Hattulan seurakunta mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1318, mutta lienee ollut olemassa jo 1200-luvun alkupuolella.
Kivi- / tiilikirkko on rakennettu 1400-luvun jälkipuoliskolla. Arkeologisissa tutkimuksissa on kuitenkin löydetty merkkejä vanhemmista keskiaikaisista rakenteista.
Kiviaidan ympäröimän kirkkotarhan on arveltu olleen jo keskiajalla nykyisen laajuinen, mutta Markus Hiekkanen on päätellyt tielinjausten ja maaston piirteiden perusteella, että sitä on laajennettu joka suuntaan, eniten 1700-luvulla. Kirkkotarha on poikkeuksellisen suuri, erityisesti kirkon pohjoispuolella oleva, hautausmaana yleensä vältetty alue, on muihin keskiaikaisten kirkkojen kirkkotarhoihin verrattuna mittava.
Luonti: 4.12.2009 Viimeisin muutos: 22.8.2016
Tutkimukset
Päivi Maaranen tarkastus 1997
Luonti: 29.1.2016
Markus Hiekkanen kaivaus 1993
Luonti: 29.1.2016
Markus Hiekkanen kaivaus 1987
Luonti: 29.1.2016
Liisa Eerikäinen kaivaus 1975
Huomautuksia: Samassa raportissa Päivi Lupin tutkimukset, sekä muita matkakertomuksia kirkon salaojitukseen liittyen.
Luonti: 29.1.2016 Viimeisin muutos: 29.1.2016
Erkki Kartano kaivaus 1938
Huomautuksia: Kirkon restaurointiin ja kirkkomaan maansiirtotöihin liittyneet tutkimukset
Luonti: 29.1.2016 Viimeisin muutos: 29.1.2016
Päivi Luppi kaivaus 1975
Huomautuksia: Samassa raportissa Liisa Eerikäisen tutkimukset, sekä muita matkakertomuksia kirkon salaojitukseen liittyen.
Luonti: 29.1.2016
Olli Soininen tarkastus 2021
Huomautuksia: Vark-tarkastus 3.5.2021
Luonti: 10.6.2021
Sinikka Kärkkäinen valvonta 2023
Huomautuksia: Kirkon länsipuolella kaapeli asennettiin Vanhankirkontien länsireunaan ja kirkon lounaispuolella kaapeli alitti tien ja kaivu jatkui tien itäreunaa pitkin. Tien länsipuolella kulki koko valvotun osuuden pituudelta aikaisemmin maahan asennettu kaapeli ja maaperä oli sekoittunutta soraista hiekkaa.
Kirkon lounaispuolella, kirkon eteläpuolella kulkevan hiekkapäällysteisen tien kohdalla
sekoittuneiden tiesorakerrosten paksuus oli 20-30 cm. Tiesorakerroksen alla oli noin 20 cm paksu hietakerros, jonka seassa oli hieman multaa tms. hienojakoista orgaanista ainesta.
Hietakerroksen yläosa oli vaalean ruskea, kun sen alaosa oli tumman ruskeaa. Kerroksesta
havaittiin muutama pieni hiilenhippu sekä kaksi tiilen murua. Kyseinen kerros tulkitaan vanhaksi kirkon eteläpuolen pihamaa-alueeksi. Ko. kerroksen alla maalaji vaihtui tiiviiksi hiekkamoreeniksi (koskematon pohjamaa).
Luonti: 22.2.2024
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.