle avoin.
Paikka oli ennen vuotta 1993 melko pahoin umpeenkasvanut ja erityisesti vadelman, koiranputken, mesiangervon ja sananjalkakasvustojen peitossa. Hoito aloitettiin vuonna 1993 poistamalla kuusentaimia ja metsänpuoleiselta sivulta tiheää pihlajikkoa. Samalla alue niitettiin. Peruskunnostusta jatkettiin vuosina 1994-5 niittämällä ja vadelma-, koiranputki- ja sananjalkakasvustoihin. Niitto tehtiin tarvittaessa useamman kerran kesässä. Niitto- ja raivausjäte kuljetettiin pois. Vuodesta 1996 lähtien hoitotoimenpiteiksi on riittänyt vuosittainen niitto loppukesällä. Vuodesta 1993 jatkunut niitto on myötävaikuttanut erityisesti yksivuotisten kasvilajien lisääntymiseen. Otollisimpia ovat tienvarret sekä Matomäen puoleisella sivulla oleva matalaruohoinen alue. Tällaisia huomionarvoisia lajeja ovat m. hakara- ja törrösara (Carex spicata), keltamatara(Galium verum), peurankello (Campanula glomerata), häränsilmä (Hypochoeris maculata) ketoneilikka (Dianthus deltoides), kevätkynsimö (Erophila verna), ketolemmikki, nuokkukohokki (Silene nutans), kevättädyke (Veronica verna), ja pikkuaho-orvokki (Viola canina subs. Canina). Erityisen huomionarvoisia ovat tienvarressa kasvava heinäkaura (Arrhenatherum elatius) ja Kivirikon huvilan lähistöllä kasvava taponlehti (Asarum europaeum). Tehtävät toimenpiteet: Alue niitetään vuosittain loppukesällä. Tarvittaessa niitetään polut ja kiviröykkiöiden aluetta. Rauduskoivikko on vielä hyväkuntoinen, mutta sen kuntoa tulee tarkkailla jatkossa. Harjun puoleisen metsän kuusissa esiintyy tyvilahoa, joka kuivattaa vuosittain muutamia puita. Kivirikon huvilan portin vieressä kasvavan koivun kyljessä on pakurikääpäsieni, minkä vuoksi koivu on poistettava. Samalla voidaan poistaa sen vieressä kasvava pystyyn kuivanut kuusi. Ylärinteen metsässä on tehtävä pihlajien uusintaraivausta tarpeen mukaan. |